Rautamies – Iron Man: Viisi painajaista
Alkuteos ilmestynyt 2008. Tarina: Matt Fraction. Kuvitus: Salvador Larroca. Suomentanut Petri Silas. Sidottu.
Rautamies 2.0 on täällä – mutta tämä haarniskamies EI ole Tony Starkin luomus!
Ezekiel Stane on tullut kostamaan isänsä Obadiahin kuoleman.
Nuori Stane on yhtä häikäilemätön kuin isänsä, mutta kymmenen kertaa
älykkäämpi… hänessä tiivistyvät kaikki Starkin viisi pahinta
painajaista! Kun tämä arvaamaton vastustaja muokkaa Starkin
teknologiasta aseen, jolla voi tappaa satoja viattomia yhdellä iskulla,
käynnistyy samalla sakkipeli, joka Rautamiehen on pakko voittaa!
Rautamiehen vauhdikkaassa teknotrillerissä ovat mukana monet Marvelin sarjakuvista
tutut hahmot, muun muassa Hämähäkkimies ja Thor.
Myös kirjan
tekijämiehet ovat tuttuja: käsikirjoittaja Matt Fraction vastaa tällä
hetkellä Ryhmä-X:n koukuttavista juonikuvioista, ja kuvittaja Salvador
Larroca on äimistyttänyt hienolla taiteellaan mm. Ryhmä-X:n,
Ihmenelosten sekä Hämähäkkimiehen lukijoita.
Matt Fraction
Matt Fritchman, paremmin tunnettu nimellä Matt Fraction, on yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja.
Linkkejä
Jukka Laine: Viisi painajaista. Kvaak.fi 22.5.2010.
Kuva: Wikimedia Commons.
Marvelin sarjakuvat
Sarja sisältää 8 teosta.
Alasarja Ihmeneloset
Alasarja Ryhmä-X
Alasarja Thor
Alasarja Wolverine
Kirja-arvioita
Viisi painajaista oli varsin lyhyt luettava, luin sen vain muutamissa tunneissa. Sivuja on kyllä jonkun verran, mutta tekstiä ja nähtävää ei niinkään, joten sivut kahlaa nopeasti läpi. Oletin ensin, että Viisi painajaista viittasi viiteen eri lyhyt tarinaan, mutta kyse oli yhdestä isosta tarinasta. Aluksi käytiin läpi mitkä Tony Starkin viisi painajaista ovat, mutta vaikka painajaisten sisältöä oli juonessa, itse painajaisia ei sen enempää käsitelty. ”Oikea” juoni, johon painajaisetkin kyllä liittyivät, kertoo kun ensimmäisessä Ironman elokuvassa ollut Obidah Stane, Stark Industrusien toinen omistaja, kuoli Starkin kädestä, kun hän meni hulluksi ja yritti vastavuoroisesti tappaa Starkin, ja nyt tämän poika haluaa kostaa tämän. Tarina ei pahemmin sykähdyttänyt tai herättänyt mitään tunteita, toisin sanoen varsin tavallinen supersankari tarina ja se muistutti varsin paljon elokuvien juonia, valitettavasti. On yksi suuririkollinen, joka saa mieleensä tuhota Tonyn ja hänen koko maailmansa. Tarina käy sitten läpi sitä kuinka yritetään ensin selvittää se, kuka rikollinen ja sitten löytää tämä kunnes koittaa viimeinen eeppinen taistelu. Ei mitään uutta auringon alla. Tarina ei kuitenkaan lopu siihen, vaan vielä tämän jälkeen tulee kohtauksia Hämähäkkimiehen kanssa kun tämä ja Ironman tekevät juonen jälkiselvittelyä. Vaikka oli hauska nähdä supersankareiden kohtaavan, se ei sopinut muuhun tarinaan, ja loppu tuntuu hiukan pakkoväännöltä muutamalla kymmenelle ekstrasivulle. Vaikka juoni ei tuokaan mitään erityisen uutta, niin se ajaa asiansa, moni supersankari tarina pyöriikin näin yksinkertaisen idean ympärillä. Siksi kirjan huonoin puoli olikin sen taide. Kirjassa on muutamia todella kauniita kuvia, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat parhaimmillaan keskinkertaisia tai jopa rumia. Ympäristöt ovat yleensä täysin mitättömiä, tyhjä seinä tai lattia, ja toisinaan ympäristöksi on otettu jotain oikeasta elämästä, valokuva maapallosta tai kaupungista. Ideana hauska, mutta tässä se ainakaan toiminut hyvin. Myös hahmot, heidän asennot ja liikkeensä ovat kömpelöitä ja rumia. Niissä on jotain outoa sekoitusta tietokoneella tehtyä ja piirrettyä, ja lopputulos on näiden kahden jyrän alle jäänyt autistilapsi. Stark itsekin näyttää usein latinolta, ja vaikka hahmot tietenkin näyttävät erilaisilta kuin elokuvassa, olin järkyttynyt miten Pepper Pots, jota Gwyneth Paltrow näyttelee, on tehty huippumalliksi. Kirjaa mainostetaan elokuvan nähneille, mutta se sisältää joitain asioita, joita ei välttämättä tajua pelkkien elokuvien nähneenä. Esimerkiksi vaihe, jossa Kostajat on, miten Stark sitä johtaa ja mikä ihme edes YPKVV on, ei selitetä. Muuten kirja on kaiken kaikkiaan keskinkertainen opus. Ei se mikään ihmeellinen teos ole, mutta sen kahlaa läpi alle pariin tuntiin, jos Ironman on valkokankaalla iskenyt kunnolla sydämeen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui taide, sillä tässä formaatissa juonella itsellään ei mielestäni niin paljon väliä ole, ja sille voidaan antaa anteeksi, kunhan kuvat ovat miellyttäviä seurata, eikä tässä näin ollut.