Pintakuvio

Iain M. Banksin Pintakuvio on hienosti kirjoitettu teos. Lukeminen on varsin helppoa, eikä kirja sorru kovin paljon painavaan sanojen pyörittelyyn turhaan. Kokonaisuus pysyy kohtalaisen hyvin kasassa.

Kirjassa on muutamia juonia, joissa seurataan kirjan eri hahmojen kohtaloita kytkettynä varsinaiseen pääjuoneen - taistelu virtuaalisten helvettien olemassa olosta.

Kirjan ongelmana on pienoinen kliseihin tippuminen. Kirjan loppupuoli on aikalailla hollywoodelokuvamainen avaruustaistelu ja niin sanottu paha saa siinä palkkansa. Kirjan tasapaino hieman järkyy lopun haalistumisesta alkuun verrattuna. Loppuun olisi voinut hieman panostaa enemmän ja siitä olisi voinut tehdä loogisempi. Nyt kuljetaan sieltä, missä aita on matalin.

Kirja on kuitenkin kivaa luettavaa. Tietoisuuden ongelman miettiminen on kietovaa kirjaa lukiessa. Kaikki ne mahdollisuudet, joita Kulttuurin maailma suo ihmisille ja koneille, ovat suorastaan ihastuttavia. Kuolemattomuus on siis mahdollista ja taivaita on paljonkin olemassa.

Banks onnistuu hahmojen kuvauksessa kohtalaisen hyvin. Kaikki hahmot eivät ole aivan täydellisiä stereotypioita tai paperinukkeihmisiä, kuten genressä valittevan usein ihmiset ovat. Tosin tarinan juonihan on tässäkin kertomuksessa tärkeämpi kuin hahmojen kuvaaminen. Ympäristö nousee ihmisiä tärkeämmälle jalustalle.

Kirja ei ole puuduttavaa luettavaa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus. Banksin maailmankaikkeus on kiehtova paikka. Se onko kaikki tieteellisesti aivan mahdollista, se on toinen asia. Kertomus on hieno, eikä kannata jäädä kiinni pikkuseikkoihin.

Pintakuvio oli alusta loppuun niin koukuttavaa lukemista, ettei olisi malttanut laskea kirjaa käsistään millään. Vaikka kirja oli paksu, tylsistymään en päässyt missään vaiheessa. Kerronta vuorotteli usean hahmon näkökulmasta. Juonenkulkua oli vaivatonta seurata, kaikki osiot olivat kiinnostavia ja mielikuvituksesta ei ollut puutetta. Kirjan juonen perusta on virtuaalimaailmojen Helvetit ja kiista niiden olemassaolon oikeudesta. Muitakin juonilinjoja on ja vain osa tapahtumista kuvataan yhdessä Helvetissä. Miljööt kuten Helvetti olivat maalailtu taitavasti ja Helvetin tapahtumat olivat sydäntä särkeviä.

Kirja on varsinainen runsaudensarvi, kaikkea löytyy – avaruussotaa, virtuaalitodellisuutta, huumoria, juonittelua, hauskoja ja kummallisia persoonallisuuksia, jännää teknologiaa... Voisin kuvitella Banksillä olleen hauskaa kirjaa kirjoittaessa – minulla ainakin oli sitä lukiessa.

Tarinan edetessä voi pohtia vaikkapa pyhittääkö tarkoitus keinot? Onko oikein uhrata yksilö saavuttaakseen suuremman hyvän tai kuinka paljon uhrauksia on ylipäätään sopivaa tehdä hyvien tekojen varjolla.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja hyvin suomennettu – suosittelen kokeilemaan, vaikka Kulttuuri-sarja ei olisi entuudestaan tuttu. Kulttuuri kirjat ovat kuitenkin yksittäisiä teoksia, vaikka tässä kirjassa viitataankin hyvin lyhyesti erääseen aikaisempaan kirjaan, mikä tuonee lisäarvoa sen lukeneille.