Rajalla

Kiellettyä rakkautta tulevaisuuden yhteiskunnasssa, mitäpä sitä muuta tästä kirjasta sanoisi. =) Aivan oli luettavissa, ei nyt uusi lemppari, mutta kylllä tämän luki. Minua tosin ärsytti runouden ottaminen mukaan joka käänteessä. Tuli aivan Ylpeyden ja ennakkoluulon tanssiaiskeskustelu mieleen. Tässä keskustelussa Elisabethin äiti kehuu Janea je kertoo seurueelle, miten tämä jo nuorena tyttönä melkein pääsi naisimiin. Äiti kertoo miehen kirjoittaneen tytölle joitakin kauniita säkeitä. Siihen Elisabeth toteaa, että se tappoikin sen rakkauden. Olen aivan samaa mieltä! Liika imelä ällöily runoudella ei ole romanttista!

Kirjassa hahmot ovat edelleen kiintoisat, mutta tässä osassa henkilöitä ei ole kuitenkaan kovin paljon. Tarina on kirjoitettu kahdesta näkökulmasta, Cassian ja Kyn. Tämä on mielestäni kiva lisäys tarinaan, ensimmäinen osa kun on kirjoitettu vain Cassian näkökulmasta. 

Kirjan juoni on kyllä kiinnostava ja sitä seuraa mielellään, mutta välillä juoni etenee melkein mahdottoman nopeasti, kun taas hetkittäin juoni tuntuu pysyvän lähes paikallaan. Varsinkin loppua kohden edetessä tuntuu melkein siltä, että Condiella olisi vain ollut kiire lopettaa kirja. Ehkä minä vain luin lopun liian nopeasti, mutta viimeiset 50 sivua tuntuvat aivan pursuavan uutta tietoa. 

Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi. Hyvä jatko kuitenkin ensimmäiselle osalle. Kannatta ehdottomasti lukea, jos on lukenut ensimmäisenkin osan.

Tykkään tällaisista seikkailukirjoista, joissa vaelletaan luonnossa. Kiva kun tuli uusia hahmoja ja että saatiin Kynkin näkökulma tarinaan. Tämän kirjan kohdalla ymmärrän, jos joku pettyi jatko-osaan, koska onhan tämä hyvin erilainen, kuin eka osa. Koska ensimmäisessä osassa käytiin läpi millaista on elää Yhteiskunassa, oli loogista, että tässä osassa kerrotiin millaista on elää sen ulkopuolella.

En tiä onko hyvä vai huonl asia, että tämä sai minulta saman verran tähtiä kuin edeltäjänsäkkin? Tässä kirjassa oli enemmän actionia ja vastaavaa, mutta edelleenkään en itse erottanut kunnolla juonta ja se ensimmäisen kirjan "mystisyys" jotenkin tuntui uupuvan. Joissain kohtia tuntui niin tylsältä vain käyskennellä siellä kanjoneissa että meinasi into lopahtaa. Toisaalta teksti oli yhä nopeaa luettavaa eikä vaadi kovin paljon aivojen suorituskykyä, että ymmärtää mitä on meneillä niin se ei niin paljon lopuksi haitannut. Oli mukavaa vaihtelua, että käytettiin myös Kyta kertojana. Osa onkin sanonut sekoittaneensa muka Kyn ja Cassian kertojavuorot, mutta itse en kyllä mennyt yhtään sekaisin. Kuinka ne muut muka olivat voineet mennä? Opin kovasti pitämään Vickistä ja petyin tämän kohtaloon. Indiestä en pitänyt alkuunkaan na se vain vahvistui myöhemmin. Ihan viimeinen luku oli ärsyttävä sillä se vähän kuin jäi "roikkumaan ilmaan" Luen kyllä viimeisenkin osan enkä osaa aavistaa ainakaan vielä, että mitä tuleman pitää.

Yhtä ihanan kauniisti kirjoitettu kuin edellinenkin osa. Olisin toivonut hieman samaa salaperäisyyttä kuin edellisessä osassa mutta toisaalta ihanan samaistuttavat hahmot Cassia ja Ky saavat kielletyllä rakkaudellaan kirjaan säväyksen joka korvaa edellisen kirjan salaperäisyyden. Taas aivan ihana kirja jolka on ihana juoni ja ja ihanaa kieltä! Suomentajakin on onnistunut suomentamaan kirjan säilyttäen Condielle ominaisen kielen kauneuden.

Tämä kirja herätti hyvin outoja ajatuksia kannen perusteella. Mielestäni hieman huonompi kirja kuin Tarkoitettu, mutta olin silti tässäkin kirjassa mukana! Kolmiodraama selventyy mielestäni tässä osassa.. Tästä tulee ihan pienesti mieleen Nälkäpeli.

Kaikki kirjat eivät ole kaikille lukijoille, kaikki eivät voi pitää kaikista kirjoista, mutta siltikään mikään kirja ei ole huono. Näin ajattelen. Siitä huolimatta tämä kirja onnistui olemaan aikamoinen pettymys edeltäjäänsä verrattuna. Tarkoitetun aloittama tarina ei jatkunut tässä kirjassa yhtä johdonmukaisena, mielenkiintoisena ja ymmärrettävänä ja oikeastaan kadotin sen vähäisenkin intoni. Oli välillä hankala erottaa, kumpi oli puheenvuorossa kahdesta päähenkilöstä. Heihin oli myös todella hankala päästä sisälle. Ally Condien kaunollinen tapa kirjoittaa työnsi minut kaikessa kauneudessaankin kauemmas ja jouduin käskemään itseäni, että saisin joten kuten luettua tämän kirjan loppuun. Jää nähtäväksi luenko viimeistä osaa. Harmillisesti tämä kirja jätti aika pettyneeksi, mutta onneksi tämä on joidenkin muiden mieleen.

Rajalla oli mielestäni paljon parempi kuin Tarkoitettu. Toimintaa oli hiukan enemmän, vaikka ei tässäkään osassa paljon mitään oikeastaan tapahtunut. Nyt kuitenkin kerrottiin enemmän elämästä yhteiskunnan ulkopuolella ja siksi oli helpompi ymmärtää miksi Cassia alkoi kapinoimaan Yhteiskuntaa vastaan. En edelleenkään pidä kovin paljon Cassiasta henkilönä. Eniten ehkä ärsytti kuinka hän ei tunnu osaavan päättää kummasta tykkää enemmän Xanderista vai Kysta. Onneksi tässä osassa kerrottiin tapahtumista myös Kyn näkökulmasta mikä toi mukavaa vastapainoa Cassialle. Toisaalta minulla meni välillä sekaisin kumpi oli äänessä, Cassia vai Ky. Kaikesta tästä huolimatta Rajalla oli ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei pärjää vieläkään esimerkiksi samantyyliselle Lauren Oliverin Delirium trilogialle. Mutta kyllä tämän perusteella myös sarjan päätösosa täytyy lukea.

Parempi kuin edeltäjänsä. Minua on kiinnostanut sarjassa yhteiskunta, sen historia ja hahmojen historia, eikä kolmiodraama, johon valitettavasti keskityttiin trilogian aloitusosassa liikaa. Toisessa osassa kolmiodraamasta on päästy yli ja aletaan paneutua enemmän niihin ongelmiin, joihin mielestäni kirjasarjan pitäisikin keskittyä. Kirjassa on muutama mukavan yllättävä juonenkäänne, mutta joitain tapahtumia pystyi aavistamaan liian helposti edeltä. Kolme tähteä, sillä vaikka juonesta pidin, kieli on tökkivää ajoittain.

Pidin enemmän aijemmasta kirjasta... Mutta oli tässäkin toki hyviä puolia, ja sai tietää enemmän Ky:stä, hänen ns. vanhasta elämästään yms...

Tämä osa oli paaaljon parempi, kuin edeltäjänsä. Löytyi enemmän seikkailuhenkeä ja muutenkin pidin tylsänä sitä, että ensimmäinen osa oli vaan yhteiskunnassa säätämistä. Nyt kun koko ulkomaailma odottaa,luin kirjan ahmimalla. Oli kiva kun tuli uusia, persoonallisa henkilöitä matkaan mukaan, ja ihana Xanderkin sai paikkansa tarinassa, vaikka jäikin Yhteiskuntaan. Pikkuinen, periaatteesssa turha miinus tulee siitä että, sarjan kirjojen kannet ovat tosi tylsiä, meinasin itsekkin olla aloittamatta koko sarjaa kansien takia.

Täytyy kyllä sanoa että ensimmäinen oli parempi, mutta tämän hyviä puolia oli että sai selvemmän kuvan Kysta, tässä oli myös paljon jännitystä mukana ja jään odottamaan seuraavaa osaa Itseä kyllä vähän ärsytti kun Cassia ajattelee koko ajan Xanderia..toivon että seuraavassa osassa Cassialle valkenisi kenenkanssa hän eniten haluaa olla.

olen lukenut tästä kirjasta aika paljon huonoa palautetta ja odotukset ei ollut korkeella, kun kirjan aloitin.. ensimmäsessä kirjassa tapahtui enemmän ja tämä kirja oli enimmäkseen etsimistä sekä pakenemista. ally condie kirjoittaa kauniisti, mutta tekstissä jäivät häiritsemään tällaiset pikkuasiat, kuten : "meidän runo", "minun koti" jotenkin tönkköä. en tiedä onko alkuperäisessä kirjassa, vai onko vain suomentajan vika. niinkuin jotkut jo kommentoivat, häiritsemään jäi tosiaankin tämä : cassia lähtee etsimään ky:tä, mutta miettii samalla myös xanderia, eikä pelkästään ystävän näkökulmasta. lisäksi hän ei ymmärtnyt kyn näkökumaa kapinasta vaan kuunteli vain myönteisiä mielipiteitä kapinan puolesta. seuraavan kirjan luen ja odotankin sitä jo. kunpa vain cassia saisi päätettyä kyn ja xanderin välillä.

Cassia järjestää itsensä ulkoprovinsseihin työleireille, joissa vallitsee mielestäni hieman keskitysleirimäinen tunnelma. Cassia uskoo Kyn olevan jossain ulkoprovinssissa ja kun hän kuulee eräältä pojalta Kyn paenneen louhikkoon Cassia pakenee leiriltä ja taivaltaa kanjonin halki Kytä etsien. Matkan aikana Cassia joutuu kyseenalaistamaan käsityksensä sekä Kystä että yhteiskunnasta, joka ei olekaan niin täydellinen kuin hän on kuvitellut. Tarinaa kerrotaan nyt sekä Cassian että Kyn kannalta.Välillä on vaikea erottaa kumman. Teksti ei ole kovin nopea tempoista ja juoni junnaa ajoittain paikallaan. Kirja kuitenkin tempaa mukaansa kauniilla kerronnallaan. Sarjan loppu jäi avoimeksi mikä toisaalta on hyvä, viimeinen osa kun on vielä tulossa.(Toivottavasti silloin selviää miten Cassian ja kumppaneiden käy ja kestääkö yhteiskunta.)

Kirja oli minusta ihan hyvää jatkoa ja mukava lukea myös Ky:n kannalta. Cassia ärsytti minua välillä, koska hänhän lähti etsimään Kyta, mutta silti miettii jatkuvasti Xanderia, miksei hän voi jo päättää kumman haluaa, sillä se on minusta raivostuttavaa luettavaa, koska sitä esiintyy melkein kaikissa tämän tyyppisissä kirjoíssa. Odotan innolla seuraavaa kirjaa, josa siinä sitten päästäisiin kunnolla itse kapinaan/kansannousuun. ****

En ole koskaan pitänyt tätä trilogiaa kovinkaan mielenkiintoisena, mutta kyllä se ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Oikeastaan koko kirjassa ei tapahdu kiteytettynä yhtään mitään. Se vain kertoo karkureiden vaikeasta matkasta kohti päämäärää ja mahdollisen kansannousun tutkimista. Cassia ja Ky herättivät mielenkiintoa ensimmäisessä kirjassa, mutta tässä heistä ei ollut nimeksikään juttua. Välillä minulle tuli kirjan teemasta mieleen Nälkäpeli. Tässäkin osa maailman ihmisistä haluaa elää elämäänsä ilman jonkun ylemmän tahon määräyksiä joten on selvää, että kapina kytee ja syttyy vielä. Tässä kirjassa ei päästy vielä sinne asti, mutta on selvää, että viimeisessä kirjassa tunteet kuohuvat. Vaikka juoni on tässä vaiheessa aika selvä, tuli tarinasta välillä sellainen olo, että Cassialla ja muilla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa maailmaa, joka on ollut olemassa pitkään ja vakauttanut asemansa maailmankartalla. Noh, se selvinnee sitten seuraavassa kirjassa, joka on tietenkin uteliaisuudesta luettava.

Maailma on mielenkiintoinen!