Veren kirjat 5
Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Nidottu.
World Fantasy -palkintoehdokas 1986.
Sisällys:
- Kielletty (The Forbidden, 1985)
- Madonna (The Madonna, 1985)
- Baabelin lapset (Babel's Children, 1985)
- Lihaa ja verta (In the Flesh, 1985)
CLIVE BARKER EI PETÄ!
Veren kirjojen viidennessä osassa modernin kauhun mestari leikittelee sykähdyttävillä uusilla visioilla. Novellissa Kielletty graffiteja tutkiva nainen tutustuu pihapiiriin. jossa valmistaudutaan varsin merkilliseen kokkoiltaan.
Madonnassa tuottavaa sijoitusta etsivät herrat kohtaavat sokkeloisen uimahallin erikoislaatuisen valtiaan.
Baabelin lapsissa kreikkalaisen pikkusaaren luostari paljastaa mailleen eksyneelle naiselle uskomattoman salaisuuden.
Päätösnovellissa Lihaa ja verta Kuolleiden kaupunki muuttuu karmaisevan todelliseksi.
Luota Clive Barkeriin. Jokainen kauhun ystävä lukee Veren kirjoja.
Clive Barker
Clive Barker syntyi Liverpoolissa Englannissa 1952 ja kasvoi työväenluokkaisessa perheessä. Hän nousi kuuluisuuteen novellisarjalla Veren kirjat 1–6 (1984–85). Ensimmäinen kokoelma sai sekä British Fantasy Awardin että World Fantasy -palkinnon. Vaikuttajikseen Barker on listannut muun muassa Herman Melvillen, Edgar Allan Poen, Ray Bradburyn ja William S. Burroughsin.
Barker on työskennellyt kirjoittamisen lisäksi teatterin ja kuvataiteiden parissa. Hän on kuvittanut itse eräät kirjansa ja ohjannut elokuvan Hellraiser (1987). Barker asuu Los Angelesissa. Hän kirjoittaa Abarat-sarjan neljättä ja viidettä kirjaa.
Veren kirjat
Clive Barkerin novellien sarja. Splatter-kauhua.
Sarja sisältää 6 teosta.
Pääsarja Jalavan kauhusarja
Kirja-arvioita
Clive Barkerin Veren kirjat on sarja novellikokoelmia, joista viides osa on toiseksi viimeinen. Kauhukirjailijana Barker tietää kyllä mitä tekee, mutta hän tekee valitettavasti myös hölmöjä virheitä. Kokoelman suurin ongelma on sen tason suuri vaihtelu; neljästä novellista yksi oli erinomainen, kaksi hyviä ja neljäs oli sysihuono. Itse tein vielä sen virheen, että aloitin kolmannesta novellista, Baabelin lapset, joka oli lyhyin ja sain vastaani kokoelman huonointa antia. Baabelin lapset ei edusta kauhua kuten muut tarinat, vaan siinä on enemmänkin yhteiskuntakriittistä sävyä, joka särähti korvaan erittäin epämieluisasti ja jätti miettimään, miksi tämä teksti on täällä. Onnekseni jatkoin lukemista, sillä ensimmäinen novelli Kielletty sisältää todellista kauhua. Novelli on pitkä ja ehkä siinä on hiukan liikaa alustusta, mutta lopullinen tulos on erinomainen. Toinen ja viimeinen novelli, Madonna ja Lihaa ja verta, ovat kumpikin hyviä, niissä on yliluonnollisuutta sekä kauhuelementtejä, mutta molemmat kaatuvat siinä kohti, kun Barker tuo jopa liian paljon epäluonnollista. Tuloksena hän luo lukijan mieleen mitä epätodellisempia ja sairaampia kuvia, mutta nämä eivät luo kauhun tunnelmaa, vaan enemmänkin jäävät häiritsemään. Novellit ovat pitkiä luettavia ja yhdellä istumalla voi mennä yli tuntikin, mutta onneksi jokainen novelleista on jaoteltu hyviin pätkiin, josta sen voi lopettaa. Kirjoitettu kieli on myös hyvää, joskin hölmöjä huudahduksia siellä täällä esiintyy, eikä huutomerkkiä tarvitse käyttää aina niin paljon, sillä se näyttää lähinnä koomiselta. Veren kirjat jättää hyvin epätasaisen maun suuhun, eikä siitä osaa oikein päättää pitääkö vai ei. Parhaimmillaan se luo todella karmivia kauhukuvia, jotka todella saavat lukijan tuntemaan jännitystä ja pelkoa, mutta vain yhdessä tämä tunnelma jatkuu loppuun asti, kaksi novellia pilaa sen vetämällä asiat liian yli ja yksi novelli ei edes muistuta kauhua. Jotain lyhyttä ja nopeaa lukemista tai kauhua etsivälle kirjaa voi suositella.