Kuninkaan kahleet

Olen tuntenut monen kuukauden ajan itseni ihan huonoksi lukutoukaksi. En ole aikoihin päässyt oikein kiinni lukemiseen ja monet muut asiat vieneet enemmän huomiota. Nyt kuitenkin sain lukaistua tämän tiiliskiven loppuun. En tiedä johtuiko omasta huonosta tämän hetkisestä lukumotivaatiosta vai mistä, mutta tuntui ettei tämä kirja lopu ikinä. Olen pitänyt alusta asti tästä tarinasta ja se onkin edennyt hyvään tahtiin. Ainakin tähän kirjaan asti. Minusta vähän tuntui, että tässä pyöriteltiin asioita vähän liikaa ja junnattiin paikoillaan. Tai ainakaan minun malttamattomalle sielulleni tämä ei meinannut upota millään. Hienoa oli, että tässä oli tarinaa eri hahmojen näkökulmasta. Se toi vähän vaihtelua kirjaan. Muutama jännempi ja toimeliaampikin juttu kirjaan oli saatu, mutta niitä olisi voinut olla enemmänkin. Ehkä tässä nyt pohjustettiin huolella Maren kokemuksia, jotta hänen päänsä sisään pääsisi jatkossa paremmin, tiedä häntä. Melko hidas ja tylsähkö, ehkä seuraavassa osassa on enemmän toimintaa luvassa.

Kuninkaan kahleet oli lievä pettymys aiempaan osaan verraten. Odotin jotain enemmän, mutta kirjan ensimmäiset sykähdyttävät tapahtumat sijoittuivat vasta reilusti yli puolivälin. Maven oli kirjassa paljon esillä, mutta lähinnä vain häiritsi ja ärsytti lukukokemusta. Mare taas tuntui muuttuneen hahmona suuresti, eikä suunta ollut minulle mieluinen. Häneen joutui tutustumaan uudelleen ja miettimään onko halua lukea kirjaa loppuun. Muita hahmoja tuotiin hyvin esiin luonteensa omaisesti ja kuvailu oli kirjassa jälleen taitavaa sekä mieleenpainuvaa. Kaipasin Calin läsnäoloa kirjan edetessä puoliväliin, mutta lopulta hänetkin saatiin mukaan. Kuninkaan kahleet oli hieman pitkästyttävä ja jouduin lukemaan sen osissa, jotta kiinnostukseni pysyisi kasassa. Mielestäni Victoria Aveyardin olisi kannattanut jättää sarja kaksiosaiseksi.