Peto irti
Kannen suunnittelija: Eevaliina Rusanen. Kannen kuva: iStock. Sidottu, kansipaperi.
Kuolematon on tapettu. Tervetuloa peijaisiin!
Kiihkeästi odotettua veristä virnuilua! Anna matkaa vampyyreineen Saimaan saareen, joka on täynnä yliluonnollisia, luonnottomia ja muuten vain karjalaisia.
Kolmikymppinen Anna ja hänen epäelättivampyyrinsa Vlad ja Kalma lähtevät Etelä-Karjalaan. Tarkoitus on haudata kuolematon Kullervo, maistella vähän verta ja karjalanpiirakoita sekä välttää yhteenotto Hukkien jengin kanssa. Saattoväen joukossa Anna tapaa Pontuksen, suklaasilmäisen namun, joka saa hänen verensä kuohumaan eri syystä kuin vampyyrit. Pian kaivellaan menneitä, taistellaan neidon kädestä ja muistakin osista sekä selvitetään muutama murha.
Kauan kärtetty, itsenäinen jatko-osa romaanille Pure mua.
Käyttäjät lukeneet myös
Terhi Tarkiainen
Terhi Tarkiainen (s. 1977) on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti ja kirjoittajana maaginen realisti. Tarkiaisen novelleja on julkaistu Portti-, Tähtivaeltaja-, Usva- ja Kosmoskynä-lehdissä. Vampyyrit osaksi Suomen historiaa tuova Pure mua (2018) oli hänen esikoisromaaninsa. Teos oli ehdolla Kuvastaja-palkinnon saajaksi.
Kuva: Otto Virtanen / Tammi.
Kirja-arviot ja kommentit
Minä niin rakastan näitä Terhin kirjoja! Hahmojen kanssa tuntemani myötähäpeä ja huonojen vitsien sekä kliseiden kirjo on valtava :'D
Pure mua -kirjan itsenäisessä jatko-osassa Anna päätyy vampyyriensa kanssa helmikuussa Saimaalle viettämään hautajaismenoja. Tiedossa on sellaista meininkiä, että enpä olisi kirjaan tarttuessa uskonut. Enkä taida sen jo luettuani vieläkään oikein sisäistää, että mitä sitä tuli luettua. Tämä on samaan aikaan jotain aivan uutta, äärimmäisen ärsyttävää, vangitsevaa, hämmentävää ja mieltä kutkuttavaa. Kerronta sisältää viittauksia vaikka mihin ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön tossukka olemus herätti minulla lukiessa tunteita. Hän on erikoinen yhdistelmä feminististä sankaritarta, joka kuitenkin käyttäytyy alistetun kotiäidin tavoin. Ja ne juonenkääteet, no huh! Täytyy todeta, että pidin tästä ensimmäistä osaa enemmän.