Kesälukuhaaste: John Irving: Garpin maailma

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [b]John Irving:[/b] [i]Garpin maailma[/i].   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/1420-kesalukuhaaste]Linkki.[/url]

Tämä kirja osui arvalla minulle.   En ole lukenut Irvingin kirjoja enkä ole edes nähnyt elokuvia, joten sivistys tekee hyvää. Kirjaa näyttää olevan kirjastossa, joten pääsen varmaan huomenna lainaamaan, lukuaikataulusta en vielä tiedä.

Tämä oli minun ilmoittamani kirja. Valitsin tämän,koska en ole tätä vielä lukenut,tämä oli lukulistallani seuraavana plus Irvingiä on jotenkin kivaa lukea musta kesäisin. Toivottavasti kirja ei ole vaan liian outo ja absurdi sen saajan makuun. :roll:

[quote="Noora" post=16176]Toivottavasti kirja ei ole vaan liian outo ja absurdi sen saajan makuun. :roll:[/quote]   Minulla on onneksi hyvä oudonsietokyky. :smile:

Kävin lainaamassa kirjan. Tämä on vuoden -98 painos, jossa on mukana lyhykäinen kirjailijan esipuhe. (Ja suomeksi siis luen.) En tosin uskalla lukea esipuhetta varmaan kuin vasta luettuani kirjan... Kaikenlaiset esipuheet yleisesti pelottavat, jottei niissä vain paljasteta mitään oleellista kirjasta. Vaikka eipä kai kirjailija menisi spoilaamaan omaa kirjaansa... "Btw. Tarina on oikeasti allegoria perunamuusin valmistuksesta ja kaikki kuolevat lopussa. Mutta kiitos mielenkiinnosta." :lol:   Kirjassa näyttää olevan 19 lukua, varmaan lueskelen ne pitkin kesää. Kirjaa oli hyllyssä monta kappaletta, joten ei liene pelkoa, ettei lainan uusiminen onnistuisi.

^ Esipuheet on kyllä välillä ärsyttäviä! Siis jos niissä kerrotaan tai analysoidaan sitä, mistä teos kuvainnollisesti kertoo tms. Jää puuttumaan se oma löytämisen riemu + on enää mahdotonta tulkita sitä mitenkään muuten itse.

Kävin lainaamassa tänään samalla,kun hain myös sen toisen kesälukuhaastekirjan. Vuoden-98 painos on mullakin myös lainassa.   Esipuheisiin on ristiriitainen suhde,koska toisaalta ne voi spoilata jotain,mutta samalla ne on kuitenkin todella kiehtovia,varsinkin jos niissä kerrotasan kirjan syntymisen vaiheista.

Aloitin viimein kirjan lukemisen ja olen nyt lukenut [b]ensimmäisen luvun.[/b]   Ensimmäinen luku kertoo siis Garpin äidistä Jenny Fieldsistä, aikana ennen Garpin syntymää.   Aikakauden ja silloisen seksuaalimoraalin kuvaus oli mielenkiintoista luettavaa. Miesten sukupuolielimestä oli enemmän juttua kuin olisin odottanut, ja jäi mietityttämään, millä tavoin kirjailija on mahtanut ajatella lukijoidensa suhtautuvan asiaan. Itse luin kertomusta Jennyn sairaanhoitajatyöstä ihan sairaanhoidon historian kannalta kiintoisana kuvauksena. Oma äitini on hoitoalalla, joten saattaa johtua siitäkin, että olen tottunut lääketieteelliseen puheeseeen ihmiskehosta, jolloin siihen ei liity mitään esim. eroottista. Mistä taasen saattoi johtua, että [spoiler] koin Jennyn toiminnan isä-Garpin suhteen kamalan epäeettisenä. Hämmentävää, kun ensin hän työskentelee sairaanhoitajan tapaan, ja sitten touhuaakin ihan jotain muuta.   Nähdäkseni Jenny raiskasi Garpin isän, koska mies oli fyysisesti ja psyykkisesti täysin avuttomassa olotilassa. En oikein tiedä, kuinka suhtautuisin suureen feministiroolimalliin (tai mitä Jennystä takakannen mukaan vielä tuleekaan), jonka mielestä raiskaus on ihan okei. Muutoinkin Jenny vaikuttaa melkoiselta karikatyyrimäiseltä miesvihaajalta. Hahmona toki mielenkiintoinen, mutta henkilönä tällä hetkellä lähinnä halveksin häntä, mikä saattaa olla ongelmallista, mikäli häneen kuuluisi myöhemmin tarinassa suhtautua jonkinlaisena esikuvallisena henkilönä. Hänen perheenjäsenensä ovat kyllä tolloja, joten siitä sympatiaa. Olisin muutoinkin voinut kokea Jennyn sympaattisemmaksi henkilöhahmoksi, jos teksti olisi kuvannut enemmän hänen tunteitaan tai muita mielenliikkeitään. Olisi vaikuttanut vähemmän tunteettomalta.   Kiinnostaa seurata, kuinka Jennyn ja pojan yhteiselo sujuu. [/spoiler] Eniten kiinnostuin, kun alettiin kuvata aivovammaa, mutta kuvaus osoittautui aika helpoimman kautta tehdyksi... Onhan se helppoa todeta, että aivovauriot olivat todella laajat ja vakavat, koska kyllähän mitä hyvänsä voi tapahtua, jos kyllin erikoisesti vaurioituu, otsalohkon "lobotomia" ja mitä vielä muuta.   Jos on närkästymättä mistään, teksti on tyyliltään kepoista ja hauskaa. Kuten se, mitä vuokraemäntä mahtaa ajatella kenkäpareista. Paikoin sellainen "saako tälle edes nauraa" -fiilis, mutta en minä semmoista niin vakavasti mieti. Voin esim. samaan aikaan hyvin paljon sääliä jotakin henkilöhahmoa, mutta tiedostaa kuitenkin tilanteen koomisuuden.

Lukemisesta on niin kauan, etten yksityiskohtia muista, mutta sen muistan, että oli huikean hauska, samoin kuin Kaikki isäni hotellit. Myöhemmätkin ovat hyviä, mutta samaa vaikutusta eivät enää ole tehneet

Kiva tietää lukevansa kirjailijan tuotantoa parhaasta päästä. :smile:

On jäänyt lukeminen nyt vähemmälle, mutta olen tähän mennessä lukenut [b]viisi ensimmäistä lukua.[/b] En uskalla luvata, että ihan loppuun ehtisin nyt elokuun aikana lukea, mutta lukeminen jatkuu. :smile:   Mitäs näistä luvuista nyt sanoisi... Ainakin sen, että mielikuvani Jennystä muuttui myönteisemmäksi. [spoiler]Jenny piti varsin esimerkillistä huolta pojastaan ja potilaistaan. Ihan kiinnostavaa ajankuvaa, kuinka yksinhuoltajaäitiin suhtauduttiin. Jonkinlaisesta curling-vanhemmuudesta Jennyä ehkä voisi syyttää, kun käy tarkistamassa koulukurssitkin valmiiksi, mutta toisaalta antoi pojan rauhassa hoitaa omat seurustelusuhteensa. Ei siis mikään sitä sorttia omistushaluinen äiti, että olisi pojastaan mustasukkainen kaikille muille naisihmisille.   Garpin lapsuus ja nuoruus käytiin läpi lopulta nopeasti, rännissä roikkuva pikkupoika (mikä muuten oli kokonaisuudessaan hauska episodi) muuttui vähän kuin yllättäen isoksi pojaksi.   Percyjen perheen vertaaminen keijuihin sai minut suhtautumaan heihinkin suopeammin kuin ehkä muutoin olisin suhtautunut. Sillai jännän omalaatuista ja maailmasta vieraantunutta väkeä. Jännällä tavalla raivostuttavia. :tongue: (Tuntui muuten oudolta, kun heidän vaaleita silmiään ja hiuksiaan jne. kuvattiin ikään kuin niitä pidettäisiin rumana piirteenä... Ihan makuasiahan se on, mutta tajusin, etten ilmeisesti ole ollut tekemisissä ihmisten tai kirjojen kanssa, jotka eivät pitäisi blondeja nätteinä.) [/spoiler] Myös kirjoista pitäminen nostaa Jennyn sympatiapisteitä. :wink: Itse en maailmankirjallisuutta ja klassikoita juurikaan tunne, joten monet mainitut kirjalijat olivat vain etäisesti tuttuja nimiä.   Suhtaudun ylipäänsä varauksella tällaisiin kirjoihin, jotka kertovat kirjailijoista tai kirjoittamisesta, koska se vain tuntuu jotenkin liian ilmeiseltä ratkaisulta. Kirjailija kirjoittamassa kirjaa kirjailijoista... Mutta ainakin voi olettaa, että kirjailija tietää, mistä kirjoittaa. Parhaimmillaan tarkastelee kirjallista luomistyötä ja kirjailijan elämää vähän ironisestikin. [spoiler]Ainakin Garpin kirjailijauran alku vaikuttaa hiukka surkuhupaisalta... Kuukausikaupalla pohdiskeli sitä yhtä ja samaa novelliaan. Minulla ei tosin ole aavistustakaan, kuinka kirjallinen läpimurto tuolloin tai milloinkaan tapahtuu, mutta... mitä hän sillä valmiilla novellillaan aikoo tehdä? Selvinnee seuraavassa luvussa.   Oli hauska yllätys, että Garpin kirjoittama tarina on mukana kirjassa. Tietty sikäli riskaabelia, jos kirjassa vaikka sanottaisiin, että Garp on huippulahjakas kirjoittaja, ja sitten lukija ei tykkäisikään "hänen" teksteistään...   Toivottavasti sitä itävaltalaiskirjailijaa ei oikeasti ole ollut olemassa, sai nimittäin niin murskaavaa kritiikkiä. :lol: [/spoiler]