Päällys: Markko Taina. Valokuva: Shoot/Corbis/SKOY. Sidottu, kansipaperi.

Romaani kuolemasta, kostosta ja sovituksesta.

Toteutettuaan ennustajaäitinsä viimeisen tahdon Henrik seisoo kotitalonsa portailla ja odottaa. Hän on juuri pilkkonut kirveellä äidin ruumiin ja haudannut palaset ohjeiden mukaan, ja odottaa nyt perivänsä äidin näkijänlahjat. Sade alkaa, ja lopulta kotitalo sortuu tulvan alle. Halvaantunut, pojan kiduttama äiti ei olekaan irrottanut otettaan, vaan Henrikin ylle lankeaa lintutornin ja hämärissä olosuhteissa kuolleen sisaren varjo.

Virta kuljettaa Henrikiä lauttoineen maailmoihin, jotka heijastelevat haluja, toiveita ja pelkoja. Hän rantautuu Barnrenin saarelle ja saa töitä kasvihuoneessa, jossa jalostetaan amoreita, eroottiseen rakkauteen tarkoitettuja, eläviä leluja, joiden kanssa kaikki on sallittua. Hän haaksirikkoutuu Wolle, satujen saarelle, päätyy rujon prinsessa Hilden yksityisopettajaksi ja joutuu tuomiolle – mistä, aika näyttää.

Vainonen on yllätysten mestari, jota on verrattu Roald Dahliin ja Julio Cortàzariin. Hänen maailmansa löytyy toden ja fantasian villistä välimaastosta.

Julkaistu
10.8.2009 (Tammi)

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
90
82
72
65
50
42
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

6/10

Minäkertoja on ennustajaeukon poika, joka haluaa periä äitinsä lahjat.
Toinen ääni tarinassa on edesmenneen äidin, joka paljastaa pojan luonteen. Kolmantena minäkertojana tarinan loppupuolella on prinsessa, jolla on epämuodostuma.

Tornit ei ole miellyttävä tarina ensinkään, vaan kovin tummanpuhuva ja synkkä. Se miten äiti kuvaa poikansa tekoja on karmivaa. Äitikään ei ole ollut puhdas pulmunen pojan kasvatuksessa. Poika on alkanut vihaamaan äitiään. Tarinassa päähenkilö ei tosiaankaan ole pidettävää laatua.

Kirjallisesti Tornit on hienosti rakennettu ja sujuvasti kerrottu, niin kuin Jyrki Vainosen tekstit yleensäkin ovat. Kuitenkin maailma on liian pimeä makuuni, jotta olisin tarinasta oikeasti pitänyt. 

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja