"...koska tuskaa ei voi haudata ja unohtaa. Tuska ei jää menneisyyteen tai piiloon mullan alle. Mikä on haudattu, ei ole mennyt. Mikä on kylvetty, kasvaa."
Rämeen olennon kolmas suomennettu albumi on ilmestynyt. Huikean hyvän toisen osan jälkeen odotukset ovat korkealla ja vaikka kolmas osa ei aivan yllä aiempien tasalle, se on silti kelpo kauhua ja kuuluu jokaisen kauhufanin kirjahyllyyn. Kolmannessa osassa on selkeä välinäytöksen maku ja tuntu. Esitellään paljon merkittäviä tapahtumia ja hahmoja, jotka ovat selvästikin tärkeitä jatkon kannalta. Mielenkiintoisin näistä on totta kai John Constantine. On ilahduttavaa nähdä, että se mies on aina ollut samanlainen rakastettava paskiainen. Mies, jota haluaisi vihata, mutta jota kuitenkin rakastaa.
Suurin ongelma on selvästi yhden ison pääpahiksen puuttuminen. Vaikka aloitustarinan Ydinjätös (eli Nukeface) onkin karmiva sekopää, hän kuitenkin jää jokseenkin harmittoman pultsarin tasolle. Hän ei mitenkään kohoa ensimmäisen osan hyytävän ihmisvihaajan, Woodruen, eikä myöskään toisessa osassa näytetyn kammottavan Arcanen tasolle. Kirjasta löytyy lähinnä paljon pikkupahiksia; ei yhtä isompaa, joka kohoaisi pääosaan.
Mutta mutinat sikseen. Alan Mooren käsikirjoitus on vieläkin kylmää ja kaunista. Monet käytetyt kielikuvat ja sanakäänteet jäävät kummittelemaan mielen perälle pitkäksi aikaa. Tässä auttaa totta kai Bissetten ja Totlebenin kauniit piirrokset. Jatko-osia odotellessa.
