Sysimetsä
Alkuteos ilmestynyt 2011. Kuvittanut Carson Ellis. Suomentanut Peikko Pitkänen. Sidottu.
Magiikkaa, viisautta ja villiä seikkailua – suurten saturomaanien perillisessä on kaikki klassikon ainekset
13-vuotiaan Pruen elämä on ihan tavallista, kunnes eräänä päivänä korppiparvi nappaa hänen yksivuotiaan pikkuveljensä.
Korpit kuljettavat pikkuveljeä kaupungin laidalle, kohti villiä, läpitunkematonta Sysimetsää. Kukaan ei ole koskaan käynyt siellä – tai ainakaan palannut takaisin. Mutta pikkuveli on pelastettava, ja niin Prue ja hänen luokkakaverinsa Curtis antautuvat vaaralliseen seikkailuun.
Pelastusoperaatio muuttuu entistäkin mutkikkaammaksi, kun kaverukset huomaavat olevansa keskellä salaperäisen tiheikön sisäisiä valtataisteluja. Sysimetsä on sodan partaalla, mutta kuka yrittää alistaa sen hallintaansa?
Kirja-arvioita
aika tylsä en tykännyt kauheesti, mutta joissain kohdissa oli kiinnostavakin. ei ole hinkua lukea jatko-osia
Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta joissain kohtia hieman tylsä. Tämä kirja oli myös jännittävä. Ihan hyvä kirja, muttei paraskaan. Loppu oli ihana. Suosittelen.
Tää oli aika tylsä kirja, enkä jaksanut lukea loppuun. En suosittele!
Tykkäsin sysimetsän tapahtumista ja pystyin helposti kuvittelemaan itseni sinne myös. Jotenkin ei ole kuitenkaan hirveää intoa lukea seuraavaa osaa.. Ensimmäisen kirjan loppu oli tylsä.
Tosi ihana! Prue on sympaattinen, vaikka itse olenkin aika samantapainen kuin Curtis... Täytyy myöntää, että kirja oli paitsi jännitävä, myös kaunis: pidin kuvituksesta. Pieniä epäloogisuuksia kirjassa on ja välillä kerronta tuntuu pysähtyneen, mutta rakastan tätä silti ja odotan innolla suraavaa osaa!
Jotain tästä nyt jäi uupumaan... tai oli ehkä liikaa. Teksti yritti olla vuoroin aikuismaista ja vuoroin niin epäloogista että jäin miettimään tietääkö kirjailija itsekään kenelle oli kirjoittamassa vai iskikö satunnainen pätemisen tarve. Perusjuoni oli idealtaan hyvä, mutta hieman ehkä hieman liian pitkitetty, eikä Sysimetsä selvästikään sovi ihan nuorimmille lukijoille - ainakaan herkemmille - vaikka se on lastenkirjaksi luokiteltu.
Annan kirjalle kirkkaasti täydet pisteet! Antaisin enemmän mutta kun niitä voi antaa vain viisi tähteä. No, kirjaan. Jännitin kirjan jokaista käännettä, ihoni ihan nousi kananlihalle. Vaikka kuuntelinkin osan kirjasta äänikirjalta luin kuitenkin yli puolet enkä kafu että luin kirjan. Bru ja Kurtis eivät ole siis alussa ystäviä, vain tuttavia, ja oli kiinnostavaa seurata heidän ystävyytensä syventymistä, harmi ettei se kehittynyt pitemmälle kuin ystävyyteen. Koko kirjan yritin miettiä Brun salaisuutta, miten hän ja Kurtis pääsivät Sysimetsään. Ja olin yllättynyt kuullessani hänen vanhempiensa teosta. Kaiken kaikkiaan en jaksa odottaa jatko-osaa, mikä todellakin on tulossa! Harmi että se ilmestyy vasta ensi vuonna. En jaksa odottaa!