Lukupiiri: Atorox-novellit (4)

[b]Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 28.4.2014.[/b]   Tässä lukupiirissä luemme [url=http://www.tsfs.fi/atorox/]Atorox-voittajaksi[/url] ehdolla olevia novelleja. Äänestäjäksi ilmoittautuminen päättyi 7.4., mutta vaikka et olisikaan äänestäjä, olet tervetullut mukaan keskustelemaan kyseisistä novelleista. Atoroxista ja lukupiirin aikatauluista on keskusteltu yleisesti [url=http://www.risingshadow.fi/forum/tienristeys/1273-atorox-2014-risingin-raati#11371]täällä[/url].   Käsiteltävänä seuraavat novellit: Magdalena Hai: Albion ja lohikäärme Jenni Kauppinen: Kotouttaminen Leila Paananen: Ausa ja erakko Shimo Suntila: Prestonin keikka Anne Leinonen: Ykkösen ja nollan välissä

Luin [b]Leila Paanasen[/b] [i]Ausa ja erakko[/i] novellin. Aluksi mietin, että kuinka sekava tämä on (ensimmäinen sivu oli vähän hankala), mutta se oli turhaa murehtimista. Heti toisella sivulla ymmärsi miten homma toimii. Loppuviimein ahmaisin tämän tarinan nopeasti.   Loistavan ällöttäviä juttuja, ei turhaa söpöilyä tai vinkumista. Kun vastaan tuli ongelma, se ratkottiin ilman sen suurempia pohdintoja. Erakko oli hieno hahmo ja pidin myös Ausasta paljon. Minun on yleensä todella vaikea pitää lapsista tarinoissa, mutta nyt oli poikkeus. En myöskään kokenut, että tässä novellissa oli yhtään turhaa hahmoa.   Avoimia kysymyksiä jäi taaskin, muttei haitannut. Lukijalle kerrottiin tarpeeksi, jotta seuraaminen onnistui, mutta samalla jätettiin haluamaan lisää. Tätä novellia tulen ihan varmasti miettimään useasti, kärkisijoille menee!

[i]Albion ja lohikäärme[/i] jäi aivan mitäänsanomattomaksi. Oudolla medialla saattoi kyllä olla isokin osuus, kuuntelemalla tarina jää... kuuloetäisyydelle?   [i]Kotouttaminen[/i] ei hassumpi. Tiiviisti hahmoteltu kokonaisen maailman tilannekuva kahden ihmisen lyhyessä kohtaamisessa. Luonnollisesti minua jäi kiinnostamaan enemmän se toinen maailma, josta saimme tietää vain juuri tarpeeksi pojan taustan ymmärtämiseksi. Yksi kirjoitusvirhe.

Magdalena Hai: [i]Albion ja lohikäärme[/i]   Ääninovellin kuunteleminen vaatii vielä harjoittelua, mutta pidin novellin muotoa kuitenkin piristävänä vaihteluna. Kokemus jäi plussan puolelle ja luulen, että pidin novellista enemmän tavallisesta poikkeavan esitysmuotonsa ansiosta.   Jenni Kauppinen: [i]Kotouttaminen[/i]   Novelli jäi lyhyeksi ja vähän yhdentekeväksi. Normaaliuden teeskenteleminen ja tarinan koukun odottaminen lähes läpi koko novellin eivät oikein toimineet.   Leila Paananen: [i]Ausa ja erakko[/i]   Yksi parhaista novelleista tähän mennessä. Erakko oli kiinnostava hahmo, josta voisin lukea pitemmältikin. Tarina toimi kuitenkin myös oivasti novellina. Lukiessani pohdiskelin erakon eri persoonien alkuperäisiä merkityksiä. Muiden mukanaolon ymmärsin, mutta Ulvojan rooli jäi minulle mysteeriksi.   Shimo Suntila: [i]Prestonin keikka[/i]   Shuntilan novelli sijoittui jälleen samaan maailmaan. Kellopelejä oli aiemmissa novelleissa maalailtu erityisen kammottaviksi ja petyin niihin nyt, kun ne oikeasti kohdattiin. En ole näiden tarinoiden suurin fani eikä Prestonin keikkakaan erityisemmin innostanut.   Anne Leinonen: [i]Ykkösen ja nollan välissä[/i]   Novelli ei tehnyt erityisempää vaikutusta, sillä luin sen muiden tekstimuotoisten mukana eilen ja nyt saan jo pinnistellä muistaakseni, mistä siinä oli edes kyse. Menee ihan kiva -kategoriaan.

[i]Ausa ja erakko[/i] jänniä juttuja, pidemmän tarinan aineksia. Minusta avoimia kysymyksiä jäi hieman liikaa. Oliko erakolla hajaantunut persoonallisuus vai päinvastoin, oikeasti yhdistetty neljä persoonaa, mihin voisi viitata maininta epäonnistuneesta kokeesta? Persoonien dialogi toimi hienosti. Ulvoja on varovainen pelkuruuteen saakka, paitsi milloin hoivavaisto vie voiton, vastapaino Sille neljännelle psykopaatille. Yksi pilkku ei mene taiteellisuuden piikkiin.   [i]Prestonin keikka[/i] tylsää luettavaa, hukkuu mekaanisiin yksityiskohtiin eikä Preston hämärine keikkoineen herätä mitään. Yksi kieli- ja kolme kirjoitusvirhettä.

Päällimmäinen ajatukseni Hain [i]Albion ja lohikäärme[/i] -novellista: "Ei taas näitä saamarin kalmareita, tursaita ynnä muita lonkeroeliöitä!" Mutta noin muuten ihan ok. Ainakin taas pitkästä aikaa pääsin kokeilemaan ääneenluettua kirjallisuutta, mikä oli ihan nostalgista. Pentuna tuli kuunneltua paljon äänikasetteja, ja olkoonkin, että tämän kyseisen novellin lukija ei ehkä sieltä taitavimmasta päästä ollutkaan - etenkin alun lukeminen oli aika tasapaksua - niin kyllä siinä tunnelmaan pääsi ja puheen poljentokin notkeutui loppua kohden. Novelli itsessään varsin simppeli, mutta jos nyt jätetään tuo turhautumiseni lonkerokuvastoa kohtaan syrjään, niin olihan siinä ihan mielenkiintoinen asetelma. Merihenkistä steampunkkia oikeastaan.   Se tosin jäi vaivaamaan, että kun novelli luettiin tuolla tavalla ääneen, jäi välistä hitusen epäselväksi, kuka oli äänessä, Albion vai lohikäärme. Sivulta sen näkee kappaleenvaihdoksena, mutta tuossa piti aina uhrata ylimääräinen ajatus sille, että piti kirjaa lausemuodoista odottaen ja etsien merkkejä puhujan vaihtumisesta.   Kauppisen [i]Kotouttaminen[/i] heitti ihan mielenkiintoisen käänteen loppuratkaisuksi, mutta olen Vanamon kanssa samoilla linjoilla siitä, että sitä sai odottaa turhan kauan. Ylipäätään aika tyypillinen yhden idean novelli, jonka ainut pointti on se jännä idea. Myönnettävästi idean esittelytapa oli omaperäinen ja mahdollisti sen, että novelli ei mennyt pelkäksi selittämiseksi, mutta olisin siitä huolimatta kaivannut tähän enemmän syvyyttä.   Muuten, maahinen. Huomaatko ja panetko merkille kaikki kieli- ynnä lyöntivirheet lukiessa vai lasketko jälkikäteen? Koska jos ensimmäinen, niin otan osaa, koska voisin kuvitella sen olevan hitusen turhauttavaa.

[quote="Jaragil" post=14966]Muuten, maahinen. Huomaatko ja panetko merkille kaikki kieli- ynnä lyöntivirheet lukiessa vai lasketko jälkikäteen? Koska jos ensimmäinen, niin otan osaa, koska voisin kuvitella sen olevan hitusen turhauttavaa.[/quote]   Ne hyppäävät silmilleni punaista lippua liehuttaen - en etsi enkä laske erikseen, voi siis olla oikeasti enemmänkin. Huono editointi on lukijan halveksuntaa.   [i]Ykkösen ja nollan välissä[/i] healeri (hiileri parempi) ja aidot kissat vaikutti ihan lupaavalta, mutta sitten lähti nonsensabsurdiksi, ei nyrjäyttänyt aivoja eikä huvittanut. Yksi kielivirhe ja kaksi pilkkua väärässä paikassa.   Leila Paananen: Ausa ja erakko Jenni Kauppinen: Kotouttaminen Anne Leinonen: Ykkösen ja nollan välissä Magdalena Hai: Albion ja lohikäärme Shimo Suntila: Prestonin keikka

Paanasen [i]Ausa ja erakko[/i] oli minulle jonkinasteinen pettymys. Olin ensimmäisen sivun ajan hämilläni siitä, miten monta henkilöä tässä oli ja miten he limittyivät toinen toisiinsa, mutta pääsin siitä yli toisen sivun aikana Emelien tapaan, eikä se sen jälkeen vaivannut. Idea tarkoituksella neljään halkaistusta persoonallisuudesta on mielenkiintoinen ja Erakon kaikki persoonat olivat tarpeeksi yksilöllisiä mahdollistaakseen mielenkiintoisia dialogeja. Itse juoni ei vain purrut yhtään. Muistutti aivan liikaa kaikki muita Alien-klooneja syrjäisinä planeettoineen, jossa ötökkämäinen loinen alkaa vallata ihmisten mieliä. Lisäksi tarina loppui epätyydyttävään kohtaan. Taas syntyi vaikutelma, että tässä olisi pidemmän tarinan alku, joka sitten vain jätetään kesken. Hyvin kirjoitettu ja maailmasta sai kouriintuvan käsityksen, mutta olisin halunnut enemmän.   Suntilan [i]Prestonin keikka[/i] taas toi mieleen Tuulen laakson Nausicaä -elokuvan, mikä ei varsinaisesti auttanut lukukokemusta, koska se jäi vertailussa niin kaukaiseksi kakkoseksi. Sinällään mielenkiintoista ja hauskaa, että tämä ilmeisesti sijoittuu samaan universumiin [i]Valkoisen naisen palvelijan[/i] kanssa, mutta siinä missä kyseisen novellin suht simppeli juoni toimi toteutuksen ja kiintoisien henkilöiden takia, on tämä novelli lähinnä puuduttava actionpläjäys vailla sen suurempaa syvyyttä. Eeppinen kuvasto vie novellia vain tiettyyn pisteeseen asti.   Leinosen [i]Ykkösen ja nollan välissä[/i] ei ole yhtä hyvä omasta mielestäni kuin [i]Ken vainajia muistelee[/i], mutta nousee sentään [i]Falachustin talossa[/i] -novellin yläpuolelle. En ole koskaan ollut tällaisten absurdien novellien ystävä, lähinnä koska olen aina kokenut, että niissä voi huijata niin helposti. Jos juoni ei tunnu etenevän, voi vain keksiä jotain tai jotain voi tapahtua vailla sen suurempaa selitystä. Tämä sentään yritti muodostaa jonkinlaista logiikkaa ja kausaliteettia, mikä auttoi hieman. Tietysti voi argumentoida, että kausaliteetti on viimeinen asia, mitä tällaiset novellit kaipaavat, mutta nyt puhutaankin henkilökohtaisesta preferenssistäni. Kielellisesti edelleen vahvaa tasoa. Henkilöt tuntuivat aidoilta, mielikuvat piirtyivät selkeinä ja vahvoina tajuntaani lukiessa ja olihan tässä ihan kiintoisa lähtöasettelu. Ei kuitenkaan lähelläkään suosikkejani.

[b]Shimo Suntila:[/b] [i]Prestonin keikka[/i]   Olen samoilla linjoilla maahisen kanssa, tylsähkö novelli. Vaikka haluaisin arvioida novelleja yksilöinä, en pysty olemaan vertaamatta tätä [i]Valkean naisen palvelijaan[/i], joka oli elävä ja toimiva novelli. Oikeastaan kaikin puolin parempi kuin tämä. Prestonin keikka oli hyvin kirjoitettu ja siinä oli oikean tarinan tuntua, mutta valitettavasti juoni oli puuduttava ja yksinkertainen.   [b]Anne Leinonen:[/b] [i]Ykkösen ja nollan välissä[/i]   Pidin tästä novellista paljon heti sen luettuani, mutta vähän ajan kuluttua se ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Jännä efekti. Toisin kuin Vanamolla, minulle tämä jäi mieleeni. Pidin ideasta ja hienoisesta sekasotkuisuudesta.     [quote=Jaragil]En ole koskaan ollut tällaisten absurdien novellien ystävä, lähinnä koska olen aina kokenut, että niissä voi huijata niin helposti. Jos juoni ei tunnu etenevän, voi vain keksiä jotain tai jotain voi tapahtua vailla sen suurempaa selitystä. Tämä sentään yritti muodostaa jonkinlaista logiikkaa ja kausaliteettia, mikä auttoi hieman.[/quote]   Minä pidän absurdeista novelleista, mutta siihen rajaan asti, että niistä pitää saada joku tolkku (ristiriitaista ehkä). Tai ehkä enemminkin voisi sanoa, että pidän sellaisista novelleista, jotka tuntuvat sekasotkuisilta, mutta aukenevat kunhan tiedetään tarpeeksi asioita. Tätä ei tässä kyseisessä novellissa ollut, mutta tosiaan siinä yritettiin muodostaa jonkinlaista logiikkaa, joten olen tyytyväinen. Ei pääse omassa listassani kärkisijoille, mutta reilusti yli puolenvälin kuitenkin.   [b]Jenni Kauppinen:[/b] [i]Kotouttaminen[/i]   Tämä kyllä valitettavasti jätti kylmäksi. Tylsähkö. Koko ajan odotin tarinan alkamista ja sitten se jo loppuikin. Lopun "twist" ei nyt ollut oikeasti mikään ihmeellinen, vaikka hiukan paransikin tarinaa (vaikka oli myös kliseinen). Ihan hyvin kirjoitettu, mutta jäi ohueksi.