Verenvahti
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Inka Parpola. Sidottu.
”Koko elämäni ajan huoneeni ikkunan alla oli muhinut salaisuus.
Tiesin, että minun olisi pitänyt käyttää aikani siihen, että olisin luonut kirouksen karkottavan loitsun, muuttanut ruusut tuhkaksi ja sirotellut ne tuuleen ja jokeen.
Niin Arthur käski minun tehdä.
Mutta minä valitsin toisin.”
Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko maailmaa – valtava voima, jota olisi helppo käyttää väärin. Mabin äiti teki niin. Mab itse haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa.
Eräänä aamuna Mab tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan. Ja äkkiä valloillaan ovat vaaralliset voimat – voimat, joista kukaan ei kertonut Mabille.
Nuorten aikuisten lukuromaani on mukaansatempaava pakkaus magiaa, mustaa jännitystä ja romantiikkaa Stephenie Meyerin ja Maggie Stiefvaterin tapaan.
Amerikkalaisen Tessa Grattonin esikoisromaani Veritaika oli maailmanmenestys. Verenvahti on sen itsenäinen jatko-osa.
Tessa Gratton
Yhdysvaltalainen Tessa Gratton (s. 1980) halusi ruveta isona paleontologiksi tai velhoksi. Hänestä ei tullut kumpaakaan, mutta hirviöt ja taikuus ovat edelleen hyvin lähellä hänen sydäntään. Hän on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon Kansasin yliopistossa. Maisterintutkinto keskeytyi, kun Gratton käänsi oman versionsa Beowulf-eepoksesta. Grattonin esikoisteos Veritaika vuonna 2011 oli menestys.
Muita teoksia kirjailijalta Tessa Gratton
Kirja-arvioita
Alku oli hieman tönkköistä, ja mielestäni aivan liian sekavaa. Kiinnostus lopahti kokoajan, kunnes noin puolenvälin jälkeen sain vihdoin juonesta kiinni. Ainoa syy miksi ylipäätään jatkoin tämän lukemista, oli se että edeltäjänsä oli upea teos.
Tämäkin osa ei ollut pettymys ja pidin jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Mab oli ihana päähenkilö ja Will, voi Will... Täydellisen mahtava kirja, tarina on hyvä, henkilöiden kuvailu mahtava ja tekstin sujuvuus loistava.
Kirja oli oikein mukava ja kiinnostava luettava. Oisin ehkä toivonut että tästä olisi tullut jatkoa, muta kaipä tämä näinkin.
Alku tuntui melko sekavalta, koska ensimmäisen osan lukemisesta oli niin kauan. Juoneen pääsi kuitenkin melko nopeasti taas jyvälle ja pienet mustat aukot muistissa eivät haitanneet mitään. Kokonaisuutena kirja oli ihan ok, mutta jotkut asiat jäivät ärsyttämään. Juoni eteneni, mutta välillä tuli sellainen olo että voitaisiin jo siirtyä seuraavaan kohtaukseen. Eniten minua ärsytti kuitenkin se, miten hyvin Will ja lopussa Ben ottivat Mabin taikomiset. Muutenkin Willin ja Mabin suhde oli melko omituinen. Suosittelen kuitenkin lukemaan jos vähänkin kiinnostaa. Kuitenkin, pidin itse enemmän ensimmäisestä osasta.
Luin joskkus viime vuonna Veritaian ja nyt tämän ilmestyttyä en muistanut juurikaan mitään, mutta kyllä se siitä rupesi valottumaan 50 sivun jälkeen ja pääsin takaisin kirjan mukaan. Kirja oli hyvä, mutta melko puuduttava ja hitaasti etenevä. Juoni oli hyvä ja mukaansa tempaava ja tarkka. Tykkäsin kovasti ja toivoisin että tämä sarja tästä vielä jatkuisikin.
Siitä on aikaa kun olen lukenut tämän sarjan ensimmäisen kirjan, joten jotkut asiat olivat vähän pimeän peitossa kun aloitin tämän. Alku oli aika sekava enkä tuntunut pääsevän mitenkää eteenpäin, mutta sinnikkäästä lukiessa kuvio alkoi selkeytyä. Mukana oli edellisestä kirjasta tuttua menneisyyden kuvailua nykyisyyden lisäksi. Mabin ja Willin suhde oli aika merkillinen koska alkuun tuntui, että he eivät olleet toistensa kanssa oikein missään tekemisissä ja yhtäkkiä heidän välillään roihahti. Heidän suhteensa jäi vähän kummallisesti etäiseksi minulle. Kuten aiemmassa, tässäkin oli rutkasti verta ja taikaa ja kaikkea siltä välin, mutta kirjan juoni vaikutti pitkälti samalta kuin aiemmassa, vain hahmot muuttuivat. Hauskana bonuksena tässä olivat osittain mukana edellisestä kirjasta tutut hahmot ja kaikkien elämä kiteytyi tavalla jos toisella toisiinsa. Tämä ei herättänyt yhtä paljon tuntoja kuin edellinen kirja, pidin siitä enemmän.
