Kuurupiilon anatomia
Kansikuva: Tuomo Parikka. Sidottu, kansipaperi.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2023.
Taianomainen romaani kuurupiiloon kadonneen veljen etsinnästä.
M ei ole tavallinen lapsi: hän joutuu opettelemaan arkipäiväisetkin asiat kuin muualta tullut vakooja. Iloa tuo isoveljen kehittelemä maailman ihmeellisin leikki, marsilainen kuurupiilo.
Kun loistava isoveli katoaa, M syyttää itseään. Vuosien päästä hänen on lähdettävä etsimään totuutta veljen kohtalosta ja siitä, mistä kuurupiilossa todella oli kyse. Matka vie Marrasvirran kaupungin kaduille, missä niittitakkiset yönaakat ja fanaattiset skinheadit antautuvat jokaöiseen kuolemantanssiin.
Viidelletoista kielelle käännetyn Pasi Ilmari Jääskeläisen viides romaani on huikea matka uskollisuuteen, petokseen ja syyllisyyteen.
”Kuurupiilon anatomia on poikkeuksellisen päähenkilön mieleenpainuva kasvutarina. Samalla se kuvaa laajemmin nuorison kapinaa järjestelmää vastaan ja sitä, kuinka vallankumous saattaa syödä lapsensa. Teos käsittelee onnistuneesti seksuaalisuuden monia muotoja ja hyväksyvän katseen merkitystä. Kuurupiilon anatomian ytimessä on mysteeri, jonka ratkaiseminen vie lukijan omalakiseen ja taianomaiseen maailmaan.” – Finlandia-palkintoraati
Lukijat suosittelevat myös
Pasi Ilmari Jääskeläinen
Pasi Ilmari Jääskeläinen (s. 1966) on jyväskyläläinen äidinkielen opettaja. Jääskeläisen romaaneissa realismiin liittyy aineksia fantasiasta ja unista.
Pasi Jääskeläinen nousi esiin Portin ja Tähtivaeltajan sivuilla 1990-luvulla. Parhaalle kotimaiselle tieteis- tai fantasianovellille annettavan Atorox-palkinnon Jääskeläinen sai kolme kertaa, vuosina 1998, 1999 ja 2000. Portin novellikilpailun Jääskeläinen voitti neljä kertaa, vuosina 1995, 1996, 1997 ja 1999. Novellikokoelma Missä junat kääntyvät (2000) voitti Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaana suomeksi julkaistuna tieteiskirjana. Taivaalta pudonnut eläintarha (2008) on novellikokoelman uusi versio.
Muita teoksia Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kirja-arviot ja kommentit
"'Mitähän v****a täällä tapahtuu'", Tšeka mutisee itsekseen hihitellen --"
Aika samat fiilikset minulla oli suurimman osan ajasta, jonka Kuurupiilon anatomiaa lukien vietin. Jääskeläisen kirjasta on vaikea saada tolkkua, mutta jatkuva tunne, että seuraava oivallus odottaa aivan kulman takana, saa jatkamaan lukemista. Kirja on siis sopivassa suhteessa outo.
Pidin varsinkin alkupuolesta, se lupasi paljon, mutta sitten, kun päähenkilö hakeutui paikallisiin punkkaripiireihin, kiinnostukseni laimeni ja lukemisesta tuli raskaampaa. Paikoin kerronta jäi laahaamaan kohtiin, joiden yli olisin toivonut pääseväni jouhevammin. Käännekohtaan ja sitä seuranneeseen loppuhuipennukseen petyin.
Kirjaa ymmärtää varmaan helpommin kun on ollut Punkkari jo 1970-luvulta lähtien.
Juoni on häkellyttävä, hauska ja vaativakin. Ja valitettavasti taas on Jägereitä liikkeellä tosi-maailmassakin. Olisipa Marsilaista viiniäkin, ja aikakone...