Fade

Vahva, mielenkiintoinen, inspiroiva ja koukuttava jatko-osa. Täydelliseksi jatko-osaksi tätä ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka lähelle tämä pääseekin. Ensimmäisen osan jälkeen vain odotukset olivat hieman korkeammalla kiinnostavuuden ja juonen kannalta, mutta kyllä tämäkin mennetteli.

Raisan ja Mikaelin tarina käynnistyi Kesytön- kirjassa mielenkiintoisena ja mieleenpainuvana. Tältä kirjalta jotenkin vain odotti hieman samaa, vaikka Kesyttömän lopussa Raisa joutuikin lähtemään ja jättämään Mikaelin ilman hyvästelyjä. Onneksi tässä kirjassa oli kuitenkiin niin hyvä juoni pohjalla, että Raisan ja Mikaelin 'suhteen' ongelmat eivät kauheasti haitanneet. Tosin olisin toivonut, että heidän suhteensa olisi ollut erilainen kirjan loppuun mennessä.

Muuten kirja oli yhtä mielenkiintoinen kuin edellinenkin osa. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa. Rouhiainen osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti ja pitää näin kiinnostuksen yllä koko kirjan ajan. Vaikka joskus tulisikin hieman ylsempi kohta kirjassa, pian alkaa taas tapahtua ja hieman tylsemmän osiot saavat väistyä taka-alalle.

Taidokas ja mielenkiintoinen jatko-osa joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Juoni pysyy kasassa koko kirjan matkalta. Vaikka tapahtuu paljon, tarinaa pysyy hyvin kasassa eikä aukkoja synny. Eden ja Nemo toivat kirjaan mukavaa vaihtelua jo-tuttujen hahmojen keskelle. Kirja myös avasi hyvin hieman tuttujenkin hahmojen ajatuksia ja tekemisiä.
Kokonaisuutena kirja oli uskomaton lukukokemus jonka voisi uusia vaikka kuinka monta kertaa. Tyhjän sivun kääntyessä näkyviin voi vain jäädä ihmettelemään: "Joko se loppui." Ja mitä luultavimmin viimeistään silloin silmät täyttyvät kyyneleistä, ellei sitä ole tapahtunut jo viimeisiä sivuja lukiessa.

Ah, vihdoin sain tämänkin kirjan käsiini ja odotus todellakin palkittiin! Ajatus luurankoetsivästä on vain niin mielenkiintoinen, että jo se saa innotuksen kasvamaan ihan uskomattomiin sfääreihin. Siihen vielä vähän lisää taikuutta, nekromantikkoja, riitoja, ihmissuhteita... Täydellistä!
Voisin ylistää kirjaa (ja koko sarjaa) varmaan vaikka kuinka paljon, mutta luulen että se ei kiinnosta ketään. Sen takia minun on surukseni pakko kertoa, että vaikka olen kuinka ihastunut tähän sarjaan, tämä osa oli hieman edellisiä huonompi. En tiedä mistä se johtui, ehkä siitä että kirjassa ei ollut riittävästi eroavaisuutta aikaisempiin osiin. Totta kai Landy osaa kirjoittaa todella hyvin ja kiinnostavasti, mutta jokin tämän kirjan juonessa jäi painamaan mieltäni. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta tulevia osia aivan yhtä innolla, kuin tätäkin kirjaa odotin.

Tämän kirjan lukemisen kohdalla tuli todellinen haaste eteen: minun piti lukea kirjan seitsemänsataa (700) sivua viidessä (5) päivässä ja elettävä muuta elämää siinä samalla. Lisää vaikeusastetta muodosti se, että kirjan alku ei tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, eikä myöskään loppu. Keskellä oli parinsadan mittainen kiinnostava jakso minkä pystyi lukemaan melko nopeasti. Tämä hieman auttoi ajan kannalta, vaikka ei kauhean paljoa.
En osaa sanoa mikä kirjasta teki sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia.

Kaksi ensimmäistä lukua oli täyttä tuskaa - myönnän sen ihan suosiolla. Sen jälkeen alkoi jotenkuten siedettävä jakso, joka vain parani paranemistaan. Joissain kohtia kyllä tuli niitä hetkiä, joilloin olisi vain halunnut heittää kirjan nurkkaan ja olla lukematta loppua. Kuitenkin, samalla pieni ääni sanoi, että loppu voisi olla mielenkiintoinen. Päätin siis jatkaa lukemista.
Kirja ei ollut mielestäni mikään mestariteos, mutta ei sitä nyt huonoksikaan voi kokonaan kutsua. Ja täytyy myöntää, että jään innolla odottamaan seuraavaa osaa. Toivon vain, että seuraavassa osassa kerronta olisi edes hieman sujuvampaa ja juoni etenisi tasaisemmin. Nyt se tuntui hyppelevän paikasta ja ajasta toiseen, vaikka kuitenkin koko ajan pysyttiin samassa tilanteessa.

Kun aloin lukea kirjaa, ajattelin ensin, että eipä se kauhean mielenkiintoiselta vaikuttanut. Kuitenkin, jokin siinä kiinnosti minua sen verran että jatkoin lukemista. Juoni alkoi tiivistyä melko nopeasti, eikä tekstiä vain voinut jättää kesken. Saban matkasta pelastaakseen veljensä muodostui mielenkiintoinen ja monivärinen tarina joka ei jättänyt yhtään jäsentä kylmäksi.
Kerronnan puhekielinen kerronta häiritsi hieman, aluksi. Siihen tottui kuitenkin hyvin nopeasti. Ainoa asia mihin en tottunut kirjan aikana, ja mikä ärsytti suunnattomasti, olivat dialogit. Mielestäni dialogien pitäisi jotenkin erottua tekstistä, mutta nyt - ilman minkäänlaisia välimerkkejä - se sekottui normaalin kerronnan joukkoon, saaden jotkut kohdat tuntumaan hieman epämääräisiltä ja sekaisilta.

Ensimmäinen osa sai minut todella innostumaan, eikä tämä osa todellakaan lieventänyt tuota innostusta. Juoni, idea, henkilöt ja maailma on niin luovia ja mukaansatempaavia, että kirja on pakko lukea yhdeltä istumalta ja ihmetellä jälkeenpäin miksei sivuja ole enempää. Tai miksi seuraava osa ei ole vielä ilmestynyt.
Vaikka kirja oli pohjimmiltaan aika surullinen, oli siihen saatu myös riittävästi iloa ja naurua. Arian ja Perryn omista ja yhteisistä ongelmista oli kerrottu hyvin, eikä aukkoja jäänyt. Juoni eteni sopivaa vauhtia, ei liian nopeasti tai hitaasti. Kokonaisuutena kirja oli täydellinen jatko-osa.

Vau, Ward on taas saanut luotua yhden aivan ihanan kirjan, joka on niin surullinen kuin iloinenkin. Tohrin eri vaiheista surun käsittelyssä oli mukava lukea, ja siinä sivussa kulki hyvin Johnin ja Xhexin suhde. Kirjassa ei ollut kovinkaan montaa kohtaa jotka tuntuivat hieman tylsiltä, mutta muutamalta ei koskaan välty. Siihen nähden, että kirja oli hyvin paksu, mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Lassiterista tuli yksi lempihahmoistani, ainakin tässä kirjassa kerrottujen asioiden mukaan.
On mukavaa huomata, että vaikka peruspohja näissä kaikissa kirjoissa on melko samanlainen, niin Ward on saanut jokaisen kirjaan jotain uutta ja erilaista.

Ensimmäisen osan luettuani ajattelin, että tämä vaikuttaa hyvältä sarjalta. Toisen osan jälkeen en ollut enää asiasta niin varma, mutta kirjassa oli kuitenkin niin paljon hyviä ja koukuttavia kohtia, että päätin lukea myös kolmannen osan. En tiedä oliko päätös kovinkaan hyvä, mutta ainakaan ei tarvitse enää miettiä luenko vai enkö.
Päätösosaksi juoni oli mielestäni aivan liian hidasta. Aikaa kului, mutta silti tarina ei tuntunut etenevän mihinkään. Kirjan loppuosa sai joissain kohtia mielenkiintoni heräämään, mutta ei niin hyvin kuin sarjan edeltävät osat. Condie on mielestäni hyvä kirjailija ja hän kirjoittaa selvää ja kuvailevaa tekstiä. Tässä osassa kuitenkin tuntui siltä, että hän halusi sarjan nopeasti päätökseen.
Se minun täytyy kuitenkin myöntää, että kirjan lopussa silmiini kihosi kyyneleitäkin. Oli kirjassa siis jotain, mikä sai tunteet valloilleen. Varsinkin Xanderin kohtalo on pelottanut minua koko sarjan ajan, mutta onneksi hänkin sai onnellisen lopun parista takaiskusta huolimatta. Toista osaa lukiessani aloin hieman "vihaamaan" Cassiaa, tämä kirja kuitenkin muutti ajatukseni hänestä täydellisesti.
Kokonaisuutena tämä kirja ja koko sarja olivat ihan ok, mutta jos nyt saisin päättää lukisinko kirjat uudestaan, vastaukseni olisi kieltävä.

Alku tuntui melko sekavalta, koska ensimmäisen osan lukemisesta oli niin kauan. Juoneen pääsi kuitenkin melko nopeasti taas jyvälle ja pienet mustat aukot muistissa eivät haitanneet mitään. Kokonaisuutena kirja oli ihan ok, mutta jotkut asiat jäivät ärsyttämään. Juoni eteneni, mutta välillä tuli sellainen olo että voitaisiin jo siirtyä seuraavaan kohtaukseen. Eniten minua ärsytti kuitenkin se, miten hyvin Will ja lopussa Ben ottivat Mabin taikomiset. Muutenkin Willin ja Mabin suhde oli melko omituinen.
Suosittelen kuitenkin lukemaan jos vähänkin kiinnostaa. Kuitenkin, pidin itse enemmän ensimmäisestä osasta.

Ihanaa että Ward on alkanut kirjoittaa hieman erilaisella juonikaavalla kuin aikaisemmissa kirjoissa. Vaikka tässäkin kirjassa oli se peruskaava, että vampyyri löytää itselleen puolison, niin silti kirjassa oli myös niin paljon muuta. Oli mukava taas lukea hieman Vishousista ja Janesta. Qhuinnin ongelmat ovat myös ihan mielenkiintoisia, mutta mielestäni se alkaa jo pyöriä saman asian ympärillä liikaa. Toki Qhuinnin ja Blayn völinen juttu etenee aina välillä, mutta turhanpäiväiset kohdat olisi voinut jättää ehkä hieman vähemmälle.. Muutenkin kirjan kokoon nähden olisin halunnut lukea enemmän Paynesta ja Mannysta, sillä nyt tuntui että heistä ei kerrottu kovinkaan paljoa.
Kokonaisuutena kirja oli kyllä aivan mahtava. Pari kirjaa taaksepäin olin jo valmis heittämään hanskat naulaan ja vaihtamaan johonkin toiseen kirjasarjaan, mutta nyt olen todella iloinen että en tehnyt niin. Toivon vain että Wardin kirjoittaminen on parempaan päin, sillä jos seuraavassa kirjassa ollaan palaamassa vanhoihin kaavoihin, en tiedä jaksanko enää edes yrittää.

Jos aikaisemmin sarjassa oli pari kirjaa jotka sai minut ajattelemaan, että lopetan näiden lukemisen, niin tämä kirja käänsi kyllä ajatukseni aivan toiseen suuntaan. En tiedä mikä teki tästä kirjasta niin paljon erilaisemman kuin aiemmat, mutta ihastuin tähän aivan totaallisesti. John ja Xhex ovat molemmat sellaisia hahmoja joista en niin kauheasti välittänyt, mutta nyt he kuuluvat kyllä aivan kärkipäähän. Xhexissä kirjan aikana tapahtuva muutos oli melko suuri, mutta onneksi hänen luonteelle ominainen taistelija ei hävinnyt minnekään. Myös Dariuksen elämästä Veljeskunnassa oli oikein mukava lukea.
Wardille niin ominainen kirjoitustapa sai minut taas pauloihinsa, enkä todellakaan voi lopettaa sarjan lukemista. Odotan innolla että pääsen lukemaan Paynesta, sillä hänestä muodostui jo tämän kirjan aikana melko mielenkiintoinen hahmo, ja haluan tietää hänestä enemmän.