Mielenkiintoinen ja opettavainen. Kirja on suunnattu erityisesti 10-vuotiaille, mutta sitä pystyy lukemaan kyllä kaikki alakoululaiset. Kirjassa on paljon tekstiä, mutta on silti aika "tyhjä".
Kannen kuva ja lukujen alkuvinjetit Jussi Kaakinen. Sidottu.
Lasten Luku-Varkaus -palkinto 2011.
Suosittu kotimainen fantasiasarja taikojen maailmasta jatkuu kun lapset kohtaavat virvatulen vartijan
Kesäloma on edessä, mutta Liinaa vaivaa kummallinen, toistuva painajainen valtavasta tulimerestä ja talosta, josta hänen on määrä pelastaa joku. Samaan aikaan Eetun serkku Jani tulee Kuunankaan ja aiheuttaa sekaannusta tiiviissä ystäväporukassa: Liina ei voi sietää pojan mahtailua lainkaan, kun taas Siri ihastuu jännittävään Janiin. Tyttöjen välit uhkaavat rikkoutua pahemman kerran.
Kun virvatulen sinertävä liekki johdattaa lapset metsään kratin kätkemän aarteen luokse, tarvitaan taas yhteishenkeä ja taikakoulun taitoja. Myös uusi tuleltasuojautumisloitsu osoittautuu hyödylliseksi ennen kuin rauha palaa Kuunankaan.
Reeta Aarnion (s. 1971) aiemmat teokset Maan kätkemät (2008) ja Veden vanki (2009) saivat innostuneen vastaanoton.
”Suomalainen kansanperinne taipuu näppärästi brittityylisen fantasian osaksi.” – HS
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kahden ensimmäisen lastenkirjansa perusteella allekirjoittaneen suurimpien suosikkien joukkoon kohonneen Reeta Aarnion "Virvatulen vartijat" jatkaa Liinan, Eetun ja Sirin seikkailuja kotimaisissa fantasiaympyröissä. Lukuvuosi on päättynyt, mutta Liinan mielestä kaikkien aikojen kesälomaa tulee sotkemaan Eetun serkku Jani, jolla tuntuu olevan epämieluisa vaikutus ryhmähenkeen sekä outo viehtymys tulta kohtaan. Lisäksi paikkakunnan koruliike ryöstetään, eivätkä lähiseutujen taikaolennotkaan suostu pysymään aluillaan, vaan mittaa joudutaan ottamaan muun muassa aarrettaan mustasukkaisesti vartioivasta kratista.
"Virvatulen vartijat" soveltuu mainiosti suunnilleen kymmenvuotiaille ja sitä hieman vanhemmille fantasiakirjallisuuden ystäville; mukana on sopivasti jännitystä ja hyviä teemoja, jotka käsittelevät mm. ystävyyttä, mustasukkaisuutta sekä oikean ja väärän käsitteitä. Sormeaheristelevään saarnaamiseen kirjailija ei kuitenkaan sorru. Lisäksi mukana on myös kevyitä ihastumis- ja tykkäämiskuvioita, joista vastaavat Janiin pihkaantuva Siri sekä aikaisemmista osista tuttu tonttu Niruknirun.
Seikkailu etenee jouhevasti, vaikka alussa hieman toistoa ja aikaisempien osien kertausta esiintyykin. En myöskään voi olla mainitsematta miten virkistävältä - ja paradoksaalista kyllä, myös eksottisemmilta - suomalaiskansalliset fantasiaelementit tuntuvatkaan kaiken maailman örkkien ja lohikäärmeiden rinnalla!
