Unohdettujen kirja
Kansikuva: Mirella Mäkelä. Sidottu.
VAVAHDUTTAVA TULEVAISUUSKUVA MAAILMASTA, JOSSA IHMISYYS ON VAARASSA KADOTA.
Minua on monta: on se, joka seisoo tässä ja katselee muukalaista. On toinen, joka istuu huppu päässään vuoteen laidalla ja odottaa. On kolmas, joka seisoo suuren rahtilaivan kannella. On neljäs, joka puhuu suurille yleisöille parrasvalojen loisteessa, viides, joka pitelee Satomia kädestä. Ne kaikki limittyvät ja heijastuvat toisistaan kuin tuhansista perätysten asetelluista peileistä. Ja niiden ympärillä on pelkkää pimeyttä.
Julman, sortovaltaisen Unionin alueelta pakoon päässyt Mai on ollut viikkoja pakolaisleirillä, ilman tietoa rakastettunsa Satomin ja taakse jääneen perheensä kohtalosta. Viimein hän näkee vilauksen Satomista uutisissa. Satomin tilanne on epätoivoinen, hänen muistinsa on nollattu ihmistutkimuslaitoksessa. Kun Maille tarjoutuu mahdollisuus yrittää pelastaa rakkaimpansa, hän tarttuu uhkayritykseen empimättä.
Vangitsevan taidokkaasti kirjoitettu Unohdettujen kirja on jatkoa kirjoille Korento ja Mistä valo pääsee sisään, joka sai Finlandia-palkinnon.
Käyttäjät lukeneet myös
Anne-Maija Aalto
Anne-Maija Aalto (s. 1988) on kotoisin Lappeenrannasta, mutta asuu nykyään Turussa miehensä kanssa. Aalto on humanististen tieteiden kandidaatti, joka on opiskellut kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Aallon esikoisromaani Syvään veteen ilmestyi vuonna 2016. Toinen romaani Korento (2020) oli Topelius-palkintoehdokkaana. Romaani Mistä valo pääsee sisään (2021) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja oli Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaana.
Kirja-arviot ja kommentit
Nuorten scifisarjan, Korennon, kolmas ja viimeinen osa, jossa selviää voittaako inhimillisyys. Kaksi päähenkilöä kaipaa toistensa luo, mutta yhteiskunta on heitä vastaan. Ihmisarvo on unohdettu, muisteja pyyhitty ja elämä on yhden väärän sanan päässä päättymisestä.
Raju ja ajatuksia herättävä päätösosa tälle mieleenpainuvalle sarjalle. Kerrontaratkaisu on todella toimiva ja mahdollistaa sen, että lukija saa paljon irti maailmasta ja tilanteesta. Paljon tässä on samaa kuin Atwoodin The Handmaid's Tale teoksessa. Molemmista tekee niin kylmäävän se, ettei kyseessä ole sellainen scifi, joka ei voisi koskaan olla todellisuutta.