Halki ikiyön

Minua harmittaa miten tämän tyylisissä trilogioissa vain se ensimmäinen osa on mukavaa luettavaa, minkä jälkeen alkaa kaikki tämä säätäminen, mistä tässäkin kirjassa saimme nauttia... Kirja oli kuitenkin koukuttava ja kiinnostava, joten kaiken kaikkiaan aivan jees.

Tämäkin kirja oli hyvä, mutta kirjan loppupuolella teksti alkoi etemään aika kovaa vauhtia. Mutta ei mitään valittamista. En malta odottaa seuraavan osan ilmestymistä.

Vaikka pidin ensimmäisestä osasta enemmän, en malta odottaa päätösosan ilmestymistä.

Ahh

Ensimmäinen osa sai minut todella innostumaan, eikä tämä osa todellakaan lieventänyt tuota innostusta. Juoni, idea, henkilöt ja maailma on niin luovia ja mukaansatempaavia, että kirja on pakko lukea yhdeltä istumalta ja ihmetellä jälkeenpäin miksei sivuja ole enempää. Tai miksi seuraava osa ei ole vielä ilmestynyt. Vaikka kirja oli pohjimmiltaan aika surullinen, oli siihen saatu myös riittävästi iloa ja naurua. Arian ja Perryn omista ja yhteisistä ongelmista oli kerrottu hyvin, eikä aukkoja jäänyt. Juoni eteni sopivaa vauhtia, ei liian nopeasti tai hitaasti. Kokonaisuutena kirja oli täydellinen jatko-osa.

Odotin kirjaa, koska ensimmäinenkin osa oli hyvä. Tämä kirja oli kyllä hyvä, mutta se ei mielestäni yltänyt ensimmäisen kirjan tasolle. Kolmatta osaa odotellessa!

Tätä kirjaa kyllä odotti kuin kuuta nousevaa koska ensimmäinen osa oli niiiiin herkullista luettavaa. Tämä kirja ei valitettavasti ensimmäisen osan tasolle yltänyt, mutta ei tämäkään mikään huono ollut. Enemmän olisin kaivannut Arian ja Perryn välistä kanssakäymistä, mutta se jäi vähän vähemmälle koska tavallaan heillä molemmilla oli oma tarinansa ja haasteensa tässä kirjassa. Roar oli tottakai jälleen kerran ihan loistava, mutta muut kirjassa esiintyneet hahmot eivät oikeen jaksaneet kiinnostaa pääparin lisäksi. Tarina eteni jälleen mukavassa tempossa eteenpäin eikä käynyt missään välissä tylsäksi. Tämä kirja oli ehkä edeltäjäänsä synkempi jollain muotoa eikä kuolemiltakaan vältytty. Hiukan ehkä loppupuolella yllätti erään tärkeän hahmon kuolema, mutta kaipa kirjailijalla on ihan omat suunnitelmansa jatkon varalle. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan päätösosaa, jossa varmasti tulee tapahtumaan ihan urakalla asioita.

Tätä kirjaa tuli kyllä odotettua! Odotuksesta huolimatta bongasin sen sattumalta kirjakaupan hyllyltä ja pitihän se sitten napata mukaan. Helalomalla syvennyinkin sitten tähän enkä pettynyt. Halki ikiyön jatkaa Arian ja Perry tarinaa suoraan siitä mihin se jäi. Nyt heidän rakkautensa välissä on Perryn haastava asema vuorovetisten veriherrana, vuorovetiset näes suhtautuvat Ariaan vihamielisesti. Ariasta alkaa tuntua, että ainoa mahdollisuus on jättää Perry. Osansa tarinassa saavat myös edellisestä kirjasta tuttu Roar ja Perryn sisko Liv. Suoraan sanottuna pelkäsin kirjan lukemista. Ensimmäinen osa nousi yhdeksi suosikkikirjakseni ja olen liian monesti huomannut trilogian toiset osat paljon huonommiksi kuin ensimmäiset. Aivan yhtä hyvä kuin edeltävä tämä ei ollut, mutta ei todellakaan huono. Kirjassa oli jonkin verran inhoamaani toisen osan kuviota, "He saivat toisensa mutta nyt toinen jättää toisen pakon edessä", mutta onneksi sekin oli siedettävää. Suosikkihahmokseni nousi edellisen kirjan tavoin Roar, Perryn paras ystävä, vallaton kuulija. Hänessä on asennetta. Perrystä aloin pitää enemmän kuin edellisessä kirjassa. Ariasta tuskin suosikkia koskaan tulee, mutta pidän hänestäkin päähenkilöksi poikkeuksellisen paljon. Tätiäni lainaten joka muutaman sivun selaili, huumori ei tässä kukoista. Muutama sutkaus löytyy ja se on siinä. Sen sijaan Halki ikiyön on haikeampaa ja välillä jopa surullistakin luettavaa. Juoni piti otteessaan koko ajan ja lopussa luotiin jälleen uusi kutkuttavan jännittävä asetelma viimeistä kirjaa varten. Tämä sarja on tullut jäädäkseen suosikkeihini enkä tosiaan tiedä miten minun olisi tarkoitus selvitä tuskaisesta odotuksen ajasta ennen viimeistä osaa.