Kesälukuhaaste 2015: Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Enää 80 sivua jäljellä. Tänään ei enää riittänyt keskittyminen loppuun saakka, mutta veikkaan, että saan huomenna loppuun.   Pystyn jo tässä vaiheessa sanomaan, että aion kyllä lukea jatko-osat. Ensimmäinen kirja on ollut tähän mennessä kiinnostava, mutta tuntuu, että se vasta petaa isompaa juonta. Fitz oppii kaikenlaista ja taustalla kehittyy samalla koko valtakuntaa koskeva tilanne. Haluan nähdä, mihin se etenee ja minkälainen nuori mies ja aikuinen Fitzistä kasvaa.   Minulla on edelleen vähän vaikeuksia pysyä mukana siinä, kuka on kukin, kun kaikki ovat jotain Totuuksia, Viisauksia ja ties mitä. Ehkä laadin tämän kirjan lukemisen jälkeen jonkin sortin hahmokartan. Kuka on kukin. :D

Nyt on koko trilogia luettu. Kaksi viimeistä osaa olivat melko paksuja joten aikaakin sai menemään noiden kanssa toista viikkoa, mutta pikkuhiljaa... n. 250 sivun päivävauhtia. Aivan loppu oli melko hätäisesti kirjoitettu. Jos se olisi kerrottu samaan verkkaiseen tyyliin kuten aiemmin, oltaisiin sarjaan saatu neljäs osa lisää. En voi sanoa pitäneeni suuremmin loppua edeltävistä muutamasta sadasta sivusta vaikka itse loppu olikin ok. Hyvä mutta ei nouse suosikkieni silti joukkoon.

^ Trilogian lopun, hmm, erilainen tunnelma itse asiassa saa selityksensä toisessa trilogiassa eli Lordi Kultaisessa. Tai tietysti kyse [i]voi[/i] olla myös Hobbin kiireestä/ajattelemattomuudesta viimeisillä sadoilla sivuilla (tosin en nyt välttämättä hahmota, mihin kaikkiin tapahtumiin tai kuinka moneen kirjan sivuun oikeastaan viittaat), mutta erittäin kiinnostava selitys on silti tarjolla.

Tarkoitin tuolla kiirehtimisellä viimeistä pariakymmentäsivua missä [spoiler]lohikäärmeet tuhoavat merirosvot kaikkialla ja valtakunnan uudelleen rakentamisesta. Olisi ollut kiva lukea siitä enemmänkin. Ihmistet reaktioista lohikäärmeisiin, valkoisista laivoista jne.[/spoiler]

Ah, okei, niiden valottamiseen ei tokastakaan trilogiasta ole tosiaan liiemmin apua, mitä nyt vähän mutkan kautta. Siitä en sitten tiedä, viitataanko noihin Liveship Traders -trilogiassa, joka ajallisesti sijoittuu Näkijän tarun ja Lordi Kultaisen väliin mutta eri paikkaan. Varmaan joku, joka on pystynyt sen trilogian lukemaan, osaa kertoa; minulle kieli oli edelleenkin liian haastavaa kun viimeksi yritin.

Harmillista kuulla, että trilogian loppu vaikuttaa hätäisesti kirjoitetulta. Toisaalta, nyt kun sain Salamurhaajan oppipojan luettua, voisin jopa väittää, että ehkeivät loput ole Hobbin vahvinta aluetta. Viimeiset noin viisikymmentä sivua tästä kirjasta olivat nimittäin vähän turhankin tiivistahtistista juonittelua.   Ajattelin, että lukaisempas kirjan nopeasti loppuun, mutta siihen meni odotettua kauemmin, kun takinkääntöä ja juonittelua oli vähintään sadan sivun tarpeksi. En olisi pistänyt pahaksi, jos kirja olisi ollut vielä 50 sivua pidempi, jos kaiken tuon juonittelun olisi saanut luettua vähän rauhallisemmalla tahdilla.   Mutta, oikein mainio lukukokemus. Olen vielä vähän töttöröö. Taidan tulla myöhemmin kirjoittamaan vielä vähän lisää loppufiiliksiä.

[quote="Moonlord" post=34264]Tarkoitin tuolla kiirehtimisellä viimeistä pariakymmentäsivua missä [spoiler]lohikäärmeet tuhoavat merirosvot kaikkialla ja valtakunnan uudelleen rakentamisesta. Olisi ollut kiva lukea siitä enemmänkin. Ihmistet reaktioista lohikäärmeisiin, valkoisista laivoista jne.[/spoiler][/quote]   Fitz on kertoja ja hänelle [spoiler]nämä tapahtumat ovat merkityksettömiä, koska hän on uppoutunut omaan tuskaansa ja muuttuneeseen elämäänsä. Kannattaa aina pitää mielessä että kaikkea katsotaan vain hänen näkökulmastaan.[/spoiler]   Eikä niitä sen tarkemmin oikeastaan tutkailla myöhemmissäkään kirjoissa, koska Liveship Traders ei sijoitu Kuuteen herttuakuntaan.

Päädyin lopulta kirjoittamaan (toivon mukaan) vähän paremmin jäsenneltyjä mielipiteistä blogini puolelle. Tekstin pääsee lukemaan tästä osoitteesta: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2015/06/salamurhaajan-oppipoika-nakijan-taru-1.html   Siellä on paljon juttuja, joita olen pohtinut jo tässä keskustelussa, mutta myös sellainen yleinen mielipide.   Minusta tuntuu, että olen astunut uudelle fantasian kentälle. Vähän on kyllä nolottanutkin, että tietyt must-read-jutut ovat jääneet teini-iässä lukematta, koska olin niin kapeakatseinen lapsonen, etten lukenut mitään, mikä tuntui liian vieraalta. Nyt olen alkanut laajentaa katsettani, ja kappas mitä sieltä löytyy! Oikein mainiota fantasiakirjallisuuta.   Aion lukea tämän trilogian loppunu ja sitten jatkaa jatkotrilogiaan, tai jos ei ihan heti huvita jatkaa samalla hahmolla, niin alan tiedustella, mitä muuta kivaa fantasiaa olen missannut.   Olipas onni, että tämä kirja arpoutui minulle. Ja aikamoinen onni, että yhtenä iltana, oltuani vuosia Risingin epäaktiivinen vakoilijajäsen, päätin aktivoitua foorumilla Totuus ja tehtävä -ketjussa, jossa minun tehtäväkseni tuli osallistua kesälukuhaasteeseen. :)