Instrumentin soittaminen

Koska olen soittanut nyt kitaraa noin vuodesta 92, niin tuli mieleen laittaa pystyyn keskustelu jossa aiheena on se, että soitatko jotain instrumentia. Siihen olisi todella mukava kuulla vastauksia, ja voit kertoa kuinka omistautunut soittamiselle olet, tai oletko sitten vain ns. sunnuntai-soittaja joka soittaa vaan lähinnä omaksi ilokseen.   Ja, jos minun itseni pitää sanoa ja perustella miksi soitan kitaraa ja olen ylipäänsä jatkanut soittamista näinkin kauan niin se on vaikeaa. Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että kitaran "saundissa" on jotain mikä on aina vedonnut syvälle minun sieluuni ja vaikka kitara onkin ehkä myös hyvin seksikäs ja egoistinenkin instrumentti, niin en jaksa uskoa, että olen koskaan soittanut vain saadakseni vastakkaisen sukupuolen kiinnostumaan itsestäni. Kyllä kyse on kohdallani jostain muusta ja paljon syvemmästä, ehkä jopa jonkinlaisesta syvästä kaipauksesta jonnekin muualle, jonnekin ns. parempaan paikkaan kuin tämä missä minä/me elämme nyt, koska parhaimmillaan soittaminen vie minut melkein aina sinne.Ja muutenkin mielestäni musiikki parhaimmillaan heijastaa jotain hyvin syvää ja salaista ulottuvuutta elämässä, jotain mitä ei voi koskettaa tai nähdä, mutta samalla jotain kaunista mikä on kuitenkin aivan lähellä, jos näin voi sanoa.   Ja, nyt hieman vanhemmalla iällä olen alkanut myös laulamaan ja pidänkin laulamista tavallaan myös omana instrumenttinaan. Ja, saman lauluharrastuksen mukana oma musiikkimakuni on rauhoittunut hyvin paljon ja nykyään kuulen musiikin erilailla ja syvemmin kuin olen koskaan aikasemmin tehnyt. Nykyään myös ne yksinkertaiset jutut ja kauniit kokonaisuudet kuulostaa hyviltä.   Kiitos :smile:

Piti oikein varata aikaa tälle suurelle stoorille nimeltään Kirjaneito ja sello :tongue:   Aloitin sellon soiton eskarissa. Hain alun perin musiikkiopistoon nokkahulistiksi (tai vanhemmat ovat kyllä myöhemmin paljastaneet laittaneensa papereihin poikkihuilun) koska kaverini soitti sitä, mutta pääsin vain varasijalle. Sieltä sitten soitettiin, että sellopaikka oli vapautunut ja vaikken edes tiennyt miltä soitin näytti, kiljaisin kyllä :lol: Siinä olen sitten pysynyt yli kymmenen vuotta.   Olen aina soittanut musiikkiopistolla tai konservatoriossa, joten "sunnuntaisoittelu" ei ole oikein istunut kuvioihin, vaikken ammattiin tähtääkään. Silti minulla on ollut laiskoja vuosia ja minusta tuntuu, että olen vasta kuluneen vuoden aikana alkanut soittaa oikeasti motivoituneesti.   Opistosoittamisessa onkin se hyvä puoli, että edistystä tapahtuu, mutta varjopuolena on usein aika suuriin sfääreihin nouseva stressi. Soittotunti tuntuu usein viikottaiselta "kokeelta", paras olisi osata jotain. Oma opettajani ei onneksi ole mikään ilkeä tapaus ja erittäin harvoin tulee täydellistä lyttäystä. (Ja silloin olen sen kyllä ansainnut.) Stressiä voi repiä myös joskus kohdalle osuvista orkesterisooloista ja kvarteteista ynnä muista... :roll:   Minä en olekaan ehkä ikinä kokenut soittamista noin syvällä tasolla kuin [b]Kultasuu[/b], johtuen varmaankin osittain juuri suorituspainoitteisesta konservatoriosta. Hienoimmat hetket musiikin parissa ovat ehdottomasti olleet parin viime vuoden Sinfonietta-projektit, joissa olen päässyt soittamaan upeita kappaleita isossa orkesterissa. Jotenkin olen aina syttynyt juuri sinfoniaorkesterille sävelletyille teoksille, niistä löytyy niin suurta voimaa. Lisäksi isossa orkesterissa soittaessaan on niin osa suurta kokonaisuutta, että kun kaikki kuulostaa upealta on tunnelmaa mahdoton kuvata sanoin.   Tulipas juttua :smile:

Sellon soittaminen on varmaan todella mukavaa, voisin ainakin kuvitella niin. Ja vaikeata. Ja, mullekin olisi tehnyt varmaan tosi hyvää opiskella musiikkia tai ainakin musiikin teoriaa jossain opistossa. Tai, olen minä muutamia kitaratunteja ottanut eräältä loistavalta opettajalta silloin kun halusin oppia paremmin soittamaan jazzia, mutta muuten olen ihan itse oppinut, jos nuottikirjoja ja opetus-DVD:tä ei lasketa mukaan. Niitä minä olen keräillyt jo monia vuosia ja aika paljon niitä tosiaan on hyllyssä. Suurin osa on genreltään jazzia ja myös jonkinn verran rockia ja bluesia, vaikka useimmiten ajattelen, että blues-musiikki on jotain sellaista joka pitää opetella korvakuulolla. Ja, kyllähän minä sitä teenkin useimmiten, en vain aivan aina. Välillä on mukavaa vaan mennä sieltä missä aita on matalin, eli opetella kappaleita tabulatuureista :tongue:   Ja, miten olisi, Kirjaneito, huvittaisiko sinua kuunnella minun tekemää musiikkia ja sanoa ehkä mielipiteesi siitä? Ja, jos vastaus on kyllä, niin tämän linkin takaa löytyy musiikkiani:   http://maihinnousu.net/a/3003   Kiitos!

Ei nui sinun demot Kultasuu hassumpia ole. Funridessa oli lupaava alku mutta tuli mieleen että joku catchi pitäisi olla että koko biisi olisi jännempi eli ehkä just joku lisä-ääniraita.   Kun mää aloitin teininä pianonsoiton, mikä käynnistyi nopeasti koska osasin jo nuotit puhallinorkesterin huilupenkiltä, tunsin ekaa kertaa että musiikillisesti voin pystyä mihin vain. No, en tarkkaanottaen mestariksi tullut koskaan, eikä nyt ole pianoa eikä pianotuntejakaan, mutta silti joskus pianoon tulee sellainen kosketus kun lentäisi sen kanssa.   Kuoroissa olen saanut ilmaista lauluopetusta. Tekniikka ja sävelkorva kehittyvät, kun vetäjä on hyvä. Karaokessa pitää taas uskaltaa uskaltaa. Kadehdin voimalaulutekniikkaa kun oma ääni on niin pehmo.   Sunnuntaisoittelusta voidaan minunkin kohdalla puhua.

[quote="Kultasuu" post=21025]Sellon soittaminen on varmaan todella mukavaa, voisin ainakin kuvitella niin. Ja vaikeata.   Ja, miten olisi, Kirjaneito, huvittaisiko sinua kuunnella minun tekemää musiikkia ja sanoa ehkä mielipiteesi siitä? Ja, jos vastaus on kyllä, niin tämän linkin takaa löytyy musiikkiani:   http://maihinnousu.net/a/3003   Kiitos![/quote]   En usko, että sello on sen vaikeampi instrumentti kuin mikään muukaan, kaikissa on omat haasteensa. Mukavaa soittaminen kyllä on :smile: Ja täytyisi taas saada aktiivinen harjoitteluvaihe päälle kun sain eilen nivaskan orkesteribiisejä joita voisi katsella ennen ensiviikon stemmiksiä...   Täytyy kyllä ihailla itseoppineisuuttasi, itsellä ei olisi ainakaan sisu riittänyt. :wink: Isäni soittaa kitaraa parin muun instrumentin ohella ja päätän aina noin kerran puolessa vuodessa alkaa omatoimisesti/iskän avustuksella opetella ainakin perussointuja. Intoni kestää yleensä noin kaksi päivää, jonka jälkeen unohdan kaiken paitsi D-duurin :lol:   Kuuntelin demoja hiukan, mutten osaa kauheasti palautetta antaa, sillä metallimusiikki on minulle aivan vihoviimeistä kuunneltavaa. :wink: Musiikkityyli ei ole yhtään minulle mieluisa, enkä ole sitä koskaan kuunnellut. Hyvältä kuulosti, mitä nyt pikaisella tyylilajista erityisemmin pitämättömänä amatöörikuuntelijana voi sanoa. :tongue: Minusta on kuitenkin mahtavaa kun jotkut jaksavat säveltää omaa musiikkia, joten anna mennä!

Soitin joskus yläasteaikana kitaraa, ja ihan hyvinkin ne alkeet alkoi sujumaan. Pari vuotta tuli tunneilla käytyä. Mutta sitten soitto vain alkoi jäädä, lahjani kun ovat enemmän tuolla kuvataiteen puolella.   Kitara valikoitui soittimeksi silloin, ehkä sen ns helppouden vuoksi, ja musiikkimaunkin vuoksi. Kitara on monipuolinen ja helppo kuljettaa mukana, vaikka leirinuotiolle :cheesy:   Joskus pari vuotta sitten kaivoin kitaran varastosta, otin nuotit esiin ajatuksena soittaa kuten silloin aiemmin, mutta.. en tajunnut yhtään mitään nuoteista, en kerrassaan mitään. Kaikki oli unohtunut.   Kitara on vielä tallessa ja hyvässä kunnossa ja aina silloin tällöin tulee ajatus, että jospa sitä kaivaisi sen taas esiin ja ryhtyisi uudelleen opettelemaan. Edes hieman.     Jos minut olisi pienenä laitettu jotain soitinta soittamaan ja olisin saanut valita sen itse, se olisi ehdottomasti ollut viulu. Olen aina pitänyt viulusta, sen äänestä ja tavasta soittaa sitä. Mutta kitara ja kitara tunnit olivat halvempia ja kun suvussa ei musiikin harrastajia oikein ole niin hetkellinen musiikki harrastus jäikin sitten vasta yläasteelle, ja tosiaan valitettavasrti jäi :sad:   Olen aina ihaillut ja toki kahdehtinutkin niitä jotka osaavat jotain instrumenttia soittaa, edes vähän.     p.s hyviltä nuo kappaleesi kuulostivat Kultasuu