Ready Player One: Romaani

Jos olet kiinnostunut vanhoista peleistä, tämä on pakkoluettavaa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-ernest-cline-ready.html

Löysin kirjan vahingossa kirjaston normaalista romaanihyllystä ja nappasin sen mukaan retrotyylisen kannen perusteella. Vaikka olenkin 80-luvun lapsia, niin sen ajan populaarikulttuuri ei ole ominta alaani, kun olen silloin ollut liian nuori. Tietämättömyys aiheesta ei lukiessa haitannut eikä toisaalta kaikkea uutta myöskään tullut tulvimalla. Kirjan paksuuskin kerkisi hetken aikaa epäilyttää siinä vaiheessa kun tajusin aiheen, mutta oikeasti tämä oli tosi koukuttava. En edes kerinnyt lukiessa huomata mitään epäloogisuuksia tai epäuskottavia kohtia.... En ole kovin paljon dystopioita lukenut, että voisin niitä kunnolla vertailla, mutta silti tämä on sieltä lajityypin parhaasta päästä.

Ready Player One oli varsin lystikäs tapaus. Katsoin kirjasta tehdyn elokuvan alkuvuodesta ja sen innoittamana päätin viimein tarttua alkuperäiseen teokseen. Kirja ja elokuva poikkesivat onneksi tarpeeksi toisistaan, joten lukiessa mielenkiinto OASIS-pelin arvoituksia kohtaan pysyi hyvin yllä. Uskoisin, että Ready Player One:n kuvailema VR-pelitodellisuus voisi oikeastikin olla tulevaisuutta, jos vain tietyt tekniset ongelmat (kuten motion sickness) saataisiin ratkaistua. Virtuaalimaailman tuomaa eskapismia ja sen haittoja olisi toki voinut pohtia enemmän. Pakko myös hieman kritisoida päähenkilön kaikkivoipaisuutta. Vaikka Wade käyttikin suurimman osan valveillaoloajastaan 80-luvun populaarikulttuurin tonkimiseen, hänen kaikkivoipaisuutensa niin pelien, elokuvien kuin sarjakuvienkin suhteen meni melkoisesti liiallisuuksiin. Siitä huolimatta oikein hauska kirja, jonka lopulta luin loppuun aamun pikkutunteina, kun en keskenkään malttanut jättää.

Kirjan osuttua käteen kirjastossa epäilin hieman, että jaksanko lukea yli 500 sivuisen teoksen, jossa pääasiassa liikutaan pelimaailmassa, mutta loppuun asti tuli luettua, koska eihän tätä voinut käsistään laskea! Ansaitsee 5 tähteä :)

Tämä kirja on aivan killeri! Hengästyttävä. Upea. Ready Player One käynnistyy hupaisana nörttifantasiana, jossa fanitetaan 80-luvun pop-kulttuuria tietokonepeleineen, elokuvineen jne. Samaan aikaan tarina on myös selvä dystopia, sillä suurin osa maailman ihmisistä viettää lähes kaiken aikansa ennennäkemättömässä virtuaalitodellisuudessa OASISissa, joka yhdistää nykyisen sosiaalisen median ja kaikki mahdolliset tietokonepelit yhdeksi moniaistiseksi kokonaisuudeksi. Näin siksi, että todellinen Maapallo on muuttunut surulliseksi, energia- ja talouskriisin raunioittamaksi paikaksi. Tarinan ilkeä, häikäilemätön ja lähes kaikkivoipa organisaatio IOI yrittää voittaa OASISin luojan, edesmenneen miljardööri James Hallidayn järjestämän kilpailun OASISin hallinnasta. IOI:n tavoitteena on mädättää kaikille ilmainen virtuaalitodellisuus kaupallisuudella ja maksullisuudella. Tämähän ei sovi kirjan päähenkilöille Wade Wattsille ja hänen kavereilleen, joille OASIS merkitsee ainoaa pakopaikkaa julmalta maailmalta - paikkaa, jossa kaikki voivat olla mitä tahansa haluavat. Tarinasta suurin osa tapahtuu virtuaalimaailmassa, mikä saa sen tuntumaan todellisemmalta kuin todellinen maailma. Tämä oivallus on myös kirjan surullinen pointti, ja heijastelee kutkuttavasti nykyhetken somen ja muun virtuaalisuuden kehittymistä. IOI:n lähes rajaton valvonta- ja vakoiluvalta puolestaan tuo mieleen Edward Snowdenin paljastukset NSA:n vakoilumahdollisuuksista. Iso Veli todellakin valvoo virtuaalimaailmaa. Ready Player One on ensiksikin vauhdikas ja mukaansa tempaava jännäri tietokonepeleineen ja 80-luvun elokuva-, musiikki-, ym. popkulttuuritrivioineen. On melko koomista, miten alkeellisista 70-80 -lukujen tietokonepeleistä rakennetaan ikään kuin kovinkin korkeakulttuurista kaanonia. Mutta ennen kaikkea Ready Player One herättelee tosissaan pohtimaan riippuvuuttamme yhä kehittyvistä virtuaaliympäristöistä. Tarinan loppu muistuttaa koskettavalla tavalla, mikä on todellisten ihmissuhteiden ja ylipäätään todellisen maailman merkitys. Toivottavasti tästä valmistuu pian HYVÄ elokuva!

Älyttömän hyvä kirja! Kannattaa ehdottomasti lukea. Koko OASISin maailma on lumoava ja omalla tavallaan on surullista lukea tulavaisuudesta, jossa ihmisillä on elämä ainoastaan virtuaalimaailmassa. Alussa tykkäsin Wadestakin. Hän oli ensimmäisen osan aikana mukava, hauska ja söpösti nörtti. Tokassa osassa... Yäk. Wadesta tuli itseään täynnä oleva vastenmielinen riippuvainen kummajainen. Olin onnellinen kun kolmas vaihe alkoi ja havaitsin muutoksen Waden asenteessa ja elämässä. Oli hienoa lukea waden tekevän todellisessa elämässä jotain sankarillista ja nerokasta. Ikäänkuin hän olisi lötänyt itsensä uudelleen. Ihastuttava lukukokemus. Älä jätä mistään hinnasta väliin!

Vuonna 2044 ihmiskunta on kohtalaisen heikossa hapessa. Sodat, nälänhädät ja muut katastrofit ovat ajaneet monet etsimään onnea eksentrisen miljardöörin James Hallidayn luomasta OASIS-virtuaalimaailmasta, joka on eräänlainen huippuunsa tuunattu Second Life tai World of Warcraft. Halliday on kuollessaan testamentannut omaisuutensa sille, joka onnistuu ensimmäisenä löytämään Pääsiäismunaksi kutsutun esineen, joka on kätketty jonnekin virtuaalimaailmaan ja jonka jäljille pääsee ratkomalla vihjeitä ja suorittamalla tehtäviä, jotka liittyvät 1980-luvun populaarikulttuuriin. Nuori lukiolaispoika Wade Watts onnistuu pääsemään ensimmäisenä Pääsiäismunan jäljille, mutta kisassa on muitakin osaanottajia, eikä peli ole aina reilua: eritoten häikäilemättömän IOI-korporaation edustajat ovat valmiita käyttämään murhasta lähtien kaikki mahdolliset keinot päästäkseen tavoitteeseensa. Ja sen jälkeen alkavat Monty Python -repliikit lennellä, kolikkopelit kilistä ja valtavat mecharobotit ottaa mittaa toisistaan. Star Wars -faneista kertovan Fanboys -elokuvan käsikirjoittaneen Ernest Clinen esikoisromaanissa "Ready Player One" (Gummerus, 2012) on vinkeähkö yhdistelmä lapsekasta seikkailua, viittauksia 1980-luvun populaarikulttuuriin ja vähän päälleliimatulta tuntuvaa media- ja yhteiskuntakritiikkä. Kyllä tätä nörttikulttuurinsa tunteville aikuisille ja nuorille voi suositella ihan mennen tullen, mutta sellaiset lukijat, jotka eivät ole koskaan pelanneet tietokoneella mitään muuta kuin miinaharavaa tai eivät tiedä keitä ovat ritarit jotka sanovat NI!, voivat suosiolla jättää kirjan hyllyyn. "Ready Player Onessa" on selkeät puutteensa, mutta kirja on kuitenkin sen verran mukaansatempaava, ettei kirjan lukemisessa pitkään hurahtanut.