Kesälukuhaaste 2015: Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/3820-ole-luonani-aina] Kazuo Ishiguro: [i] Ole luonani aina [/i] [/url]   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/2199-kesalukuhaaste-2015#32110]Linkki.[/url]

Kirja ollut pitkään lukulistallani, joten päätin ilmoittaa sen haasteeseen ja viimeinkin lukea sen.

Tämä kirja arpoutui minulle. :) En olisi kyllä itsenäisesti tätä valinnut missään vaiheessa (tai ehkä ennemmin osannut valita/lainata kirjastosta), mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Katsotaan missä vaiheessa saan sen hyppysiini.

Luin tämän pari vuotta sitten joululomalla ihan parissa päivässä. Ainakin silloin tykkäsin tosi paljon. Spefistisyyttä on loppujen lopuksi melko vähän, mutta se on silti oleellinen osa tarinaa ja antaa muutenkin jo haikealle tarinalle traagisen mausteen. Nopealukuinen, hyvin kirjoitetut ja mieleen jäävä. Jään innolla odottamaan, minkälaista keskustelua kirjasta syntyy. :)

Samaa mieltä. Tarina on mieleen jäävä totisesti. Kirjasta on vaikea sanoa spoilaamatta mitään muuta kuin kehua hyväksi. Luin kirjan nelisen vuotta sitten.

Olen nähnyt kirjaan perustuvan leffan ja ehkä siksi kirja on jäänyt paitsioon. Olen sen jo spoilannut itselleni. Saman kohtalon on kokenyt Ian McEwanin Sovitus.

Mielenkiinto tätä kirjaa kohtaan nousee koko ajan. Varasin kirjastosta ja nyt se olisi näemmä siellä odottamassa minua. Täytyy käydä hakemassa ja aloitella lukeminen. :)

Näin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, enkä oikein pitänyt siitä. Pitäisi ehkä kuitenkin antaa Ishiguro-sanille mahdollisuus ja lukea vaikka joku toinen kirja häneltä. Ishiguro on kuitenkin arvostettu kirjailija. Ja voihan se olla, että Ole luonani aina onkin hyvä, vaikken elokuvasta pitänytkään. Eipä olisi eka kerta.

^ Mielestäni elokuva jäi vähän vaisuksi verrattuna kirjan tunnelmaan. Myöskin kirjassa olleet juonenkäänteet tuntuivat vähän... pöljiltä, kun ne näki audiovisuaalisessa muodossa. Kirjan tunnelma, epämääräisyys ja tietty selittämättämyys tekivät pienistä asioita isoja, mutta elokuvassa ne jotenkin näki liian selvästi, minkä seurauksena kaikki vaikutta hieman epäuskottavalta. Toki jotkut jutut tuntuivat myös raaemmilta, kun ne näki suoraan silmien edessä.   Suosittelen kyllä lukemaan kirjan. Voi kyllä käydä niinkin, että jos on "spoilannut" itsensä elokuvalla, voi kirjakin jättää vähän kylmäksi.

Kirja on ollut lainassa jo useamman viikon, mutta vasta tänään (tai siis eilen) aloitin lukemaan, kun tajusin, että kohtahan on jo heinäkuu.   Kirjan kertoja avaa hitaasti jaaritellen tarinaa, mutta koukuttavasti, enkä malttaisi laskea kirjaa käsistäni. Eli minuun ainakin vetoaa.

Minä sain aikaiseksi aloittaa tämän kirjan muutama päivä sitten, mutta en ole edennyt kuin yhden luvun verran. Juuri mitään en ole saanut tarinasta vielä irti, mutta kiinnostusta lukea lisää löytyy. Nyt vaan tarvitsen sen hetken, että saan taas aloitettua.   Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta kaikin puolin, ainakin kirjoitustyyli vetää mukaan.

Oli kyllä koukuttava kirja, vaikka leffan katsominen söi tunnelmaa.   Näinkin kammottava tarina on kerrottu aika kylmän tunteettomasti, mutta silti tunteisiin vetoavasti. Ainakin minun tunteisiin vetosi pari kohtaa. Ystävän kanssa yritettiin muistella [spoiler], että kertoiko Kathy kirjassa saaneensa kutsun luovuttajaksi vai ei, kuten elokuvassa kertoi. Kauheeta kun muutamassa viikossa unohtaa ihan totaalisesti![/spoiler]

Vielä neljännes jäljellä. Kirja paranee koko ajan ja samalla kun odotan, että mitä loppu tuo tullessaan, hirvittää, että jos loppu ei olekaan yhtä hyvä kuin kirja muuten. Mutta eipä ainakaan ole mitään oletuksia lopusta, tarina voi mennä ihan mihin suuntaan tahansa.

Kirja luettu vihdoinkin. Tarina veti mukaansa siinä 20-30 sivun jälkeen ja aika nopeasti tulikin luettua. Hiukan säästelin sitä, jotta pystyisin analysoimaan sitä hiukan paremmin ja pohtimaan asioita ja tulevia tapahtumia (yritin välttää ahmimista).   Minulla ei ollut mitään hajuakaan juonesta, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Spefiä ei todellakaan ollut mainittavasti tai lähinnä sitä ei tuotu esiin mitenkään voimakkaasta vaikka se olikin tosiaan tärkeä osa tarinaa. Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, minulla ei ollut mitään ajatustakaan siitä, mihin tarina menee. Ja mihin se sitten lopulta eteni ([spoiler]Ruth usutti Kathyn ja Tommyn etsimään lykkäyksen mahdollisuutta vain joutuakseen toteamaan, että se oli todella vain huhu[/spoiler]) oli yllätys. Melkoisen tympeä juonikäänne, mutta sopi kirjaan todella hyvin. Aika apea kirja ihan yleisestikin, mutta ei mitenkään surkutteleva tai moraalipohdintainen. En oikein jaksa lukea moraalipohdintoja ja kirjan kylmäkiskoisuus oli tervetullutta.   Kokonaisuudessaan tarina oli todellakin kammottava. Kerronta oli onnistunut, ja pidin päähahmosta, vaikka hän tuntui olevankin se sivustakatsoja. Ruth oli vain ärsyttävä. Kathyn tapa kertoa asioista siten, että hän viittaa tulevaisuuden tapahtumiin ohimennen palatakseen niihin sitten tarkemmin myöhemmin, toimi. Minä pidin siitä, koska se antoi heti hiukan osviittaa, että mitä tapahtuu (tai missä). Vanhojen tilanteiden uudelleen analysointi elämänkokemuksen myötä tuntui tutulta: minä teen sitä itse jatkuvasti. Se toi Kathyn lähemmäksi minua, vaikka muuten hahmoon olikin hankala samaistua. Tässä se oli kylläkin etu, että ei kyennyt samaistumaan. Hahmojen kohtaloa surkutteli, mutta se ei haitannut lukemista.     [quote=Scartti]Näinkin kammottava tarina on kerrottu aika kylmän tunteettomasti, mutta silti tunteisiin vetoavasti. Ainakin minun tunteisiin vetosi pari kohtaa. Ystävän kanssa yritettiin muistella [spoiler], että kertoiko Kathy kirjassa saaneensa kutsun luovuttajaksi vai ei, kuten elokuvassa kertoi. Kauheeta kun muutamassa viikossa unohtaa ihan totaalisesti![/spoiler][/quote]   [spoiler]Minä ymmärsin niin, että asia ei tullut ilmi. Jotenkin oletin, että niin tulee tapahtumaan (lopettaa valvojana olemisen ym), mutta Kathyn tulevaisuus jätettiin aika auki. [/spoiler]