Jackalbury

Kirjassa Dina oli hieman erilainen kuin aiemmin, vailla Näkijän silmiä hänellä ei ollut yhtä suurta voimaa kuin niiden kanssa. Sezuan ja Nazim olivat traagisia hahmoja ja ruhtinas Arthos lievästi sanoen psykopaattinen. Tarina kulki hyvin ja kuljetti mukanaan ilman että kiinnostus olisi hiipunut. Kaaberböl kirjoittaa hyvää nuorten fantasiaa. Saurus oli lopussa jotenkin hauska hahmo, yksinäinen peto joka lauloi. Nico jäi varsin sivuun kun Davinia korostettiin lisää. Varmaankin Nico nousee seuraavassa kirjassa merkittävämpään asemaan kun käydään lopullista taistelua Dunarkin hallinnasta. Sagislocin ruhtinaskunnan valtiojärjestelmä muistutti minusta aika paljon Kolmannen Valtakunnan ja Stalinin Neuvostoliiton meininkiä. Lapset käännetään vanhempiaan vastaan ja lapsia muokataan psykologisilla keinoilla. Dina sai tavallaan Näkijän silmiä korvaavan kyvyn saadessaan Sezuanin huilun.
Suosittelen kaikille fantasianystäville.
Arvosana: 8.

Suomalaisten lastenkamareiden klassikko. Varmaankin jokainen meistä muistaa pienenä kuulleensa tai lukeneensa Kuka lohduttaisi Nyytiä?. Tove Janssonin värikäs kuvitus ja lyyrinen riimiteksti tekevät kirjasta omanlaisensa. Hyvä tarina rohkeudesta, yksinäisyydestä, ystävistä ja pelosta. Suosittelen kaikille keitä lapsettaa toisinaan.
Arvosana: 7+.

Tove Janssonin parhaimpia teoksia. Jansson aivan kuin maalaa lukijan mieleen marraskuisen maan kaikkine väreineen. Muumilaakson marraskuu on syvällinen, kaunis ja filosofinen kirja itsensä löytämisestä ja siitä mitä todella haluaa. Muumilaakson marraskuu on minusta ehdottomasti se kirja joka tavoittaa pohjoismaisen syksyn parhaimmillaan. Muumilaakson marraskuuta voisi kuvata myös suomalaisen luonteen tekstiksi muutetuksi kuvaksi hiljaisuuksineen ja harmauksineen. Kuten Varjolehti sanoi, katharsikseen vievä kirja. Mahtava ja riipaisevan kaunis kirja. Ja vaikka kirjassa ei tapahdukaan suuria tai kovin jännittäviä asioita, se vie mukanaan kauneudellaan ja ajattomuudellaan. Suosittelen kaikille ikään ja lukutottumuksiin katsomatta.
Arvosana: 10.

Sinällään ihan hyvä kirja, muttei onnistunut minussa herättämään suurempaa kiinnostusta tai jännitystä. Tämä taisi olla niitä Holopaisen varhaisia kirjoja ja tekstistä näkee sen. Tavallaan Kristallien valtakunta osoittaa hyvin ongelmat ja tyylit joita Suomen fantasiakirjallisuus lapsenkengissään käytti. Nykyään Suomen fantasiakirjallisuus on kiitos Ilkka Auerin, Ulla Viertosen ja myös Anu Holopaisen kehittynyt parempaan päin. Sanon tämän siksi että Holopainen noudattaa vielä Suomen realistisen koulukunnan aikoinaan voimaan saattamaa lakia kirjoittamisessa että mitään turhaa ei kuvata. Joten Atlantis on minusta valju ja ainoastaan hyvät henkilöhahmot pitävät tarinaa pystyssä, tosin osa heistä on varsin stereotypisiä. Kristallien valtakuntaa on hankala sijoittaa mihinkään kategoriaan, en osaa sanoa onke se scifiä vai fantasiaa.
Suosittelen kotimaisesta fantasiasta kiinnostuneelle.
Arvosana: 6.

Omanlaatuinen ja jännittävä fantasiakirja jossa on yllättävän vähän kliseitä. Sabriel on päähenkilönä ja hänestä muovautuu se tärkeä henkilö joka hän on trilogian seuraavissa osissa. Vainajat ja Kuolema portteineen on mielenkiintoinen, samoin Vanha Valtakunta ja Rajan toisella puolella oleva Ancelstierre jossa magiaa ei ole tai se ei toimi. Vastavasti tieteen ja teknologian luomukset eivät toimi Vanhassa Valtakunnassa. Ancelstierre ja Vanha Valtakunta muistuttavat vähän Englantia ja Skotlantia. Sabriel on tavallaan esinäytös ja pohjustusta Vanha Valtakunta-sarjan seuraaville osille. Suosittelen kirjaa kaikille hyvää lukuelämystä etsiville.
Arvosana: 9-.

Hobbin ehkä parhain teos ja kiistämättömästi fantasian huippua. Fitz ja Velvollisuuden saattue matkaavat Kaukosaarille Ellianian kotitaloon. Ja matka ei suju ongelmitta. (Kaukosaaret muuten muistuttivat yllättävän paljon Islantia/Norjaa maisemaltaan ja väestöltään.) Lohikäärmeen saarella tarina saa kauniin ja haikean lopun, kaunein minun lukemistani lopuista. Kirja on mukaansa tempaava ja kaunis. Yksi niistä kirjoista joka on saanut minut katharsikseen. Hobb ansaitsee mestarin nimensä tällä kirjalla ja Narrin kohtalo on koko sarjan loppuhuipennus. Tässäkin kirjassa tavataan vanhoja tuttuja hahmoja niin Näkijän tarusta kuin Liveship Traders-trilogiasta. Nokkonen muuttuu tärkeäksi henkilöksi. Aslevjal maisemineen ja tapahtumineen on yksi Hobbin parhaimpia luomuksia, vain Salamurhaajan taipaleen Vuorimaat ja Ikiaikaisten tie vetävät vertoja Aslevjalille.
Suosittelen kirjaa kaikille Lordi Kultainen trilogian aiemmat osat lukeneille, sillä ilman niiden lukua juonesta on varmaankin hankala saada otetta.
Arvosana: 10+.

Narrin matkassa pohjusteltu tarina lähtee käyntiin Narrin palvelijassa. Narrin palvelijassa alkanut tarina saakin sitten huipennuksensa Narrin kohtalossa.
Kirjassa ei tapahdu paljoakaan, enemmänkin pyöritään diplomatian ja politiikan kiemuroissa ja henkilöiden ihmissuhteet menevät välistä pahasti solmuun. Fitz jatkaa vanhoja hommiaan opettaen samalla Velvollisuutta ja sivussa samalla Chadea. Nokkonen ilmaantuu tässä kirjassa enemmän esiin. The Liveship Traders-trilogian lukeneet löytävät tästä osasta tuttuja hahmoja jotka saapuvat Peuralinnaan. Kirja ei tylsistytä vaan vie rauhallisesti mukanaan ja lopummassa saadaan taas huimaa jännitystä. Hobb osoittaa mestarillisuutensa viemällä tarinaa rauhallisesti eteenpäin pitkiä matkoja ilman että lukija kyllästyy. Tarina oli kiinnostava ja hauskakin paikoin sekä Hobbin tapaan traaginen ja dramaattinen. Kirja kannattaa lukea Narrin matkan jälkeen ja ennen Narrin kohtaloa, muuten tarinasta ei ehkä pääse kunnolla kiinni. Suosittelen kaikille Narrin matkan lukeneille.
Arvosana: 10.

Narrin matka ei ole Hobbin kirjoista se vahvin. Prinssin etsiminen ja jahtaaminen muistuttaa aika paljon fantasiamaailmaan sijoitettua Sherlock Holmes-tarinaa. Tarinassa on jännitystä ja juoni pysyy kiinnostava loppuun asti, mutta silti kirja ei yllä muiden Hobbin teosten tasolle. Ainoa traaginen hetki koittaa lopussa, tosin se on sitäkin koskettavampi. Fitz temmataan taas seikkailuihin ja uutta näkökulmaa tuovat hänen vaikeutensa ottopoikansa kanssa. Mutta kirja kannattaa lukea jotta pääsee kärryille trilogian jatko-osista jotka taas ovat Hobbin mestarillista tasoa. Tavallaan Narrin matka on pohjustusta Narrin palvelijalle joka puolestaan pohjustaa Narrin kohtaloa joka on ehdottomasti parhaimpia lukemiani kirjoja. Suosittelen kaikille Hobbinsa aloittaneille.
Arvosana: 10.

Minusta Salamurhaajan taival on koko trilogian parhain osa, ehkä siksi että siinä sielullinen traagisuus nousee suurenmoiseen konserttoon. Minä pidin kirjassa käydyistä laajoista keskusteluista ja pohdinnoista joissa oli jälleen paljon filosofiaa ja koskettavia elämän totuuksia. Narrin hahmo kasvoi kiinnostavammaksi ja syvemmäksi, samoin Yönsilmä. Vuorimaa ja sen takaiset mannut sekä kaivos olivat ehkä trilogian parasta antia. Kirja loppui kauniisti ja haikeasti ja koko trilogian mukanaan tiukasti pitänyt huimaava tarina sekä juoni saivat arvoisensa päätöksen. Suosittelen kaikille.
Arvosana: 10+.

Kirja jatkaa fantasian mestariteoksen tarinaa. Fitzin hahmo syvenee ja kasvaa tarinassa ja sama maaginen voima joka tempaisi lukijansa mukaan Salamurhaajan oppipojassa vaikuttaa myös Kuninkaan salamurhaajassa. Tässä kirjassa Fitzin tarina saa sellaisia traagisia ja koskettavia mittoja joita en ole kokenut koskaan aiemmin. Syyttä ei Kuninkaan salamurhaajaa pidetä yhtenä Hobbin parhaimmista kirjoista. Mestariteos ja soisin kaikkien kirjoista pitävien lukevan Hobbin tuotannon läpi. Hobb on nostanut fantasian uudelle tasolle kuten Dan Simmons nosti scifin Hyperionillaan. Hobb kilpailee Martinin kanssa nykyfantasian mestarin tittelistä minun arvostelussani.
Arvosana: 10+.

Mestarillisen fantasia-sarjan alkutrilogian avausosa.
Salamurhaajan oppipoika oli jännittävä ja tempaisi heti alusta alkaen mukaansa. Tarina oli hienon omaperäinen, magia esiintyi vain Taitona ja Vaistona ja kirja painotti minusta suurta osaa fantasiasta enemmän inhimillisiä kamppailuja ja sielujen sisällä käytäviä taisteluja. Kuusi Herttuakuntaa muistuttaa yllättävän paljon keskiajan Englantia, valloitajakuninkaineen ja hoveineen. Kirjan kuvaama maailma on loistavasti tehty eikä Hobb paljasta kaikkea tässä sarjassaan. Tarina vetää mukaansa ja koskettaa sielua sen jokaista sopukkaa myöten ehkä sen takia että kerronta tapahtuu minä muodossa.
Kertakaikkiaan kirja jonka jokaisen kirjallisuudesta pitävän ihmisen tulisi lukea.
Arvosana: 10.

Humoristisen fantasian huippua. Lumotun metsän kronikat kilpailee minun luokittelussani humoristisen fantasian ykköspaikasta Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjojen kanssa. Lohikäärmeen prinsessassa on hauskasti käännetty päälaelleen kaikki perinteisen prinsessa-lohikäärme-prinssi sadun stereotypiat. Prinsessa karkaa tahallaan lohikäärmeen luokse ja prinsessat ovatkin eräänlaisia taloudenhoitaja/opiskelija asukkaita lohikäärmeiden luolissa. Kirjan taikuus ja varsinkin lohikäärmeet naurattivat ja hienointa kirjassa oli se, ettei juonta pystynyt juuri missään vaiheessa ennalta arvaamaan, sen verran huimia käännöksiä siinä tapahtui. Suosittelen kaikille fantasian ja huumorin ystäville jotka etsivät piristävää kirjaa.
Arvosana: 8+.