Mikä kerran oli minun
Alkuteos ilmestynyt 2021. Suomentanut Karoliina Timonen. Nidottu.
Mitä jos Tähkäpään äiti valitsi väärin?
Valtakunnan rakastettu, perillistä odottava kuningatar on vakavasti sairas. Hänen ainoa toivonsa on auringonkyynel-taikakukasta tehty rohto, mutta pahaksi onneksi lääke on valmistettu väärästä lajikkeesta, kuunkyyneleestä. Kuningatar paranee ja synnyttää terveen tyttären, mutta maagisten, kuunhohtoisten hiusten lisäksi Tähkäpääksi kutsutulle tytölle kasvaa myös voima – satuttaa, ei parantaa.
Omansa ja muiden turvallisuuden vuoksi tyttö suljetaan torniin, jossa hänestä huolehtii voimakastahtoinen äiti Gothel. Yhdeksäntoista pitkää vuotta Tähkäpää pysyy tornissa, mutta viimein kiusaus kasvaa liian suureksi ja hän karkaa nähdäkseen syntymäpäivänsä kunniaksi taivaalle laskettavat lyhdyt. Matkalla Tähkäpää lyöttäytyy kahden nuoren varkaan seuraan ja ymmärtää viimein, ettei hänen elämänsä ja tulevaisuutensa ole pelkästään hiusten varassa.
Käyttäjät lukeneet myös
Liz Braswell
Elizabeth J. Braswell (s. 1950) on yhdysvaltalainen englantilaissyntyinen nuortenkirjailija. Hän on opiskellut egyptologiaa Brown Universityssa ja työskennellyt tuottajana peliyhtiössä ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Liz Braswell asuu New Yorkin Brooklynissa aviomiehensä kanssa. Heillä on kaksi lasta.
Kirja-arviot ja kommentit
Tarina Tähkäpäästä itsessään on ihan hyvä ja kiinnostava, ja pidin myös siihen lisätystä henkilöstä, Ginasta, jota ei Kaksin karkuteillä -elokuvassa nähdä. Tarina sopii oikein hyvin lukijoille, jotka etsivät kevyttä, romantiikkaa sisältävää luettavaa, sekä Disney-version ystäville, joskin tarina lopahtaa mielestäni hieman latteasti verrattuna elokuvaan.
Tarinassa tosin häiritsee se, että sen keksijä ja kertoja on olevinaan 16-vuotias teinipoika, mikä vaikutti monin paikoin epäuskottavalta ja ylipäänsä hänestä ja hänen siskostaan kertovat osuudet eivät oikein tuntuneet tuovan tarinaan mitään lisäarvoa. Toinen häiritsevä asia on se, että samaan aikaan tarina on sijoittuvinaan historialliseen Eurooppaan, siten että osa yksityiskohdista on historiallisesti tarkkoja, ja taas toisinaan rikotaan räikeästi historiallista realistisuutta, minkä takia mielestäni tarina olisi ollut yhdenmukaisempi, jos se olisi sijoittunut kokonaan omaan keksittyyn maailmaansa, kuten Disney-elokuvilla tuntuu olevan tapana muutenkin. Ennen kirjan puoliväliä kuitenkin jo ainakin itse totuin asiaan.