Hieno lisä Twilight saagalle. Vaikka kirja olikin kokonaisuudessaan hyvin lyhykäinen, niin laatu korvasi määrän. Vaikka näin lyhkäisissä kirjoissa en yleensä ehdi samaistua henkilöihin kovinkaan paljoa, niin tämä kirja oli poikkeus säännöissä. Ehdin samaistua useampaankin henkilöön, ja myöskin vihastua moneen. Mielestäni jo se, että kirja herättää lukijassa vahvoja tunteita, on hyvän kirjan merkki. Eihän se pelkästään tee teoksesta hyvää, mutta ainakin se on yksi osasyy siihen. Teksti oli hyvin Meyermaista, ja kulki hyvin pitkälle samaa rataa kuin Twilight saagan kirjat. Luettavuus oli helppoa, sillä teksti oli selkeää. Juonesta pidin myös kovin. Vaikka siihen kuuluukin paljon surua ja pettymystä, varsinkin loppupuolella, niin silti se oli mielenkiintoinen eikä jätä lukijaa kylmäksi. Kertojaan, eli Breehen samastui hyvin, ja hänen tunnetilojaan kuvattiin hienosti. Viittä tähteä en kuitenkaan kirjalle antanut, sillä siellä oli joitain kohtia mistä en pitänyt. Mutta niinhän se on, yksi kirja ei voi miellyttää täysin kaikkia. Kuitenkin, suosittelen kaikkia Twilight saagan faneja lukemaan myös tämän teoksen.

Olin aloittanut kirjan lukemisen monta kertaa alusta asti, mutta se ei vain lähtenyt sujumaan, joten aina tämä unohtui joksikin aikaa kirjahyllyn rivistöön, mutta olen kuitenkin tyyvyväinen, kun sain tämän vihdoin ja viimein luettua. Kirja on hieman aikuismaisempaan makuun, tai no miksei hieman nuorempaakin, jos omaa vähän mustaa huumoria. Asiat kerrotaan kirjassa siten kuin ne on, eikä niitä aleta mitenkään pehmittelemään. Monessa mielessä kirja on hyvin vaikeaa luettavaa. Kertojan rooli pompahtelee aikuisesta Igistä nuoreen Igiin, välillä myös muihin sivuhenkilöihin ja taas aikuiseen Igiin. Kertojan vaihdos tulee aika huomaamatta, joten välillä saikin ihmetellä että miten tämä nyt näin menee, mutta pitemmän päälle kirjasta sai kuitenkin selvää. Eikä tämä ominaisuus suinkaan pahasta ole, mutta saattaa sekoittaa lukijaa. Hahmoihin en itse samaistunut sillä tavalla kuin toisien teosten hahmoihin, mutta se voi johtua siitä, että kaikki tunnustivat synkimmät salaisuutensa ja paheensa, ja se sai itsessäni syttymään jopa pienen inhon tunteen. Yksi henkilö oli kuitenkin silti mielstäni ylitse muiden, päähenkilö Igin veli Terry. Loppuun yllätyin itseasiassa aika paljon. Kaikki menikin päälaelleen kuin olin kuvitellut, mutta ei tämäkään lopetus huono ollut. Vaikka olisi se kyllä voinut olla jollain tavalla parempikin. Kaiken kaikkiaan Sarvet oli ihan lukemisen arvoinen, ja vaikka kirja tuntuikin omasta mielestäni alussa hieman tylsältä, niin se muuttui mielenkiintoisemmaksi mitä pitemmälle luki, sillä juoni alkoi mutkistua ja siihen tuli yllättäviä ja oikeastaan kierojakin käänteitä. Suosittelen kyllä lukemaan!