Tarinan keskiössä on erityisherkkä poika ja hänen isänsä perheen äidin kuoltua. Isän yritys pitää lapsi erossa kemiallisista lääkkeistä johtaa erilaiseen terapiaan ja sen seurauksiin. Ympäröivä poliittinen ilmapiiri tutunomaisen presidentin johdolla aiheuttaa tuhoja yhteiskunnassa, myös pojan ja isän elämässä. Tarina on surullinen ja synkkä. Niin kuin todellisuuskin. Ei ollut ehkä paras hetki lukea tätä tarinaa, oma mieliala ottaen huomioon. Mutta silti, hyvä ja puhutteleva teoshan tämä on.
Hämmästys
Alkuteos ilmestynyt 2021. Suomentanut Antero Tiittula. Sidottu, kansipaperi.
Booker-palkintoehdokas 2021, Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2023.
Miten osaamme kertoa lapsillemme totuuden tästä kauniista, tuhon partaalla olevasta planeetastamme?
Yhdeksänvuotias Robin on herkkä ja älykäs lapsi, joka uppoutuu yksityiskohtaisiin, uhanalaisia eläimiä esittäviin maalauksiinsa. Hän on onnellisimmillaan luonnossa eikä käsitä, miksi ihmiset eivät toimi, vaikka planeettamme on hälytystilassa.
Robinin yksinhuoltajaisä Theo etsii työssään astrobiologina elämän edellytyksiä kosmoksestamme. Helpottaakseen poikansa raivokohtauksia hän turvautuu psyykelääkkeiden sijasta tuttuun tiedemieheen. Kokeellisen menetelmän avulla Robinin on mahdollista harjoittaa omien tunteidensa säätelyä seuraamalla edesmenneen äitinsä dokumentoituja aivotoimintoja.
Tarinaa kehystää toivottoman polarisoitunut yhteiskunta: maata hallitsee piittaamaton ja tieteenvastainen hallitus. Powersin perimmäinen huoli uhanalaisia elämänmuotoja kohtaan kattaa myös ihmislajin, joka tapaa kääntää katseen toisaalle vaikka heidän tekonsa vaaralliset seuraukset ovat selkeästi nähtävillä.
“Kuinka me kadotimme vaistomme elää tällä planeetalta? Miten vieraannuimme niin kauas kaikesta muusta elävästä? Miten vakuutuimme siitä, että olemme ainoa kiinnostuksen arvoinen asia ja ainoa laji, joka ansaitsee pyhyyden tunteen?” – Richard Powers
”Mestari voimiensa huipulla” – The Harvard Review
”Uusi oodi luonnolle heti Pulizer-palkinnon voittaneen Ikipuiden jälkeen… unohtumattoman intiimi tarina surun yksityiseen universumiin jumittuneesta perheestä.” – The Washington Post
"Viipyilevän viisas romaani pohtii, kuinka elää ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. Ihmisen pienuus ja suuruus, toivo ja epätoivo, lohtu ja lohduttomuus voivat sekä jähmettää että kannustaa toimimaan. Filosofinen kerronta antaa lukijalle tilaa löytää omat vastauksensa." – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ainutlaatuinen Robin-poika on aivan liian viisas ja hyväsydäminen tähän välinpitämättömään, vihan ja ahneuden kyllästämään maailmaan. Kun hän saa tilaisuuden päästä valmennukseen, jossa hänen aivojaan koulutetaan sopimaan paremmin planeetalle, jolla hän asuu, hänen yksinhuoltajaisänsä Theo joutuu puun ja kuoren väliin.
En lopulta osannut edes harkita muita arvosanoja kympin lisäksi. Richard Powersin Hämmästys on kuin minulle luotu kirja: maailmankaikkeuden mittakaavan teemojen käsittelyä pienten ihmisten kokemusten avulla. Jo lähtökohtaisestikin rakastan ekofiktiota, joskin ympäristö- ja ilmastoaiheista kirjoittamisessa on aina läsnä ilmeinen riski ajautua saarnaamisen kutsuville poluille. Hämmästys välttää houkutuksen jättämällä lukijalle sopivasti tilaa ajatella itse ja vetää itse omat johtopäätöksensä siitä, mitä teos loppujen lopuksi haluaa sanoa.
Powers osoittaa taituruutensa minusta erityisesti siinä, miten hän kirjoittaa minäkertoja Theon kautta vanhemmuudesta ja perheestä. Olen itse lapseton sinkku, mutta pystyin silti tunnetasolla samastumaan voimakkaasti Theoon, vaimonsa menettäneeseen mieheen, joka on jäänyt erityisherkän poikansa kanssa kaksin keskelle mittaamattoman laajaa universumia. Läheskään kaikki kirjailijat eivät pysty samalla tavalla välittämään vanhemmuudesta ja kumppanuudesta jotakin niin universaalia, että kenellä tahansa ihmisellä on mahdollisuus sisäistää se.
Sitten sain kaiken lisäksi vielä tietää, ettei Powersilla itselläkään ole lapsia! Onko kyse enää taituruudesta, vai pitäisikö tätä kutsua jo noituudeksi?
Hämmästys on liikuttava ja raju kertomus. Daniel Keysin klassikkoteoksen Kukkia Algernonille - johon Hämmästys muuten suoraan viittaa - tapaan uskon, että se elähdyttää myös muita kuin fyysikkoja ja avaruusnörttejä. Ihan täysillä.
