Q_Black

Yllätti, että tämä sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Black Daggerit ja muutama tuttu hahmokin pyörähtää kuvioissa ohimennen, mikä oli aika huvittavaa. Tämä kirja oli täysin erilainen kuin Wardin vampyyrisarja, mutta huomattavissa oli tuttu kirjoitustyyli. Tämä kirja koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin muutkin Wardin kirjat. Se sisälsi huumoria, mysteerejä, yliluonnollisuutta ja sitä Wardin tuttua räiskyvää romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, ei kuitenkaan mässäilyyn asti. Hahmot olivat mielestäni realistisia ja jotkut jopa samaistuttavia. Vaikka kirja oli melkoisen pitkä, ei se jäänyt junnaamaan turhia vaan tarinassa päästiin sulavasti ja mielenkiintoisesti eteenpäin. Innolla jään odottamaan Jimin seuraavaa haastetta.

No niin, olihan sitä Noran ja Patchin tarinan jatkoa odotettukin! Tämä sarja nousi kyllä suosikkeihin heti ensimmäisestä kirjasta lähtien eikä tämäkään kirja jäänyt paljoa huonommaksi vaikka se ei ihan kahden ekan kirjan tasolle yltänytkään. Tässä kirjassa Norasta löytyy muistinmenetyksen myötä lisää särmää ja luonnetta kun taas Patch näyttää itsestään vähän pehmeämmän puolen, menettämättä tietenkään pahan pojan titteliään missään vaiheessa. Näistä kahdesta on vain niin herkullista lukea. Vaikka edellisen kirjan lukemisesta onkin aikaa, tässä pääsi mukavasti taas tarinaan mukaan. Kirjassa on tiukka juonikuvio, josta ei puutu tapahtumaa eikä yllättäviä käänteitä. Suuni varmasti loksahti loppumetreillä auki. Noralla onkin haastavampi tulevaisuus kuin kukaan voisi odottaa kirjan alussa. Sanomattakin selvää, että jään janoamaan viimeistä osaa sekä Noran ja Patchin räiskyvää suhdetta.

En ole koskaan pitänyt tätä trilogiaa kovinkaan mielenkiintoisena, mutta kyllä se ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Oikeastaan koko kirjassa ei tapahdu kiteytettynä yhtään mitään. Se vain kertoo karkureiden vaikeasta matkasta kohti päämäärää ja mahdollisen kansannousun tutkimista. Cassia ja Ky herättivät mielenkiintoa ensimmäisessä kirjassa, mutta tässä heistä ei ollut nimeksikään juttua. Välillä minulle tuli kirjan teemasta mieleen Nälkäpeli. Tässäkin osa maailman ihmisistä haluaa elää elämäänsä ilman jonkun ylemmän tahon määräyksiä joten on selvää, että kapina kytee ja syttyy vielä. Tässä kirjassa ei päästy vielä sinne asti, mutta on selvää, että viimeisessä kirjassa tunteet kuohuvat. Vaikka juoni on tässä vaiheessa aika selvä, tuli tarinasta välillä sellainen olo, että Cassialla ja muilla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa maailmaa, joka on ollut olemassa pitkään ja vakauttanut asemansa maailmankartalla. Noh, se selvinnee sitten seuraavassa kirjassa, joka on tietenkin uteliaisuudesta luettava.

Okei, toisaalta olis voinut lukea tuon alkuperäisen kirjan ensin, että olisi voinut vertailla, mutta meneehän tämä näinkin. Tämä kirja sisälsi ajatuksen kanssa luettavaa tekstiä kuin myös varmasti alkuperäisteoskin. Ihan hauska ja viihdyttävä idea kieltämättä, mutta ei nyt kyllä lukeutunut lempikirjojeni listalle. Välillä tuntui, että tässä kirjassa ei ollut mitään juonta vaan henkilöt vain keskittyivät yhteen ja samaan, toistensa luona vierailuun ja välillä zombien tappamiseen. Elizabeth oli kyllä hauska ja huikea hahmo. Hänen ja Darcyn välisestä kanssakäymisestä olisin mieluusti kyllä lukenut lisääkin, koska kirjan oletettu rakkaustarina jäi kyllä kaiken muun alle. Suosittelen lukemaan jos pidät Austenin tuotoksista ja ilkeistä zombeista. vaikka tässä oli aivoja popsivia zombeja, ei niiden kanssa kuitenkaan menty liiallisuuksiin.

Pitihän se mielenkiinnosta tämäkin varata kirjastosta vaikka vähän epäilinkin että pidän tästä. Ja oikeassa olin. Ehkä minä olen vain totaallisen jähmettynyt romanttiseen fantasiaan kun taas tässä romanssi mainittiin vain joissakin sivulauseissa. Teksti oli mukaansa tempaavaa, mutta minulle välittyi tästä sellainen tunne, että tässä ei periaatteessa ole edes juonta. Ensin käsiteltiin yhtä asiaa, sitten hypättiin toiseen ja jo kolmanteen, mutta mitään ns. suurta ja radikaalia ei ollut. Tämä ei kyllä sytyttänyt millään tasolla vaikka mielenkiintoista magiaa tässäkin oli verrattuna aikaisempiin lukukokemuksiin. Tuskin tulen lukemaan jatko-osia.

Vau, tässä on varmasti aineksia elokuvaan. Kirja esitteli yksinkertaisesti, mutta samalla syventävästi kirjan päähenkilöt, joista jokainen on täysin oma persoonansa. On nörtti, lihava, suosittu, gootti ja niin edelleen. Jokaisella on oma mielenkiintoinen tarinansa, joka herättää ajatuksia. Tytöt painivat samanlaisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin lukiolaisnuori, mutta samalla he huomaavat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. On aika yrittää haudata sotakirveet ja lyödä hynttyyt yhteen. Tie ystävyyteen on kuitenkin kivikkoinen. Samalla jokaisen heistä on taisteltava omien demoniensa, kielletyn rakkauden ja monimutkaisten suhteiden kanssa. Mukaansa tempaava kirja, joka ei paljasta kaikkea heti ja saa lukijan miettimään ratkaisua, joka ei kuitenkaan selviä kuin vasta kirjan loppupuolella. Suosittelen!

Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Sen juoni vaikutti liian "vanhanaikaiselta ja historialliselta" makuuni, mutta totuus oli toinen. Kirja suuntaa suoraan tapahtumien keksiöön eikä hellitä otettaan missään vaiheessa. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole tässä kirjassa, tapahtumia on tasaisena virtana. Päähenkilö Adris on aika lapsellinen ja rasittava hahmo, mutta kuten tyttö, myös hahmo, kasvaa hyvin paljon kirjan loppua kohden. Tämä kirja herätti suuren määrän tunnetiloja. Aina vihastuksesta ilostukseen ja ahdistukseen. Kirja vie lukijan suoraan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan, jossa on järjestettyjä avioliittoja, piilotettuja tunteita ja miekan sivalluksia. Huumoria unohtamatta. Mahtavaa ajanvietettä sisältävä kirja, jonka jatko-osa on pakko lukea.

Tämä kirja todella oli ja on edelleen mysteeri minulle. En oikein tiedä pidinkö tästä vai en. Se kertoo sirkuksesta, joka ilmestyy yllättäen ja saattaa kadota yhtä nopeasti. Se sisältää monia eri telttoja, joissa jokaisessa on oma esityksensä: taikureita, ennustajia, käärmenaisia jne. Kaikki sirkuksessa on mustavalkoista, aina teltoista esiintyjiin asti. Kuvaus oli todella yksityiskohtaista ja välillä minusta melkein tuntui, että olin itsekin sirkuksessa. Kieltämättä olisin halunnut päästäkin tuollaiseen taianomaiseen paikkaan, jossa kaikki on täydellisen mystistä ja jossa on maailman parhainta omenamehua ja suklaarottia, joilla on lakritsihäntä. Sirkuksen kuvailu oli totaalisen upeaa! Kaiken takanahan on tietenkin Celia ja Marco, joiden pelikenttänä toimii juuri tämä mystinen sirkus. Heidän eräänlainen rakkaustarinansa tosin jää ihan sivuun minusta, koska kirjassa on paljolti myös muiden hahmojen tarinoita. Tämän tarinan pääosassa on enemmänkin itse sirkus ja sirkuslaisten elämä. Tarina oli kiehtova, mutta samalla se jäi hiukan mustavalkoiseksi kuten sirkuksen väriteemakin. Tämä on hämmentävä kirja, joka ihastuttaa, mutta joka jättää lukijan jonkinlaisen "mitä ihmettä tapahtui" - tunteen valtaan.

Okei, tämä kirja valvotti parina iltana ankarasti, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjassa on käsittämätön juoni, joka aluksi epäilytti. Ihmisiä asumassa kuvun alla, jossa ei koskaan haavoitu tai tunne mitään realistisesti. Ja kuvun ympärillä maailma, jossa elämisen eteen oli tehtävä kaikkensa. En melkein malttanut odottaa että pääsin lukemaan näiden kahden maailman yhdistymisestä. Alku oli ehkä hiukan takkuinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Teksti oli helppolukuista, syventävää, mutta ei kuitenkaan tylsää tai pitkäveteistä. Kun Aria ja Perry tapasivat toisensa, kuviosta alkoi tulla hyvin mielenkiintoinen. Rakastin näiden kahden hahmon alituista riitelyä, joka pikkuhiljaa muuttui syvemmäksi ja sydäntä pakahduttavaksi kokemukseksi. Aria on herkkä, mutta samalla hyvin voimakastahtoinen nuori nainen. Perry sen sijaan kovia kokenut "luolamies", joka kiristelee aluksi hampaitaan kauniin tytön edessä, mutta antautuu viimein tunteilleen ja se jos mikä on herkullista luettavaa. Perryn ystävä Roar oli myös aika loistava persoona. Vaikka kirjassa seikkailtiin usein hyvin synkissä tunnelmissa, ei huumoriakaan oltu unohdettu tekstistä. Kerta kaikkiaan mahtava kirja, joka sisältää kaiken oleellisen aina selviytymisvaistoista, kutkuttaviin herkkiin hetkiin. Suoraan sanottuna rakastin tätä kirjaa ja melkein pillitin kun se loppui kesken. Toivottavasti jatko-osa tulee pian!

Minulla oli jotain kummallisia ennakkoluuloja suomalaisesta tuotannosta, joten päätin ottaa tämän luettavaksi. Kirja oli yhteenvetona viihdyttävää luettavaa, mutta valitettavasti tekstistä huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö. Teksti oli paikoitellen sujuvaa ja tarpeeksi kiivastahtista, mutta sekaan mahtui aika paljon toistoa ja eräänlaista jankkaamista. Hopesta oli luotu persoona, joka olisi mielestäni tosielämässä todella pelottava ihminen puheidensa, jatkuvan nauramisensa ja uhkarohkeutensa kanssa enkä tiedä oliko hän ärsyttävä luomus vai ei. Victorin ja Hopen suhde oli vähän kummallinen ja koko systeemi jäi mielestäni aika pinnalliseksi. Lopussa kirjaa asiat tuntuivat kiiruhtavan turhankin nopeasti. Pisteet siitä, että en osannut yhtään sanoa millainen Victor on miehiään kirjan loppupuolelle saakka. Yhteenvetona voisin sanoa, että todella hieno tuotos ja mielenkiintoinen juoni nuoren tytön kirjoittamaksi. Toivottavasti hän ei koskaan lopeta kirjoittamista, koska taito tulee vielä kehittymään.

Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää.

Pitihän se kakkonenkin katsastaa kun eka kirja oli ihan mukiinmenevä. Tämä nyt ei valitettavasti ekan tasolle yltänyt vaikka pidänkin kirjoittajan tyylistä kirjoittaa kevyttä ja hassulla huumorilla höystettyä tekstiä. Evie on melkoisen normaali 17-vuotias tyttö, joka on vähän naiivi. Tiukan paikan tullen hän kuitenkin osaa pistää kampoihin vaikkapa vampyyrille. Tarina oli hiukan ennalta-arvattava uusien hahmojen ilmestyessä kuvioihin, mutta samalla pari juttua jäi vähän auki. En tiedä pitikö niillä olla oikeasti merkitystä tarinan kannalta vai mikä oli ideana, mutta jäi häiritsemään. Lisäksi Evien tulevaisuus kiinnostaa, koska hän ei ole periaatteessa -mitään-, joten mielenkiinnolla odotan mitä kirjailija on hänen varalleen suunnitellut. Tämä kirja ei herättänyt mitään kauhean erikoisia tuntoja, mutta uteliaana ihmisenä haluan lukea seuraavankin osan. Kuten Evie sanoisi: Vamptastista!