Mifongin aika

---

Henkilöhahmojen välisiä suhteita syventämällä kirjasta olisi voinut saada huomattavasti paremman. Lainasin kirjastosta samalla kertaa myös kolmannen osan, joka vaikuttaa lupaavammalta kuin tämä toinen kirja. Tosin samanlainen tapahtumaketjujen kuvaus se taitaa olla, mitään syvempiä tunteita näiltä kirjoilta näyttää olevan turha odottaa.

---

mielenkiintoisia koukeroita on J.S.Meresmaa onnistunut loihtimaan, ja mielenkiinto säilyy hyvin alusta loppuun saakka. Esille nousi myös yksi suuri kysymysmerkki johtuen ristiriidasta tämän ja edellisen osan välillä, mutta luultavasti, tai ainakin toivottavasti, siihen saadaan selitys seuraavassa tai sitä seuraavassa osassa. Mitään hirveä huonoa kirjasta on mahdotonta löytää. (Paitsi kansi, joka on hirveä.) Teksti on helppolukuista, suorastaan ahmittavaa. Henkilöhahmot esittäytyvät enimmäkseen melko samanlaisina kuin Mifongin perinnössäkin. Ardisin hahmoon kaipaisin jo seuraavaan osaan hieman enemmän tietynlaista terävyyttä, särmää, räväkkyyttä, jotain. Vielä hän vaikuttaa enemmän olosuhteiden uhrilta kuin mitä saattaisi olettaa. Seuraavaan osaan toivon myös jo kaikesta antamastani hyvästä palautteesta huolimatta tiukempaa ja synkempääkin otetta, mikseipä tilapäistä raakuutta, jonkinlaista kielellistä ja juonellista repäisyä. Meresmaalle kiitos siitä, että vaikka kirja pursuaakin välillä ällöromantiikkaa, eivät Ardisin tenavat näyttele siinä liian suurta osaa, eikä hyvää tarinaa ja mukavaa kirjaa ole pilattu lapsenhoidon yksityiskohdilla. Olisin ehkä toivonut jotakin syvempää, tunteellisempaa tunkeutumista mifonkien nahan alle. Jotakin, mikä olisi herättänyt jonkinlaisen vahvan tunteen olentoja kohtaan. Sellainen jäi puuttumaan. Kielellisesti lukunautinto, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta ihan kiva.

Tätä kirjaa odotin aika kovasti, mutta valitettavasti se vähän petti odotukseni. Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas. Koskaan se ei päässyt kiihdytyksessään loppuun. Kirja kuvaili enemmänkin eri hahmojen elämää ja matkustamista. Aikaa tapahtumien välillä ei voinut yhtään päätellä vaikka ei niillä onneksi ihan kauhean paljon merkitystä ollutkaan. Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä. Olisin halunnut läiskiä häntä poskille ja ravistella sekä huutaa, että "herää nyt saatana!" Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut eikä kumpikaan näistä hahmoista tuntunut edes olevan pääosassa koko kirjassa. Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni. Toivon todella seuraavalta kirjalta enemmän kunnon äksöniä ja kuumia kohtauksia Ardisin ja Danten välille koska he kuuluvat yhteen ja Danten seurassa Ardisista tulee jopa siedettävä. Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja.