HourglassEyes | Lukupiiri | 59 viestiä | 20.11.2024
Viimeisin Freyja | klo 05:58
HourglassEyes | Lukupiiri | 63 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Freyja | klo 05:52
Lyhyitä filosofisia
13.10.2018
Hyvät vanhemmat
''Onhan se eettisempää'', Merya sanoi. ''Sillä tavoin hän ei kuluta niin paljoa niukkoja luonnonvaroja.''
''Niinhän se on'', Pecca vastasi. ''On meidän annettava jokin panos tämän älyttömän luonnonvarojen tuhlaamisen vähentämiseksi.''
Merya ja Pecca olivat biologipariskunta. He olivat juuri päättäneet muokata tulevaa jälkeläistään geneettisesti niin, että tämä tulisi toimeen Mercur-levällä. Menneinä aikoina heidän ei olisi ehkä sallittu tehdä sitä, mutta asenneilmapiiri oli muuttunut niin, että vanhemmat saivat kohdella lapsiaan kuten parhaaksi näkivät.
Maapallo kykeni hädin tuskin elättämään kaikki 20 miljardia ihmistä. Mercur-levän tuotanto oli kuitenkin runsasta. Sitä viljeltiin merissä, joten se ei vienyt arvokasta maaviljelypinta-alaa. Ikävä kyllä ihmiset eivät pystyneet syömään Mercur-levää, mutta tuotantoeläimiä oli geneettisesti muokattu niin, että se kelpasi näille rehuksi. Ihmisten geneettistä muokkausta levälle sopiviksi oli kokeiltu, mutta kyseinen muokkaus esti ihmistä käyttämästä muuta ravintoa, ja Mercur-levä teki muokkauksen jälkeenkin syöjästään pienemmän ja tyhmemmän kuin normaali ravinto. Tämä oli yleisessä tiedossa, joten muokatut ihmisgeenit lähinnä makasivat käyttämättöminä tietoverkossa.
* * *
''Ei kiinnosta'', asiakas sanoi ja katkaisi vidcom-yhteyden. Rayno huokasi ja työnsi palan Mercur-levää suuhunsa. Ainoa työpaikka, johon hän pääsi oli vidcom-suoramarkkinoija. Kilpailu työpaikoista oli ankaraa, eikä tyhmillä ja pienikokoisilla juuri mahdollisuuksia ollut. Suoramarkkinointityö oli provikkapalkkainen, ja tavallista tyhmempi myyntitykki oli heikoilla. Onneksi sentään Mercur-levä oli halpaa, muuhun ei sitten Raynolla rahaa riittänytkään.
''Olisivatpa vanhempani välittäneet minusta yhtä paljon kuin etiikasta'', Rayno huokaisi.
--------------------------------
Johtajaksi
Milja, kuusitoistakesäinen hehkeä tyttölapsi oli juuri liittynyt salamyhkäiseen Mystinen Tietoisuus -kulttiin. Kultin johtaja oli karismaattinen, kypsään ikään ehtinyt Sepeteus, ja Sepeteusta lukuunottamatta kultin jäsenet olivat ikään kuin sattuman oikusta nuoria naisia. Sepeteus oli parhaillaan toivottamassa Miljaa tervetulleeksi.
Sepeteus: Hei, Milja, pääsetkin suoraan järjestömme johtajaksi.
Milja: Miten se tapahtuu?
Sepeteus: Me kaksi harrastamme seksiä, ja seksin aikana tietoisuutemme vaihtavat kehoja keskenään. Sen jälkeen sinun tietoisuutesi minun kehossani johtaa järjestöämme. Eikö niin, tytöt?
Muut kultin jäsenet: Juuri niin. Jokainen meistä on tehnyt sen monta kertaa. Emme enää edes pysy laskuissa siitä, että kenen kehossa kenenkin alkuperäinen tietoisuus on.
Milja: Kuulostaa kamalalta vastuulta. Osaankohan johtaa järjestöä?
Sepeteus: Kun tietoisuutemme ovat siirtyneet, sinulla on minun tietoni ja kokemukseni. Tiedot ja kokemukset säilyvät alkuperäisissä kehoissa.
Milja: Onpa jännää. Miltähän tuntuu saada sinun tietosi ja kokemuksesi?
Sepeteus: Ei se oikeastaan tunnu yhtään miltään. Yhtäkkiä vain sinä olet minä, ja minä olen sinä.
Milja: Kai se nyt joltain tuntuu siirtyä uuteen kehoon.
Sepeteus: Ei sitä huomaa. Muistot, muisti yleensäkin, luonteenpiirteet ja sen sellaiset säilyvät alkuperäisissä kehoissa. Vain tietoisuus siirtyy. Vaihdon jälkeen sinusta tuntuu siltä, että olet ollut aina minä, ja minusta tuntuu, että olen ollut aina sinä.
Milja: Jännää. Kokeillaan!
* * *
Sepeteus makasi sängyllä panon jälkihöyryissä ja ajatteli, kuinka hän oli muutama hetki sitten toivottanut 16-kesäisen tytön tervetulleeksi järjestöön. Oli uskon asia, oliko Sepeteuksella nyt oma tietoisuutensa vai Miljan tietoisuus. Ovat ihmiset uskoneet hölmömpiinkin asioihin.
--------------------------------
Mielipiteiden fenomenologiaa
Filosofianopiskelija Heidi oli vierailulla eräässä pienessä maaseutuyliopistossa. Parhaillaan hän tutki filosofianlaitosen kirjastoa. Fenomenologialle oli varattu tilaa hyllymetri, mutta hylly oli lähes tyhjä. Edes alan klassikko-oppikirjaa ''Kuinka todellisuus ilmenee kokemusmaailmassa?'' ei ollut. Fenomenologiahyllyssä oli vain yksi kirja. Se tosin oli suuri, paksu, musta ja nahkaan sidottu. Sen nimi oli ''Mielipiteiden fenomenologiaa''.
Heidi avasi kirjan, ja nimiösivulla luki, että kirjaan jokainen voi lisätä oman mielipiteensä. Ensimmäisellä varsinaisella sivulla luki vain ''Pakolaisten vastaanottaminen HYVÄ!''. Toisella sivulla luki ''Vanhustenhoidon tila PAHA!''. Kolmannella sivulla luki ''Verot PAHA!'', neljännellä ''Verot HYVÄ!'' ja niin edelleen. Puolella sivuista oli tällainen teksti, ja loppupuoli kirjasta oli tyhjiä sivuja.
Heidi tuskastui kirjan mielipiteiden vulgaariuteen ja päätti kirjoittaa kirjaan hyvin perustellun mielipiteen yhteiskunnan teknologisoitumisesta. Hän otti kirjan vieressä olevan kynän, kastoi sitä mustepullossa ja aloitti ensimmäiselle tyhjälle sivulle mielipidetekstin katsauksella teknologian historiaan.
Sitten hän esitteli saastumisen aiheuttamia ongelmia käyttäen nokkelia kielikuvia, sitten ihmisen vieraantumista nyky-yhteiskunnassa heittäen vähän ironiaa sekaan. Lopuksi tuli vielä katsaus tulevaisuusskenarioihin. Erikseen ne skenariot, joissa ilmastonmuutos tuhoaa sivilisaation, ja ne, joissa sivilisaatio selättää ilmastomuutoksen ja jatkaa nykymenoa. Heidin käsiala oli pientä ja kirjan sivu iso, joten perusteellinenkin mielipide mahtui yhdelle sivulle.
Kun Heidi oli saanut mielipidekirjoituksensa valmiiksi, hänen tekstinsä kirjan sivulla haalistui hänen silmiensä edessä näkymättömiin. Sen tilalle ilmestyi teksti: ''Teknologian kehitys PAHA!''
''Onhan se eettisempää'', Merya sanoi. ''Sillä tavoin hän ei kuluta niin paljoa niukkoja luonnonvaroja.''
''Niinhän se on'', Pecca vastasi. ''On meidän annettava jokin panos tämän älyttömän luonnonvarojen tuhlaamisen vähentämiseksi.''
Merya ja Pecca olivat biologipariskunta. He olivat juuri päättäneet muokata tulevaa jälkeläistään geneettisesti niin, että tämä tulisi toimeen Mercur-levällä. Menneinä aikoina heidän ei olisi ehkä sallittu tehdä sitä, mutta asenneilmapiiri oli muuttunut niin, että vanhemmat saivat kohdella lapsiaan kuten parhaaksi näkivät.
Maapallo kykeni hädin tuskin elättämään kaikki 20 miljardia ihmistä. Mercur-levän tuotanto oli kuitenkin runsasta. Sitä viljeltiin merissä, joten se ei vienyt arvokasta maaviljelypinta-alaa. Ikävä kyllä ihmiset eivät pystyneet syömään Mercur-levää, mutta tuotantoeläimiä oli geneettisesti muokattu niin, että se kelpasi näille rehuksi. Ihmisten geneettistä muokkausta levälle sopiviksi oli kokeiltu, mutta kyseinen muokkaus esti ihmistä käyttämästä muuta ravintoa, ja Mercur-levä teki muokkauksen jälkeenkin syöjästään pienemmän ja tyhmemmän kuin normaali ravinto. Tämä oli yleisessä tiedossa, joten muokatut ihmisgeenit lähinnä makasivat käyttämättöminä tietoverkossa.
* * *
''Ei kiinnosta'', asiakas sanoi ja katkaisi vidcom-yhteyden. Rayno huokasi ja työnsi palan Mercur-levää suuhunsa. Ainoa työpaikka, johon hän pääsi oli vidcom-suoramarkkinoija. Kilpailu työpaikoista oli ankaraa, eikä tyhmillä ja pienikokoisilla juuri mahdollisuuksia ollut. Suoramarkkinointityö oli provikkapalkkainen, ja tavallista tyhmempi myyntitykki oli heikoilla. Onneksi sentään Mercur-levä oli halpaa, muuhun ei sitten Raynolla rahaa riittänytkään.
''Olisivatpa vanhempani välittäneet minusta yhtä paljon kuin etiikasta'', Rayno huokaisi.
--------------------------------
Johtajaksi
Milja, kuusitoistakesäinen hehkeä tyttölapsi oli juuri liittynyt salamyhkäiseen Mystinen Tietoisuus -kulttiin. Kultin johtaja oli karismaattinen, kypsään ikään ehtinyt Sepeteus, ja Sepeteusta lukuunottamatta kultin jäsenet olivat ikään kuin sattuman oikusta nuoria naisia. Sepeteus oli parhaillaan toivottamassa Miljaa tervetulleeksi.
Sepeteus: Hei, Milja, pääsetkin suoraan järjestömme johtajaksi.
Milja: Miten se tapahtuu?
Sepeteus: Me kaksi harrastamme seksiä, ja seksin aikana tietoisuutemme vaihtavat kehoja keskenään. Sen jälkeen sinun tietoisuutesi minun kehossani johtaa järjestöämme. Eikö niin, tytöt?
Muut kultin jäsenet: Juuri niin. Jokainen meistä on tehnyt sen monta kertaa. Emme enää edes pysy laskuissa siitä, että kenen kehossa kenenkin alkuperäinen tietoisuus on.
Milja: Kuulostaa kamalalta vastuulta. Osaankohan johtaa järjestöä?
Sepeteus: Kun tietoisuutemme ovat siirtyneet, sinulla on minun tietoni ja kokemukseni. Tiedot ja kokemukset säilyvät alkuperäisissä kehoissa.
Milja: Onpa jännää. Miltähän tuntuu saada sinun tietosi ja kokemuksesi?
Sepeteus: Ei se oikeastaan tunnu yhtään miltään. Yhtäkkiä vain sinä olet minä, ja minä olen sinä.
Milja: Kai se nyt joltain tuntuu siirtyä uuteen kehoon.
Sepeteus: Ei sitä huomaa. Muistot, muisti yleensäkin, luonteenpiirteet ja sen sellaiset säilyvät alkuperäisissä kehoissa. Vain tietoisuus siirtyy. Vaihdon jälkeen sinusta tuntuu siltä, että olet ollut aina minä, ja minusta tuntuu, että olen ollut aina sinä.
Milja: Jännää. Kokeillaan!
* * *
Sepeteus makasi sängyllä panon jälkihöyryissä ja ajatteli, kuinka hän oli muutama hetki sitten toivottanut 16-kesäisen tytön tervetulleeksi järjestöön. Oli uskon asia, oliko Sepeteuksella nyt oma tietoisuutensa vai Miljan tietoisuus. Ovat ihmiset uskoneet hölmömpiinkin asioihin.
--------------------------------
Mielipiteiden fenomenologiaa
Filosofianopiskelija Heidi oli vierailulla eräässä pienessä maaseutuyliopistossa. Parhaillaan hän tutki filosofianlaitosen kirjastoa. Fenomenologialle oli varattu tilaa hyllymetri, mutta hylly oli lähes tyhjä. Edes alan klassikko-oppikirjaa ''Kuinka todellisuus ilmenee kokemusmaailmassa?'' ei ollut. Fenomenologiahyllyssä oli vain yksi kirja. Se tosin oli suuri, paksu, musta ja nahkaan sidottu. Sen nimi oli ''Mielipiteiden fenomenologiaa''.
Heidi avasi kirjan, ja nimiösivulla luki, että kirjaan jokainen voi lisätä oman mielipiteensä. Ensimmäisellä varsinaisella sivulla luki vain ''Pakolaisten vastaanottaminen HYVÄ!''. Toisella sivulla luki ''Vanhustenhoidon tila PAHA!''. Kolmannella sivulla luki ''Verot PAHA!'', neljännellä ''Verot HYVÄ!'' ja niin edelleen. Puolella sivuista oli tällainen teksti, ja loppupuoli kirjasta oli tyhjiä sivuja.
Heidi tuskastui kirjan mielipiteiden vulgaariuteen ja päätti kirjoittaa kirjaan hyvin perustellun mielipiteen yhteiskunnan teknologisoitumisesta. Hän otti kirjan vieressä olevan kynän, kastoi sitä mustepullossa ja aloitti ensimmäiselle tyhjälle sivulle mielipidetekstin katsauksella teknologian historiaan.
Sitten hän esitteli saastumisen aiheuttamia ongelmia käyttäen nokkelia kielikuvia, sitten ihmisen vieraantumista nyky-yhteiskunnassa heittäen vähän ironiaa sekaan. Lopuksi tuli vielä katsaus tulevaisuusskenarioihin. Erikseen ne skenariot, joissa ilmastonmuutos tuhoaa sivilisaation, ja ne, joissa sivilisaatio selättää ilmastomuutoksen ja jatkaa nykymenoa. Heidin käsiala oli pientä ja kirjan sivu iso, joten perusteellinenkin mielipide mahtui yhdelle sivulle.
Kun Heidi oli saanut mielipidekirjoituksensa valmiiksi, hänen tekstinsä kirjan sivulla haalistui hänen silmiensä edessä näkymättömiin. Sen tilalle ilmestyi teksti: ''Teknologian kehitys PAHA!''
Hyvät vanhemmat
 
''Onhan se eettisempää'', Merya sanoi. ''Sillä tavoin hän ei kuluta niin paljoa niukkoja luonnonvaroja.''
 
''Niinhän se on'', Pecca vastasi. ''On meidän annettava jokin panos tämän älyttömän luonnonvarojen tuhlaamisen vähentämiseksi.''
 
Merya ja Pecca olivat biologipariskunta. He olivat juuri päättäneet muokata tulevaa jälkeläistään geneettisesti niin, että tämä tulisi toimeen Mercur-levällä. Menneinä aikoina heidän ei olisi ehkä sallittu tehdä sitä, mutta asenneilmapiiri oli muuttunut niin, että vanhemmat saivat kohdella lapsiaan kuten parhaaksi näkivät.
 
Maapallo kykeni hädin tuskin elättämään kaikki 20 miljardia ihmistä. Mercur-levän tuotanto oli kuitenkin runsasta. Sitä viljeltiin merissä, joten se ei vienyt arvokasta maaviljelypinta-alaa. Ikävä kyllä ihmiset eivät pystyneet syömään Mercur-levää, mutta tuotantoeläimiä oli geneettisesti muokattu niin, että se kelpasi näille rehuksi. Ihmisten geneettistä muokkausta levälle sopiviksi oli kokeiltu, mutta kyseinen muokkaus esti ihmistä käyttämästä muuta ravintoa, ja Mercur-levä teki muokkauksen jälkeenkin syöjästään pienemmän ja tyhmemmän kuin normaali ravinto. Tämä oli yleisessä tiedossa, joten muokatut ihmisgeenit lähinnä makasivat käyttämättöminä tietoverkossa.
 
* * *
 
''Ei kiinnosta'', asiakas sanoi ja katkaisi vidcom-yhteyden. Rayno huokasi ja työnsi palan Mercur-levää suuhunsa. Ainoa työpaikka, johon hän pääsi oli vidcom-suoramarkkinoija. Kilpailu työpaikoista oli ankaraa, eikä tyhmillä ja pienikokoisilla juuri mahdollisuuksia ollut. Suoramarkkinointityö oli provikkapalkkainen, ja tavallista tyhmempi myyntitykki oli heikoilla. Onneksi sentään Mercur-levä oli halpaa, muuhun ei sitten Raynolla rahaa riittänytkään.
 
''Olisivatpa vanhempani välittäneet minusta yhtä paljon kuin etiikasta'', Rayno huokaisi.
 
--------------------------------
 
Johtajaksi
 
Milja, kuusitoistakesäinen hehkeä tyttölapsi oli juuri liittynyt salamyhkäiseen Mystinen Tietoisuus -kulttiin. Kultin johtaja oli karismaattinen, kypsään ikään ehtinyt Sepeteus, ja Sepeteusta lukuunottamatta kultin jäsenet olivat ikään kuin sattuman oikusta nuoria naisia. Sepeteus oli parhaillaan toivottamassa Miljaa tervetulleeksi.
 
Sepeteus: Hei, Milja, pääsetkin suoraan järjestömme johtajaksi.
 
Milja: Miten se tapahtuu?
 
Sepeteus: Me kaksi harrastamme seksiä, ja seksin aikana tietoisuutemme vaihtavat kehoja keskenään. Sen jälkeen sinun tietoisuutesi minun kehossani johtaa järjestöämme. Eikö niin, tytöt?
 
Muut kultin jäsenet: Juuri niin. Jokainen meistä on tehnyt sen monta kertaa. Emme enää edes pysy laskuissa siitä, että kenen kehossa kenenkin alkuperäinen tietoisuus on.
 
Milja: Kuulostaa kamalalta vastuulta. Osaankohan johtaa järjestöä?
 
Sepeteus: Kun tietoisuutemme ovat siirtyneet, sinulla on minun tietoni ja kokemukseni. Tiedot ja kokemukset säilyvät alkuperäisissä kehoissa.
 
Milja: Onpa jännää. Miltähän tuntuu saada sinun tietosi ja kokemuksesi?
 
Sepeteus: Ei se oikeastaan tunnu yhtään miltään. Yhtäkkiä vain sinä olet minä, ja minä olen sinä.
 
Milja: Kai se nyt joltain tuntuu siirtyä uuteen kehoon.
 
Sepeteus: Ei sitä huomaa. Muistot, muisti yleensäkin, luonteenpiirteet ja sen sellaiset säilyvät alkuperäisissä kehoissa. Vain tietoisuus siirtyy. Vaihdon jälkeen sinusta tuntuu siltä, että olet ollut aina minä, ja minusta tuntuu, että olen ollut aina sinä.
 
Milja: Jännää. Kokeillaan!
 
* * *
 
Sepeteus makasi sängyllä panon jälkihöyryissä ja ajatteli, kuinka hän oli muutama hetki sitten toivottanut 16-kesäisen tytön tervetulleeksi järjestöön. Oli uskon asia, oliko Sepeteuksella nyt oma tietoisuutensa vai Miljan tietoisuus. Ovat ihmiset uskoneet hölmömpiinkin asioihin.
 
--------------------------------
 
Mielipiteiden fenomenologiaa
 
Filosofianopiskelija Heidi oli vierailulla eräässä pienessä maaseutuyliopistossa. Parhaillaan hän tutki filosofianlaitosen kirjastoa. Fenomenologialle oli varattu tilaa hyllymetri, mutta hylly oli lähes tyhjä. Edes alan klassikko-oppikirjaa ''Kuinka todellisuus ilmenee kokemusmaailmassa?'' ei ollut. Fenomenologiahyllyssä oli vain yksi kirja. Se tosin oli suuri, paksu, musta ja nahkaan sidottu. Sen nimi oli ''Mielipiteiden fenomenologiaa''.
 
Heidi avasi kirjan, ja nimiösivulla luki, että kirjaan jokainen voi lisätä oman mielipiteensä. Ensimmäisellä varsinaisella sivulla luki vain ''Pakolaisten vastaanottaminen HYVÄ!''. Toisella sivulla luki ''Vanhustenhoidon tila PAHA!''. Kolmannella sivulla luki ''Verot PAHA!'', neljännellä ''Verot HYVÄ!'' ja niin edelleen. Puolella sivuista oli tällainen teksti, ja loppupuoli kirjasta oli tyhjiä sivuja.
 
Heidi tuskastui kirjan mielipiteiden vulgaariuteen ja päätti kirjoittaa kirjaan hyvin perustellun mielipiteen yhteiskunnan teknologisoitumisesta. Hän otti kirjan vieressä olevan kynän, kastoi sitä mustepullossa ja aloitti ensimmäiselle tyhjälle sivulle mielipidetekstin katsauksella teknologian historiaan.
 
Sitten hän esitteli saastumisen aiheuttamia ongelmia käyttäen nokkelia kielikuvia, sitten ihmisen vieraantumista nyky-yhteiskunnassa heittäen vähän ironiaa sekaan. Lopuksi tuli vielä katsaus tulevaisuusskenarioihin. Erikseen ne skenariot, joissa ilmastonmuutos tuhoaa sivilisaation, ja ne, joissa sivilisaatio selättää ilmastomuutoksen ja jatkaa nykymenoa. Heidin käsiala oli pientä ja kirjan sivu iso, joten perusteellinenkin mielipide mahtui yhdelle sivulle.
 
Kun Heidi oli saanut mielipidekirjoituksensa valmiiksi, hänen tekstinsä kirjan sivulla haalistui hänen silmiensä edessä näkymättömiin. Sen tilalle ilmestyi teksti: ''Teknologian kehitys PAHA!''
- Risingshadow
- Keskustelut
- Leirinuotio
- Lyhyitä filosofisia