Mediatodellisuudessa

Aamukahvilla Liisa avasi netin, ja heti ensimmäisenä esiin pomppasi uutinen, jonka mukaan terroristijärjestö ISIS oli tehnyt pommi-iskun Brysseliin. Kymmeniä kuolleita ja satoja haavoittuneita. Uutisessa kerrottiin, kuinka koko maailma oli shokissa ja järkyttynyt iskun takia. Liisa ei jakanut tunnetta. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli ilahtuminen. Liisa ei tietenkään sympannut terroristeja. Älyllisellä tasolla hän tuomitsi terrorin ja piti länsimaista yhteiskuntajärjestystä parhaana, mutta tunnetasolla maailma muuttui niin paljon mielenkiintoisemmaksi, kun jotain tällaista tapahtui.   Liisa oli pitkäaikaistyötön, ja hän oli kauan sitten menettänyt toiveensa työpaikan saamisesta. Hänen päivänsä kuluivat harmaan tylsyyden vallassa, tappaen aikaa netin, telkkarin, käsitöiden ja kirjaston aikakausilehtien parissa. Terrori-isku tarkoitti sitä, että pitkin päivää tulisi erikoisuutislähetyksiä, ja Liisan aika kuluisi rattoisasti niitä seuratessa.   Liisan mieli alkoi heti työskennellä moraalisten dilemmojen parissa. Mitä länsimaiden pitäisi tehdä? Kiristää ihmisten valvontaa ja poliisin valtuuksia? Ehkä niin saataisiin ehkäistyä iskuja, mutta se tarkoittaisi vapaan, avoimen yhteiskunnan menettämistä, juuri sen asian, joka teki länsimaista arvokkaita. Murskata ISIS voimatoimin Irakissa ja Syyriassa? Se tekisi ISIS:istä hampaattoman, mutta sodan laajeneminen tarkoittaisi vielä lisää kärsimystä paikallisesti Irakissa ja Syyriassa. Pitäisikö Suomen osallistua mahdollisiin sotatoimiin Irakissa ja Syyriassa? Länsimainen rintama vaatisi sitä, mutta se tarkoittaisi puolueettomuusajattelusta luopumista, ja jos Suomi lähettäisi maajoukkoja, se tarkoittaisi suomalaisten sotilaiden asettamista vaaraan.   Liisa piti moraalisista dilemmoista silloin, kun ne eivät koskettaneet suoranaisesti häntä itseän. Häntä itseään koskettavat moraaliset dilemmat olivat Liisasta ahdistavia, mutta jos moraalisiin dilemmoihin pystyi suhtautumaan teoreettisesti, ne olivat mielenkiintoista aivojumppaa. Tässä tapauksessa Liisan mielenkiinto olikin teoreettista, eihän pitkäaikaistyöttömällä ole todellista sananvaltaa Euroopan politiikkaan.   Pohtiessaan terrori-iskun esiin nostamia dilemmoja Liisa saattoi tuntea itsensä pitkästä aikaa hyväksi ihmiseksi. Hallitus tuntui suhtautuvan työttömiin syyllistävästi, siksi kotimaisen politiikan pohtiminen ei ollut Liisasta mukavaa, mutta antaessaan mielensä työskennellä terrori-iskun esiin nostamien kysymysten kanssa Liisa koki muodostavansa valistuneita mielipiteitä ajankohtaisista kysymyksistä, juuri sitä, mitä Liisan lukiossa saaman opetuksen mukaan kunnon kansalaisen kuuluikin tehdä.   Kaiken kaikkiaan Liisalle oli tulossa varsin mukava päivä.

Osuvasti valittu aihe: nyky-yhteiskunnassa on vähäväkisten - esimerkiksi työttömien - valtaa omaan elämäänsä kavennettu. Tulosidonnaisia etuuksia saavanhan tulee totella monia lainsäätäjien luomia ja viranomaisten valvomia sääntöjä vain saadakseen toimeentulonsa. Mutta mikään ei estä heitä ottamasta kantaa maailman suuriin kysymyksiin - juuri niin, kuin novellin päähenkilö.