Kesälukuhaaste 2015: Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/37-salamurhaajan-oppipoika]Robin Hobb: [i] Salamurhaajan oppipoika [/i] [/url]   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/2199-kesalukuhaaste-2015#32110]Linkki.[/url]

Luen tämän varmaankin kolmantena kesälukukirjana. Satuin nimittäin kaivamaan tämän esille hyllystäni viime kuussa (mutta en ole vielä päässyt aloittamaan) ja ajattelin että on korkea aika lukea trilogia läpi, se kun näyttää olevan yksi parhaimmista ainakin arvosanojen perusteella.

Minun valitsema kirja :grin: Kerran jo trilogian lukeneena ja siittä syvästi nauttineena ajattelin lukea kyseisen sarjan uudelleen. Mikäs sen parempi kuin kesällä?

Arpaonni valitsi minulle tämän kirjan. Olen innoissani, sillä ostin sen itselleni divarista pari kuukautta sitten. Mitä sattuma! Olen jo pitkään halunnut tutustua tähän sarjaan, sillä kuulen siitä jatkuvasti kehuja. Yritän olla kuitenkin rakentamatta liian korkeita odotuksia, jotten sitten mene pettymään.

Näkijän taru on kyllä erinomaista viihdettä, pari kolme kertaa olen tuon lukenut.   Taisi olla ainoa haasteen kirjoista, joka ei täyttänyt sääntöjä (Haasteeseen ilmoitettavan kirjan on oltava luettavissa itsenäisenä teoksena eli se ei siis saa olla minkään jatkuvajuonisen sarjan osa x), mutta ei anneta sen häiritä. :D

On kyllä ihan hyvä kirja, joten jos eka osa nappaa, suosittelen lukemaan tarinan loppuun. Ja ensi kerralla luetaan ne säännöt...

Haasteessa on jälleen mukana useampiakin sarjojen ensimmäisiä osia. Ensimmäiset osat kelpuutettiin, koska niiden lukeminen ei edellytä minkään aiempien kirjojen tuntemista. (Muita kuin ensimmäisiä osia ei mukaan huolittu.) Mikäli tarina jää kirjan lopussa kesken, voi jokainen lukija itse päättää, haluaako lukea sarjan myöhempiä osia vaiko ei.   Ensi vuonna voi sääntöihin laittaa tarkennukseksi maininnan, että ekat osat käyvät.

Kuulostaa fiksulta.   Jos haasteen saanut sattuu tykkäämään ekasta osasta, niin ei tarvitse ihan heti lopettaa kun on koko sarjan alussa. :D

Ehkä mukanaolijat voivat samalla toivoa, jos eivät halua ensimmäisiä osia... Monet kun tykkäävät lukea tarinansa yhden kirjan kansioen välissä.   Mutta siirryttäköön tässä ketjussa nyt tämän kirjan pariin sitten.

Kiitos että masensitte arkeni.

^ Älä masistele, nauti hyvästä kirjasta. :wink:

Minä en edes hoksannut, että kirja ei noudata sääntöjä, sillä sarjan ensimmäinen osa vaikuttaa sen verran loogiselta vaihtoehdolta, etten näe siinä mitään väärää. Jos innostun sarjasta, marssin kesän aikana kirjastoon ja luen loputkin osat. :)   Tavallaan sitä ihan odottaisikin, että löytäisi jonkun [i]sarjan[/i], josta innostua. Viime aikoina sarjat ovat nimittäin tuntuneet vähän mälsiltä. Kaipa olen vain lukenut huonolaatuisia. Sellaisia, joissa ensimmäinen osa olisi hyvä kokonaisuus yksinäänkin, mutta sitten se on ollut pakko venyttää trilogiaksi, koska syyt x, y ja z.   Sarjoissa on se ihana puoli, että jos oikein kunnolla innostuu, niin tietää, että suosikkihahmoista on mahdollisuus lukea lisää tulevaisuudessa. Erittäin positiivista on myös se, että Robin Hobb on ehtinyt kirjoittaa jo niin paljon kirjoja, ettei tässä ainakaan hetkeen tarvitse tuskailla sen kanssa, että seuraava osa ilmestyy vasta vuoden päästä. :D

Nyt on Hobb aloitettu :)   Ekat 100 s takana ja kyllä se samanlailla iskee kuin viimeksikin. :) Jotenkin Hobbin saa lukijansa koukutettua ja itse en millään olisi lopettanut, mutta reenit pakottivat välillä keskeyttämään lukemisen.   Kiitos ja anteeksi!

Minäkin aloitin Hobbin tässä pari päivää sitten. On ollut sen verran kiireistä, että olen edennyt vain 80 sivua, mutta ainakin tähän mennessä vaikuttaa ihan lupaavalta. Ensimmäiset sivut menivät ihmetellessä, mutta nyt juttu on päässyt vauhtiin.   Hieman kummastuttaa, ettei edes 80:ssa sivussa ole tullut vielä kunnolla ilmi, mikä kirjan pääjuoni on, tosin Fitzin elämä linnassa tietämättömänä äpäräpoikana on ihan mukavaa luettavaa joka tapauksesa. Ehkäpä lukija saa tietää asioita sitä mukaan, kun Fitzillekin ne paljastuvat. Liian kaikkitietävä kertoja voisi olla vähän tylsä.   Katselin tässä jo antikoiden valikoimia. Tässä lähistöllä olisi kauppa, jossa jatko-osat olisivat myynnissä pehmeäkantisina. Minulla on vain sellainen ongelma, että oma pokkarini ei ole ihan samankokoinen kuin normipokkarit, vaan vähän isompi. Normaali suomalainen pokkari on 11cm x 18cm, mutta minun pokkarini on 12cm x 19cm. Muistan, kuinka antikvariaatissa oli myynnissä molempia kokoja, mutta päätin ostaa isomman, koska se vaikutti olevan paremmassa kunnossa, fontti oli vähän isompaa (ei tarvitse tihrustaa) ja se muutenkin tuntui sopivan käteen paremmin. Nyt mietityttää, että saankohan hyllyyni koko sarjan tällaisena isompana pokkarina... Ei auta muu, kuin mennä antikoihin kyselemään.

Kyllä saa noina isoina pokkareina :) itselläni on koko sarja tuonlaisena. Joutuu vähän hakemaan mutta löytyy.   Kohta suuntaan puolivälin krouviin ja [spoiler]koulutus on alkanut[/spoiler]. Tuli pienet kylmät väreet innostuksesta kun luin kyseisen kohdan.   Kyllä taitaa koko sarja mennä putkeen. :)

No niin, nyt tuntuu, että kirja alkaa kulkea mukavasti. Luin eilen illalla viidennen luvun, Uskollisuden, ja olisin heti halunnut tulla hehkuttamaan sitä tänne, mutta olin jo pedissä, enkä päässyt jostain syystä puhelimellani kirjautumaan Risingiin. Luku oli mielenkiintoinen, kuin novelli. Kesti noin sata sivua päästä kirjaan sisälle, mutta nyt alkaa luistaa. Harmi, ettei ole aikaa lukea kirjaa yhtäjaksoisesti tällä hetkellä. Pitää varastaa hetki sieltä, toinen tuolta.   Kuudes luku, Uljaan varjo, jatkoi samanlaista linjaa. Alan pikku hiljaa ymmärtää kirjan rakennetta.   Ainoaksi ongelmaksi on muodostunut se, että sekoitan kuninkaalliset keskenään, kun kaikki ovat Uljaita, Totuuksia ja Viisaita. Pitäisi kai laatia jonkin sortin sukupuu tai vastaava muistin tueksi.   Divarisuunnitelmani menivät muuten pipariksi, sillä kun menin sinne eilen, se olikin suljettu etuajassa. Laitoin divarin omistajalle mailia ja tiedustelin kirjoista, mutta hän sanoi myyneensä kaikki Hobbin kirjat maanantaina jollekulle. Liikkeellä on siis joku toinenkin paikallinen keräilijä... Pitää siis metsästää vähän laajemmin.

[quote=Reta-Rees]Laitoin divarin omistajalle mailia ja tiedustelin kirjoista, mutta hän sanoi myyneensä kaikki Hobbin kirjat maanantaina jollekulle.[/quote]   Ei kannata masentua, mutta ne sanovat aina näin... Eihän sitä voi myöntää, etteikö jotain kirjaa liikkuisi, menisi ostajalta vielä usko etsimiseen. :tongue:

Aloitin tämän lukemisen. Vähän ihmetytti kun tarina alkoi niin varhain, päähenkilön ollessa vasta 6-vuotias, mutta kun jo alkukin oli kirjoitettu sujuvasti, niin ei se valtavasti haitannut. Nyt 120 sivua luettuna ja luulen että ehdin lukea tämän loppuun vielä tämän päivän aikana. Vaikka kirjoitustyyli onkin hyvää, niin kirja ei vielä ole sinänsä iskenyt. Ihan perusfantasiaa toistaiseksi.

Puolessa välissä kirjaa alkoi kiinnostus kasvaa kun juoni alkoi kehittyä. Uusista hahmoista Narri kutkutti mielikuvitusta kovastikin. Tarinan kehittyminen tuntuu melko hitaalta, mutta kun tämä on trilogia niin annettakoon anteeksi. Päähenkilö ei ole kunnolla kehittänyt omaa minäänsä vielä tässä vaiheessa, vähän persoonaton.   Nyt 2/3 luettuna ekasta kirjasta ja taidan lukea loppuun tältä istumalta. Pihallakin on ensimmäinen kauniimpi kesäpäivä ja tarkenee istua siellä auringossa lukemassa (ilman villapaitaa tällä kertaa).

Nyt on Hobb luettu :tongue:   Kyllä oli taas ihana lukukokemus. Vaikka kirja on aloitus trilogialle joka on suorastaan loistava niin pidän tätä kyllä yksinäisenäkin kirjana hyvänä. Kysymyksiä totta kai jää auki mutta sitä varten on kirjoja jotta niihin löytyy vastauksia.   Nyt siirryn Litium 6 pariin.     Kiitos ja Anteeksi!

Nyt on eka osa luettu. Loppu oli hyvä ja tämä toimi tosiaan yksittäinkinkin kuten Nylkky sanoi, eli juonenpätkiä ei jäänyt kovin pahasti auki. Huomenna pitää jatkaa kakkos-osalla.   Itse olisin tehnyt päähenkilön osassa toisenlaisen ratkaisun [spoiler][olisin myrkyttänyt Vallan hyvissä ajoin vuorimaan prinssin sijaan][/spoiler]. Vuorimaalaiset olivat mielenkiintoinen tuttavuus ja kirjoitettu siihen tyyliin ettei heihin voinut olla ihastumatta. Päähenkilön suhde eläimiin oli hienoa luettavaa.

Trilogian toinen osa on puolessavälissä. Melko lailla ennalta-arvattava on ollut ja tapahtumat etenevät kohtalaisen hitaasti, mutta silti parempi ja mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen osa.

Nyt on toinen osa kokonaan luettu. Varsinkin loppupuolisko oli hyvä kun alkoi tapahtua. Susi oli vähän liiankin ihmismäinen jutuissaan mutta muuten mielenkiintoinen hahmo. Nyt olisikin tiukka valinta jatkanko kolmannella osalla vai aloitanko Game of Thrones maratonin, koska olen säästänyt niitä kunnes koko kausi on esitetty.

[quote="Moonlord" post=33771]Aloitin tämän lukemisen. Vähän ihmetytti kun tarina alkoi niin varhain, päähenkilön ollessa vasta 6-vuotias, mutta kun jo alkukin oli kirjoitettu sujuvasti, niin ei se valtavasti haitannut. Nyt 120 sivua luettuna ja luulen että ehdin lukea tämän loppuun vielä tämän päivän aikana. Vaikka kirjoitustyyli onkin hyvää, niin kirja ei vielä ole sinänsä iskenyt. Ihan perusfantasiaa toistaiseksi.[/quote]   Ihan mukavaa, että haasteessa on mukana minun lisäkseni muitakin, jotka lukevat kirjaa ensimmäistä kertaa eivätkä ole suuria faneja, ainakaan heti. :) On nimittäin pikkuisen stressaavaa lukea kirjaa, jota niin moni (Risingilla ja livenä) fanittaa minulle. Tulee melkein paineita, että tästähän on pakko tykätä. :D   Mutta onhan tuo kirja hyvä. En vielä tiedä, iskeekö päälle kunnon fanitus, mutta ainakin sitä lukee oikein mielellään.   En ole taaskaan ehtinyt lukea sitä kovinkaan paljon, mutta nyt on edessä kahdeksan tunnin junamatka, niin kaipa saan sitä vähän etenemään.

En saanutkaan kirjaa junamatkalla etenemään niin paljon kuin olin ajatellut, mutta olen nyt kuitenkin päässyt yli puoleen väliin. Olen hieman hämmentynyt kirjan kulusta, sillä ennen puolta väliä tapahtui muutamia merkittäviä asioita, mutta nyt tuntuu siltä, että ne on unohdettu lähes kokonaan. Kaipa niihin palataan myöhemmin, ehkä vasta trilogian myöhemmissä osissa.   Nyt tuntuu siltä, että Fitzin elämä on vain täynnä uudenlaisia koulutustilaisuuksia. Voi Fitz-parkaa. Milloin hän ehtii nukkua. :D Hänellä on niin monta rautaa tulessa ja jokainen opettaja on omalla tavallaan aivan kamala.   Pidän kyllä tämän kirjan kerrontatyylistä, vaikka samalla se välillä hämmentää. Se on samaan aikaan tarkka mutta epämääräinen, yksityiskohtainen mutta suurpiirteinen, hidas mutta ajallisesti nopeasti etenevä. Vähän vaikea kuvailla.