Alkuteos ilmestynyt 1965. Suomentanut Anja Toivonen. Julkaistu alun perin suomeksi kolmeksi niteeksi jaettuna vuosina 1982–83: Dyyni, Muad'Dib ja Profeetta. Suomennos ilmestyi ensi kerran yhtenä niteenä 2021 (elokuvakannellinen taskukirja, jossa tarkistettu käännös). Uusi laitos 2023. Kansikuva: Sean Francis O'Connell. Nidottu.

Jaettu Hugo-palkinto 1966, Nebula-palkinto 1965. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.

Hienovireinen science fiction -saaga, joka yhdistelee politiikkaa, filosofiaa, uskontoa ja ekologiaa kiehtovaan juoneen

Dyyni eli Arrakis on imperiumin planeetoista karuin. Kuitenkin siitä on taisteltu verisesti vuosisatojen ajan, sillä siellä kasvaa hiekkamatojen vartioima kallisarvoinen rohto. Dyynissä Arrakisin uusi valtias, Leto Atreides, saapuu perheineen aavikkoplaneetalle. Heitä vastassa ovat suvun vanhan vihollisen, tyranni Harkonnenin julmat juonet. Nuori Paul Atreides saa yllättävän liittolaisen fremen-aavikkokansasta ja kasvaa hiljalleen rooliin, josta vuosituhansia vanhat ennustukset kertovat.

Edelleen relevantti tieteisjättiläinen 60-luvulta tutkiskelee aikansa ilmiöitä: ympäristötuhoa, ihmisen potentiaalia, tietoisuuden laajentamista ja kolonialismin murtumista. Dyynin suomennos on julkaistu aiemmin kolmena niteenä (Dyyni, Muad'Dib ja Profeetta), jotka on koottu yhteen tähän painokseen.

Dyynistä sanottua:

”Modernin scifin monumentti.” – Chicago Tribune

”Dyyni on myynyt miljoonia kappaleita, on mahdollisesti scifi-kaanonin suurin romaani ja Tähtien sotaa ei olisi olemassa ilman sitä. Frank Herbertin Dyyni kestää aikaa poliittisesti merkittävänä fantasiana hippiajalta.” – The Guardian

"Jos tieteiskirjallisuudella on vastaus fantasian Tarulle Sormusten herrasta... niin Frank Herbertin Dyyni on vahva haastaja." – The Guardian

”Dyyni on mahdollisesti jopa ajankohtaisempi nyt kuin ilmestyessään.” – The New Yorker

"Ällistyttävä scifi-ilmiö." – The Washington Post

"Scifi-kirjallisuudesta on vaikea löytää toista kirjaa, jossa vieras yhteisö olisi niin punniten harkittu, syvästi ymmärretty ja tarkasti kuvattu." – Jukka Nyman, Aamulehti

"Dyynin vaikutus Tähtien sotaan on ilmeinen, mutta Frank Herbertin työ kaikuu läpi koko nykyaikaisen tieteiskirjallisuuden." – The Atlantic

"Sanoisin, että Valtaistuinpelissä on Dyynin DNA:ta – halukkuutta tappaa henkilöhahmoja, ymmärrystä reaalipolitiikan kauaskantoisuudelle ja sille, miten se vaikuttaa ihmisiin." – Neil Gaiman

Julkaistu
9.9.2021 (WSOY)
Englanniksi
Dune (1965) →
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Dyyni-sarja

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1045
926
830
711
67
51
42
30
21
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

8/10

Galaktisen imperiumin keisari antaa aavikkoplaneetta Arrakisin Atreides-suvun käskyvallan alle. Tällä hellittelynimellä Dyyni tunnetulla planeetalla käynnistyy tapahtumaketju, joka määrittää koko tunnetun maailmankaikkeuden kohtalon.

Niin. Frank Herbertin massiivinen avaruuseepos Dyyni käsittelee suurimpia kuviteltavissa olevia aiheita. Siltä osin sitä on pakko ihailla. 

Luin kirjan nyt toista kertaa ja sain melkein kymmenen vuotta myöhemmin ja elokuvat nähtyäni siitä niin paljon enemmän irti. Ensilukemalla se lähinnä hämmensi. Mittakaavat olivat liian suuret käsitettäviksi. Tapahtumat sijoittuvat - mitä ihmettä - 10 000 vuoden päähän tulevaisuuteen. Nyt ymmärrän paremmin. 

Nyt ymmärrän, miksi Dyyniä toisinaan tituleerataan tieteiskirjallisuuden Taruksi sormusten herrasta. Molemmat kertomukset luovat lukijan mieleen universumin, Dyyni sen, joka on tulossa, ja THS sen, jota ei enää ole. Molempien vaikutus omassa lajityypissään on täysin ohittamaton. Vertaa vaikka Dyyniä ja Tähtien sotaa (Paul vs. Luke, Arrakis vs. Tatooine, jne.).

Joudun kuitenkin antamaan Dyynille miinusta henkilöhahmoista. En sen vuoksi, että henkilöt olisivat jotenkin epäuskottavia tai hatarasti rakennettuja. Ei, vaan siksi, etten pysty samastumaan oikeastaan yhteenkään heistä. Henkilöiden kautta Dyyni muistuttaa enemmän Tulen ja jään laulua, josta niin ikään puuttuvat puhtaat hyvikset ja puhtaat pahikset. Tulen ja jään laulusta on kuitenkin kokemukseni mukaan huomattavasti helpompi löytää henkilöitä, joiden puolesta jännittää, joiden rinnalla iloita ja surra. Dyyniä lukiessa en juurikaan jaksanut välittää, mitä Paulille, Jessicalle tai muille käy. He ovat jotenkin liian erilaisia kuin minä. Aivan eri tasolla, tavoittamattomissa. Puhuvat kuin filosofit tai munkit. Heissä ei ole riittävästi inhimillistä diversiteettiä.

Mutta se siitä. En halua päättää tätä arviota valittavaan sävyyn, koska kokonaisuudessaan Dyyni on ehdottomasti läpi vaeltamisen arvoinen, vaikka useampaankin kertaan. Sen sivuilta mukaan tarttuu inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta vuosien ja vuosikymmenten tarpeiksi.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja