Viimeisimmät tapahtumat
Tämä oli ensimmäinen kirjani Stephen Kingiltä. Kuulin kirjasta ensin ystävältäni joka yritti suositella kirjaa toiselle ystävälleni. Kun menin kirjastoon, kirja tarttui minuun ja kun pääsin kotiin, aloin lukemaan sitä. Kirja oli alusssa hieman raaka ja verinen ja moni ihminen kuoli. Se oli kuitenkin juuri sellainen joka saa ihmiset kiinnostumann kirjasta lisää. Junior Rennie on mielstäni todella omaperäinen ja kiinostava, synkkä lisäys kirjan henkilöstöön. Kun aloitin lukemaan, hämmennyin kaikkien hahmojen ja eri persoonallisuuksien paljoudesta. Vaikka kirja on niin pitkä, tarinaa pystyy seuraamaan todella hyvin ja kaikkiin hahmoihin pystyy samaistumaan. Kun kirjan aloittaa, se on tylsä. Kun jatkaa lukemista, siitä tulee kiinnostava. Kirja on lopulta niin mielenkiintoinen, ihana, pelottava ja tunteikas että sitä on pakko lukea koko ajan! Kirjan lopussa paljastuva (huom spoileri) nahkapää/avaruusjuttu on ehkä kumminkin liian epätodellinen. Tosin Kingin kirjoittamana sekin tuntuu aivan itsestäänselvältä. Pidin kirjasta sanoinkuvaamattoman paljon ja suosittelen sitä kaikille vähintään 12- vuotiaille. Lisää tällaisia vaan!
Kolmas kerta toden sanoo. Tämä kirja oli todellinen lukukokemus, kaunis ja sykähdyttävä. Aivan tulee tippa linssiin kun tätä lukee, eikä se johdu vain kielestä. Perillä saa ajattelemaan, että mihin tämä meidän maailmamme on menossa? Toivon että meidän maailmallemme ei käy noin. Toivon että kaikki saavat äänensä kuuluviin, niin kuin kirjassa lopulta kyllä käykin. Ihana kirja taas kerran!
Kirja alkoi hieman omituisesti, kun Nezin ja Ninirin vanhemmat kasvattivat heidät siemenistä ja kun he syntyivät omista nimikkopuistaan. Sitten tarina lähti kyllä aika mukavasti liikkeelle, mutta mielestäni tarina olisi saanut edetä hieman nopeammin. Muita maailmoja oli hieman liikaa, tarinaa oli hankala seurata kun samat tilanteet toistuivat ja suomentajan kieli oli liian lapsenomaista makuuni. Tarinan kirjoittajaa täytyy kehua hyvästä ideasta mutta toteutus olisi voinut olla parempikin. Kirja on kuitenkin hyvä vaikka monet asiat olivatkin niin epäuskottavia ett naurattaa.
Kauniisti kirjoitettu kirja, saa ajattelemaan omia tekojaan. Miten voisimme elää jos ei olisi puita? Kirjassa Tobi Lolnessin keksijäisä selvittää että puun sisällä on nestettä, joka virtaa juurista aina oksien kärkiin asti. Sen voimalla voisi tehdä vaikka mitä... mutta haluavatko kaikki tehdä hyviä tekoja? Keksintönsä vuoksi Tobin perhe karkotetaan asumaan alaoksille, missä asuvat vain köyhät ja hyljeksityt. Siitä alkaa suuri pakomatka jonka varrella Tobi kohtaa monia ja monenlaisia ihmisiä, muun muassa Elishan joka auttaa häntä pakenemaan.
Kuolemalla ei saisi koskaan vitsailla, niinhän se on. Mutta tässä kirjassa on juuri se säännön tekevä poikkeus. Kirjassa Meg joutuu mukaan varastamaan "ystävänsä" Belchin ja tämän pitbullterrierin kanssa vanhan Lowrien rahoja. Meg muuttaa viime hetkellä mielensä kun nimetön pitbullterrieri puree Lowrieta jalkaan niin että tämä ontuu lopun ikäänsä, ja haluaisikin soittaa poliisit pidättämään Belchin ja vaikka itsensäkin. Belch ampuu varoituslaukauksen Megille että tämä ei soittaisi, mutta luoti osuukin vanhaan heikkoon kaasusäiliöön jonka räjähdys tappaa heidät molemmat. Belch joutuu suoraa päätä helvettiin pahojen tekojensa takia, mutta Meg on pahan ja hyvän rajalla joten hänen on palattava maan päälle korjattamaan tekojaan joko hyvän tai pahan puolelle. Hän päätyy auttamaan Lowrieta, jonka mielestä hänen lyhyessä elämässään ei ole mitään elämisen arvoista. Lowriella on kuitenkin jäänyt asioita tekemättä ja näistä asioista hän on koonnut toivomuslistan. hän ei kuitenkaan selviä tehtävistä ilman apua...
Olen hieman pettynyt, sillä luulin tätä kirjaa hieman kauniimmin kirjoitetuksi (ja luulin tässä olevan vähemmän ärsyttäviä viittauksia ripuliin) ja kuvittelin sarjan olevan erilainen kuin perus vampyyri-rakkaus-paha voima- kirja jota on jo tässä nähty liiankin kanssa. Hyviä puolia kirjassa on se, että Zoey ei ole perusvampyyri eikä paha niin kuin oletin vaan aika erikoinen. Erikoisuus menee kyllä yli jossain vaiheessa kun Zoeysta tulee vampyyrien ylipapitar. Sarja saisi olla hieman lyhempi, sillä nyt kun luen kuudetta kirjaa alkaa tuntua että tarinaa venytetään turhaan. Sarjan olisi voinut lopettaa kunnialla jo kolmannessa kirjassa mutta tarinaa venytetään niin pitkään että alkaa kyllästyttää. Lyhyesti sanottuna olen hieman pettynyt. Sarja voisi muuttua jossain vaiheessa oikeasti kiinnostavaksikin.
Tämä kirja oli todella kauniisti kirjoitettu. Kun aloitin lukemaan, en tiennyt mitä odottaa, mutta kirja osoittautui tosi hyväksi. Kirjassa Cassia asuu Yhteiskunnassa jossa kaikki on säädeltyä eikä ihmisillä ole persoonaa. Maailma on karmiva utopia. Kaikki saavat omistaa vain yhden omistusesineen. Cassia saa isoisältään ennen tämän kuolemaa runon: "älä kulje sovinnolla" ja pian muitakin Yhteiskujnnan säröilystä kertovia asioita alkaa tapahtua. Cassia näkee salaperäisen Kyn kasvojen välähtävän parijuhlassa saadulta mikrokortilla jolla pitäisi näkyä hänen parinsa ja lapsuudentoverinsa Xanderin kasvot. Cassian mieleen herää kysymyksiä joihin ei löydy vastausta. Pidin kirjasta, koska Condien kirjoitus on niin kaunista, suorastaan laulavaa. Lisäksi tarina eteni sopivan nopeasti eikä liian lujaa ja missään ei ollut inhottavia kirjoitusvirheitä.
- Risingshadow
- Members
- Iisukka