Nälkäpeli 1–3

Lue lisää ...

Tässä kirjassa oli hauskaa että, luin sitä ihan hulluna nenä kiinni sivuissa.Tässä on kaikista kirjoista arvostelu: Nälkäpeli: Kirjan alku oli kiinnostava,houkutteli lukemaan lisää.Kirjan kieli oli mutkittelevaa, ihan kuin kirja olisi tietokirja.Kunnnes pääsin kunnolla "sisälle"tekstiin, se veti minut mukaansa ja luin ja luin.On outoa, että Collins pystyy kirjoittamaan monta sivua yhdestä tunnista, kun taas viikon luonehtimiseen menee hädintuskin muutama sana.Kirja kuitenkin kiihtyi sitä mukaa mitä minun lukemis vauhtini kiihtyi.Ykkös osa loi tukevan ja vankan pohjan seuraavalle osalle. Vihan liekit... ....oli lempi kirjani trilogiassa.Sen kirjoitus oli aiempaa keveämpää ja se sai minut innostumaan nopeasti.Liekit kuvailivat kamalasti kapinaa ja sen henkeä, ja joskus pelottikin lukea kirjaa.Lempi kirjani kekseliään radan ja ihanien hahmojen takia.I love it <3 Matkija närhi Tämä oli ihana kirja, tosin hieman sekava ja en päässyt heti mukaan, mutta jatkoin sinnikkäästi puoliväliin, jossa vauhti vain kiihtyi ja lukemisesta tuli taas ihanaa.Loppu tuli liian nopeasti.Pelkäsin loppua joten säästin sivuja tarkaan.Kun loppu tulikin, ei ollut maailman loppu muttatulen kaipaamaan kirja-sarjan juonenkäänteitä.Loppu oli niin ihana että melkein itku tuli:-) Nälkäpeli oli ihana kirja näin "isonakin" versioina ja onneksi tartuin siihen:-)

Lue lisää ...

Lukijalle HUOM: Arvostelin jokaisen osan itsenäisesti, ja voit löytää tuon arvostelun omista kirjan osista, tämä on enemmänkin "kokonaisanalyysi" sarjasta: Nälkäpeli tuli viimeistään supersuosituksi kun elokuvaa alettiin mainostaa. Ihmettelin itsekin mistä oli kyse, ja nähtyäni trailerin, olin varma, että kyseessä oli aivan mahtava konsepti. Nuoret laitetaan yhteen areenaan tappelemaan kuolemaan asti. Päätin lukea kirjan ennen elokuvan näkemistä, ja luinpahan sitten koko sarjan. Sarjan kaikki osat ovat erittäin samanlaisia monella tapaa. Ensinäkin Collins on ottanut erityisen tavan kirjan rakenteessa. Hän on jakanut jokaisen kirjan kolmeen osaan, mikä on paljon yleisempää teatterissa. Jokainen näistä osista keskittyy johonkin suurempaan asiaan, ja näiden sisällä on sitten tietty määrä omia lukuja. Kaikissa kirjoissa Katniss Everdeen on kertojana, hän kertoo yksinomaan mitä tapahtuu ja mitä tekee. Mutta pelkkä rakenne ei ole samaa, vaan samaten itse sisällöllisesti kirjat ovat samanlaisia. Kuvailu, historiaa ja ylipäätänsä asioiden avaamista selittämistä ja aiempien tapahtumien selittämistä kirjoissa on mitättömän vähän, jos lainkaan. Itse en pitänyt tästä ratkaisusta lainkaan, varsinkaan kun Katnissin näkökulman ulkopuolella tapahtuu niin paljon ja tietyissä kohdissa, varsinkin viimeisessä osassa, paljon mielenkiintoisempia kuin itse Katnissin omat asiat. Sen lisäksi Collins käyttää paljon juonenkäänteitä, kuitenkaan onnistumatta käyttämään niitä hyvin. Näillä käänteillä ei tunnu olevan paljoa merkitystä missään kohti, mutta tekevät ne aina tehtävänsä: lukija haluaa nähdä, mitä siellä tulee nyt tapahtumaan. Collins ei siis omasta mielestäni ole mikään erityinen kirjoittaja, eikä hän paranekaan kirjojen myötä. Samat ongelmat jatkuvat pitkin sarjaa, eikä Collins löydä koskaan niihin ratkaisuja. Se, mikä ärsytti minua ensimmäisessä osassa, ärsytti minua myös viimeisessä. Toki tämän voi laittaa sen piikkiin, että ne ovat Collinsin tapa kirjoittaa ja esittää asioita, mutta silti ne häiritsivät. Olisin halunnut kuulla paljon enemmän maailmasta ja sen historiasta. Collins on onnistunut luomaan mielenkiintoisen lähtökohdan, jota hän hyödyntää surkeasti, ja saa miettimään kävikö hänellä vain erinomainen tuuri. Collins ei onnistu luomaan elävää ja oikeaa maailmaa. Suureksi kysymykseksi minulle jäi yhä edelleenkin se, miten näitä voi pitää nuortenkirjoina. Ne ovat teemoiltaan liian rajuja, niissä on tappamista ja muita raakuuksia, mitkä korostuvat viimeistään viimeisessä osassa, joka muutenkin on osittain varsin shokeeraava. Toisaalta taas kuvailu, tai muutkaan tapahtumat, eivät ole niin raakoja, että ne olisivat aikuisille. Se jää jotenkin niiden molempien välimaastoon ikävään kohtaan; toisille liian lapsellinen, toisille liian raaka. Ainoa minkä oikean syyn keksin nuortenkirjalle on se, että Katniss itse ”on nuori”. Ehkä hänen voidaan sanoa käyvän samoja asioita kuin muut nuoret, mutta en itse ainakaan löytänyt tämänlaisia tapahtumia, tai sitten en vain keskittynyt niihin suuremmin. Toinen syy, miksi kirja olisi nuortenkirja, on naurettava kolmiodraama. Katniss ja hänen kaksi poikaansa ovat älyttömin parivaljakko, mistä olen koskaan lukenut. Kolmiodraamassa ei ole edes järkeä. Tapahtumat ovat sellaisia, ettei seurustelulla tulisi olla mitään väliä, ja Katniss itsekin sanoo usein, ettei häntä kiinnosta. Sitten toisinaan muistutetaan sitä, että hän pussailee toista, vaikka toinenkin pitää hänestä. Tämä suhdesotku ei tuo mitään lisää kirjaan, ja sen unohtaakin useaan kertaan, kunnes Collins muistuttaa siitä ja saa lukijan miettimään miksi siitä on edes puhuttava. Nälkäpeli sarja ei mielestäni ole suosionsa arvoinen. Siinä on paljon virheitä, joita ei missään kohti vaihdeta, juoni on parhaimmillaan keskinkertaista eikä tarina herätä suurempia tunteita missään kohti. Keskiverto tarina, muttei sen suurempaa. Miksi Nälkäpeli sitten on vetänyt mukaan niin paljon lukijoita? Elokuva on suuri syy, se herättää huomiota, saa ihmiset lukemaan, ja jos he ovat nähneet elokuvan ja pitäneet sitä hyvänä, he saattavat lukea myös kirjan. Sen lisäksi kirjat loppuvat aina juonenkäänteeseen, vaikkakin mielestäni ensimmäisen kirja lopetus on heikko esitys, mikä saa ihmiset jatkamaan, pitivät he siitä enemmän tai vähemmän. Toinen asia on myös se, että Collins tosiaan on tehnyt mahtavan keksinnön luodessaan Nälkäpeliä. Se on mielenkiintoinen konsepti, joka saa ihmiset haluamaan kuulla siitä lisää, vaikkei sen esitys olisikaan sitä suurempaa. Itse pidin ensimmäisestä elokuvasta paljon enemmän kuin pidin kirjasta. Se korjasi kirjan pahimpia virheitä, toi lisää toimintaa ja näytti muita hahmoja ja heidän tapahtumiaan. Toki siinä on ongelmia jos kirjaa ei ole lukenut, esimerkiksi se ei kerro joidenkin hahmojen nimiä tai selitä tiettyjä pelin konsepteja. Silti, elokuva oli toteutukseltaan paljon viihdyttävämpi kuin kirja oli. Siinä oli juonellisia ongelmia, mutta ne ovat aivan samoja ongelmia kuin kirjassakin oli. Sarja on nyt luettu, enkä koe saaneeni mitään erikoista siitä irti. Tulevat elokuvat tulen ehdottomasti näkemään nähdäkseni ovatko ne kääntyneet yhtä hyvin ruudulle, ja jos niin miten.