Kannen kuva: Heli Hieta. Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela.

1. painos: Tammi, 2002. Sidottu.
2. painos: Tammi, 2008. Nidottu.

Kaksospojat Tomi ja Timo Kokko ystävineen ovat matkalla kohti uusia seikkailuja. Hirmuinen Raakel Vastapöksy on nujerrettu ja lapset ovat päässeet pakoon kurinpitolaitoksesta, Huostolasta. He lentävät omien siipiensä kannattelemina ja laskeutuvat uuteen kotimaahansa, Austraasiaan. Siellä he kohtaavat pitkästä aikaa vanhempansa.

Jälleennäkemisen jälkeen on aika tutustua uuteen maailmaan, joka on värikkäämpi ja valoisampi kuin entinen, eläimet ja kasvitkin ovat erilaisia. Ihmiset ovat epätavallisen ystävällisiä. Austraasia vaikuttaa liian hyvältä paikalta ollakseen totta.

Pian lapset huomaavat, että Austraasiassa ei ihmisillä ole varjoja. Vähitellen he oivaltavat, että varjon myötä uhkaa kadota myös jotain muuta, ehkä koko heidän ihmisyytensä.
Varjot on saatava takaisin. Rääväsuinen merirosvo Puuttuva Peukalo kertoo lapsille kuulleensa, että varjot elelevät hirmuisten Toravuorien takana Kalmolassa.

Niin alkaa hurja seikkailu kohti vuoria, joiden väitetään olevan eläviä ja nielevän kitaansa jokaisen, joka yrittää niitä ylittää. Pääsevätkö lapset varjojensa luokse, vuorten toiselle puolelle?

Austraasian viimeiset lapset on kirja ihmisyyden puolesta. Se kääntää hyvän ja pahan välisen taistelun päälaelleen ja osoittaa, että hyvyyttä ei voi olla olemassakaan ilman mahdollisuutta valita sitä.

Julkaistu
2002 (Tammi)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Austraasia-trilogia

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1011
91
826
72
635
51
413
32
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

4 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

9/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Älä lue ellet ole lukenut koko kirjaa tämä sisältää PALJON juonipaljastuksia!!!

Kirjan henkilöitä on Tomi, Timo, Laura, Saska, Mortti, Nestori, Sauli Arpinen, Puuttuva, Leka, Mortti, Isadora, Hyyppä, Otso Kokko, Knepnejkonm ja Mnokjenpjek

Huostolan lapset pääsevät vihdoinkin Austraasiaan, missä kaikilla on kaikki hyvin. Lapset oppivat lentämään Lekan lentokoulussa, mutta sitten lapsia alkaa epäilyttämään aikuisten puheet pehmentymisestä ja siitä, että kenelläkään ei ole varjojaan. Lapset päättävät lähteä hakemaan varjojaan Toravuorilla sijaitsevasta Kalmolasta. Lapset hankkivat tavaroita joita tarvitsevat, kuten Austraasian kartan, Draken miekan ja paljon kuivalihaa ja muutakin ruokaa. Matkaan lähtijät (joihin kuuluvat Laura, Timo, Tomi, Mortti ja Nestori) saavat Saskalta kompassin mukaansa. Lapset ”lainaavat” Auvolan torilta yhden lentävän pakun ja niin matka voi alkaa. Matkaan lähtee myös hupsu, jonka kaverukset nimittävät myöhemmin Tositaruksi. He matkaavat lentävällä pakulla kylään nimeltä Loukola, jossa heidän on määrä tavata nainen nimeltä Isadora Alvarez. Hän puhuu arvoituksilla, joita lapset eivät ymmärrä. Sen lisäksi Nestori saa Isadoralta lahjaksi riipuksen ja sitten he jatkavat matkaa. Matkan varrella limaoliot hyökkäävät matkalaisten kimppuun ja Tositaru antaa sielunsa vanhalle miehelle, joka vahvistaa retkeläisten määränpään olevan hyvä. Seuraava pysähdyspaikka on kuolleessa metsässä lähellä Toravuoria, jossa varjonhakijat tajuavat Austraasian petturin olevan Saskan isä. Metsässä Tomi näkee painajaisia ja saa ensisuudelman Lauralta. Seuraavan pysähdyksen aikana lapset tapaavat kaksikasvoisia olentoja joita alkavat kutsua Irmoiksi. Lähtiessään Irmojen kylästä he saavat heiltä lahjaksi valoammuspyssyjä. Toravuorille päästyään lapset joutuvat urhien hyökkäyksen kohteeksi, jossa Nestori kuolee ja sen seurauksena lapset ymmärtävät Isadoran puheet. He palaavat kylään, jossa iso jättiläinen halkaisee Irmoja kahtia. Lapset taistelevat sitä vastaan, mutta viimeiset kuoliniskut antaa Puuttuva. Puuttuva vie lapset Isadoran luokse, missä Laura ja Tomi hakevat varjonsa.

Pidin kirjasta todella paljon. Tämä oli jännittävä, hauska ja todella tunteellinen, mutta ei yllä parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon.

Suosittelen

10/10

Austraasian viimeisissä lapsissa jatkuu Keväällä isä sai siivet kirjasta alkanut tarina. Tarinassa lukija törmäsi välistä kristilliseen tai pikemminkin yleis-uskonnolliseen symboliikkaan. Mutta tarina oli jännittävä, se kuvaa kasvamista, aikuisuuden pelkoa ja vastuuta ja lopulta seisomista omin jaloin. Lisäksi kirjassa varjottomuus on selvä viittaus Paratiisiin, aikaan ennen hyvää ja pahaa. Austraasian ihmiset ovat hyviä, kykenemättömiä pahaan koska heidän varjonsa, ja siten heidän toinen puoliskonsa, on erotettu heidän valaistuneista sieluistaan. Sielut ovat enkelimäisessä tilassa ja varjottomia. Varjoton ei kasva, koska hän ei muutu eikä hänessä ole hyvän ja pahan tietoa ja ristiriitaa näiden välillä. Lauran halu hakea varjot takaisin, kuvaa hänen haluaan olla eheä, täysinäinen ihminen hyvän ja pahan, valon ja varjon sekoituksena jolla on valinnan vapaus molempiin. Tarinassa esiintyvä Puuttuva Peukalo paljastuu Wordsworth runoilijamerirosvoksi, joka on enemmänkin kuin pelkkä majatalonpitäjä. Tarina toimii myös seikkailuna, etsintäkertomuksia uudessa ja tuntemattomassa maailmassa. Austraasia ei olekaan Paratiisi, vaan pahuus on astunut sinnekin vaikka Raakel Vastapöksyn juonet estettiin. Kirja on hyvä, ja kotimaisen fantasian kärkeä. Kirja on myös seikkalullisen fantasian lisäksi syvällisempi filosofinen teos.
Suosittelen kaikille Keväällä isä sai siivet kirjan lukijoille, sillä siten saa tarinasta enemmän irti.
Arvosana: 8+.

10/10

[i]Austraasian viimeiset lapset[/i] on kaunis kuvaus aikuiseksi kasvamisesta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta. Teos on trilogian ensimmäistä osaa synkempi, Austraasian ihmemaa ei ollutkaan vain aurinkoinen paikka huolia.

Vaikka juonellisesti teos seuraakin melko perinteisen etsintäretken kaavaa, vahvat henkilöhahmot ja tekstin takaa kumpuava, ajoittain lyyrinenkin symboliikka tekevät kirjasta erilaisen ja raikkaan lukukokemuksen.

Tarinaan heittäytyminen saattaa aluksi olla kriittiselle lukijalle hankalaa, mutta kun Austraasiaa oppii katsomaan lapsen silmin, ei sieltä tahtoisi enää palatakaan.

10/10

Kirja jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Mielenkiinto ei katoa, vaan jatkuu aina loppuun asti. Juoni ja salaperäisyys pysyvät mukana, jopa varjoja haettaessa. Ehkei ikuinen hyvyys ole aina hyväksi kenellekään, se vain mehmentää aivot. Siihen joskus tarvitaan jotain muutakin...

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja