Kirjan kirjoitus tyyli on vähän erikoinen. Tämä syntyy tietenkin osittain suomentajan persoonan osallistuttua mukaan, koska amerikkalaiset ilmaisut eivät käänny kovin hyvin. Toisen puolen synnyttää kertojan vaihtuminen pitkin tarinaa, jopa lukujen sisällä. On virkistävää lukea eri näkökulmia asioista, mutta hahmojen lisääntyessä, täytyy olla tarkkana ja huomata ajoissa henkilön vaihtuneen (itselleni oli toisinaan vaikeaa hahmottaa kuka kukin oli, sukulaisuus suhteista puhumattakaan). Myös välissä olevat päiväkirja-muotoon kirjoitetut pätkät loivat vaihtelevuutta.
Olen aina ollut viehättynyt post-apokalyptisiin kuvauksiin, vaikka niihin enemmän leffoissa olenkin törmännyt. Tästähän on myös filmatisointi…
Kirjan kirjoitus tyyli on vähän erikoinen. Tämä syntyy tietenkin osittain suomentajan persoonan osallistuttua mukaan, koska amerikkalaiset ilmaisut eivät käänny kovin hyvin. Toisen puolen synnyttää kertojan vaihtuminen pitkin tarinaa, jopa lukujen sisällä. On virkistävää lukea eri näkökulmia asioista, mutta hahmojen lisääntyessä, täytyy olla tarkkana ja huomata ajoissa henkilön vaihtuneen (itselleni oli toisinaan vaikeaa hahmottaa kuka kukin oli, sukulaisuus suhteista puhumattakaan). Myös välissä olevat päiväkirja-muotoon kirjoitetut pätkät loivat vaihtelevuutta.
Olen aina ollut viehättynyt post-apokalyptisiin kuvauksiin, vaikka niihin enemmän leffoissa olenkin törmännyt. Tästähän on myös filmatisointi oikeudet myönnetty ja odotan kyllä leffaa mielenkiinnolla, uskon että tarina toimii visuaalisesti paremmin kuin kirjallinen versio. Kirjan viimeisiin sataan sivuun liittyy muutamia käännekohtia tarinassa, jotka lisäsivät oman potkunsa tarinaan.
Toisinaan kirjaan olisi kaivannut enemmän karttoja helpottamaan paikkojen vaihtumisesta johtuvaa hämmennystä, mutta jos on varustettu riittävällä mielikuvituksella, ei putoa ainakaan täysin kärryiltä. Suurin osa paikoista on kuitenkin käsittääkseni (jossain muodossa) olemassa oikeastikin, eli viitseliäimmät voivat näpytellä lokaatioita vaikka Google Mapsiin.
Välillä tuli varsin ärsyttävä tunne: "miksi tämä ja tämä on kirjoitettu näin? Itsehän olisin sanonut vaikka tällä tavalla". Makuasiat ovat makuasioita, mutta jos vertaan Eragonin saamaa palautetta huonosti kirjoitettuna kirjana (jota en kyllä yhtään allekirjoita, ehkä kolmatta osaa lukuunottamatta), on silti toisinaan vaikea ymmärtää kirjan ympärille syntynyttä suurta kohua. Ok, tarina on tavallaan ideana varsin tuore, käyttää vanhoja jo miljoonaan kertaan kerrottuja tarinoita pohjana ja lisää soppaan himan uuttakin, mutta teknisesti se ei top 10 listaani mene. Silti kirja oli pakko lukea loppuun asti ja meni parina iltana usean tunnin lukemiseksi yöunien kustannuksella, ja ehkä siksi kirjan tapahtumat tulivat myös uniini. Silti jokin puuttuu vielä, onko syynä sitten kirjan liiallinen elokuvakäsikirjoitus-maisuus vai katoaako kirjojen taika käännettäessä?
Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan jatko-osan ilmestymistä! Suosittelen sellaisille ihmisille, joiden mielestä Houkutus antaa liian imelän kuvan vampyyreistä.
