Kesälukuhaaste 2015: Octavia E. Butler: Aamunkoitto

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/434-aamunkoitto] Octavia E. Butler: [i] Aamunkoitto [/i] [/url]   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/2199-kesalukuhaaste-2015#32110]Linkki.[/url]

Ilmoitin tällä kertaa kirjan, jonka olen joskus jo lukenut ja joka on tehnyt vaikutuksen - eikä kukaan tunnu täällä tietävän, mitä ovat oankalit.

Tällainen arvottiin, ja odotan innolla! En ole koskaan lukenut, joskin joitakin hyvin etäisiä muistikuvia on, että tästä on ollut paljon puhetta. En aio hankkia mitään tietoa etukäteen, vaan nappaan kirjan kirjastosta ja syvennyn... toivottavasti jo lähiaikoina.

Sain kirjan eilen kirjastosta ja aloitin samantien lukemaan. Takana vasta aivan alku, ja lupaavalta vaikuttaa. Yleensä olen todella nipo kieliasioiden suhteen, ja vaikka Butlerin proosassa olisi omaan makuuni hiomista, kieli oli riittävän hyvää ja tarina riittävän kiinnostava, että pystyin sivuuttamaan pikkuseikat.

Millä kielellä luet? Minulla on yksissä kansissa Lilith's brood, jonka ensimmäinen osa on tämä Dawn. Kielessä ja kerronnassa ei ole mitään minua häiritsevää. Mikä kaipaisi hiomista?

Suunnilleen sata sivua takana, eli hyvää vauhtia menee. Tarinakin rullaa mukavasti - riittävän nopeasti ollakseen kiinnostava, mutta ei liian nopeasti ollakseen jännärimäisen puuduttavalta. Idea [spoiler]geenimanipuloiduista ihmisistä[/spoiler] on kiinnostava ja provisoiva, varsin kantaaottavakin. Odotan mielenkiinnolla mihin tarina menee - sen kuitenkin toivon, että jonkinlainen loppu (edes välietappi) kirjalla on, vaikka onkin trilogian ensimmäinen osa, koska en ehdi lukea kahta seuraavaa osaa lähiaikoina.   Luen suomennosta, joten monet proosan kömpelyyksistä on annettavissa anteeksi sen takia. Siitä huolimatta huomaan jonkinverran jämäsanoja ("sitten", "nyt" jne.) ja tyypillistä anglo-amerikkalaisen (viihdekirjallisuuden) lempipulmaa, yhden virkkeen kappaleita. Ei Aamunkoitossa paljoa niitä ole - Harrisin Hannibalissa oli paljon enemmän, aivan liikaa; samoin Bradburyn Marsin aikakirjoissa oli kroonisen paljon yhden virkkeen kappaleita - mutta makuuni kuitenkin liikaa. Itse vältän niitä aina kun mahdollista, ja monesti sen jälkeenkin.   Vähän nipotusta, mutta se tulee kirjoittamisharrastuksen kautta. Jokatapauksessa Aamunkoitto vaikuttaa paljon paremmalta kuin monet muut viimeaikoina lukemani (viihteelliset?) romaanit. Minut tuntien tämä on aika kova myönnytys :smile:

Viihdyttävää ja helppolukuista, kyllä, enkä näe kumpaakaan puutteena. Luin jo loppuun asti, ja minusta sen voi kirjana hyvin lopettaa siihen mihin se jää, vaikka tarina sittemmin tietysti jatkuukin.   Hajanaisia mietteitä: eroavatko oankalit olennaisesti borgeista? Eroavatko heidän toimensa olennaisesti ihmisten geenitekniikasta? Eroavatko oankalien elävät kulkuvälineet jotenkin meidän kesytetyistä vetojuhdistamme? Ainakin tässä vaiheessa jää auki, kuinka geenikauppaa yleensä harjoitetaan, onko vastapuoli suostuvainen ja täysin selvillä kaikista seuraamuksista. Ja ovatko oankalit aina selvillä kaikista seurauksista? Ihmisgeeniteknikot eivät ainakaan ole.   Miten itse reagoisin? En usko, että takertuisin ihmisyyteen, varsinkaan kirjan tilanteessa. Lajit muuttuvat toisiksi itsestäänkin. Tarjotut muutokset kuulostavat hyviltä. Enemmän häiritsee lisääntymis- ja perhekeskeinen elämänkatsomus.

[quote="maahinen" post=33664]Viihdyttävää ja helppolukuista, kyllä, enkä näe kumpaakaan puutteena. [/quote]   Viihdyttävyys ja helppolukuisuus eivät ole puutteita, päin vastoin, mutta monesti ne liittyvät laiskaan tai suorastaan huonoon proosaan. Ehkä ilmaisin kantani epäselvästi (ei olisi mitään uutta, totisesti), mutta minusta viihdekirjallisuus ei ole taidekirjallisuutta huonompaa lähtökohtaisesti - se vain valitettavan usein sortuu surkeaan kerrontaan, jolloin siitä tulee huonompaa.

Jatkoin suoraan toiseen osaan. En aio keskustella siitä tämän enempää, mutta kielestä, törmäsin vasta tässä ensi kertaa kohtaan, jossa rupesin miettimään merkitystä ja käännöstä - joitain kirjoja lukiessa pohdin alinomaa.

Kirja luettu ja pidin - jäi jopa mielenkiinto jatko-osaa kohtaa, vaikka tarina päättyi kivasti jo ensimmäiseen osaan. Kuten tuli jo sanottua, proosassa oli puutteita, mutta ei niin paljon, että olisin tahtonut lopettaa kirjan lukemista sen takia. Tarina oli kiinnostava alusta loppuun, joskin kiinnostavin osuus oli [spoiler]ihmisten välinen politikointi, kuinka vaikeaa Lilithin on saada luotua yhtenäinen ryhmä ja välittää tietonsa[/spoiler]   Oankalit olivat mielenkiintoisia "pahiksia" [spoiler]Mistä tulikin mieleeni: kuka on tarinan pahis? Onko sellaista? Toisaalta oankaleja voisi pitää pahiksina, jos pitää ihmisten muuttamista huonona asiana; toisaalta Curt ja muut "skeptiset separatistit", kuten heitä opettelin kutsumaan, sillä hehän murhasivat Josephin; tietyssä mielessä jopa Lilith oli pahis, koska hänhän valitsi separatismiin taipuvaiset ihmiset ja koulutti heidät ruokkimalla em. luonteenpiirrettä. Ah, moraalinen harmaus, sinua harrastetaan aivan liian vähän viihtellisemmässä kirjallisuudessa![/spoiler] Otusten motiivit tuotiin esiin, mutta asioita ei suotta väännetty rautalangasta ja kaiken taustalla pyöri mielenkiintoinen idea [spoiler]geenimanipulaatiosta[/spoiler]   Maahiaisen esiinnostama suostumuksen käsite jäi myös mietityttämään, hyvällä tavalla [spoiler]erityisesti lopun ambivalenttinen tilanne siitä, kuinka Lilith, joka on toiminut "tulkkina" ihmisten ja oankalien välillä, joutuu käsittämään kuinka hänestä todella on tullut ensimmäinen askel kohti uutta ihmisyyden olomuotoa. Lilithin ja Nikanjin ongelmallinen suhde - toisaalta, oankalisessa mielessä, rakastavaiset; toisaalta, Lilithin näkökulmasta, vastinparit toisilleen, ihminen ja ei-ihminen - erityisesti korosti tätä ambivalenssia, joka kulki hienosti läpi tarinan.[/spoiler]   Hieno kirja, kaikkensa, mutta toki joitakin asioita olisi voinut parantaa roimastikin - erityisesti kieltä ja [spoiler]kuinka listamaisesti muut ihmishahmot tuotiin mukaan tarinaan, ensin Lilithin lukiessa raporttia ja sitten herättäessä heidät yksi tai useampi kerrallaan. Itse ainakin olin ajoittain ulalla siitä kuka nyt oli kuka ja niin edelleen.[/spoiler] Pienistä narinoista huolimatta viihdyttävä ja ajatuksiaherättävä teos, kuten parhaat spefi-kirjat yleensäkin.

Tulin lukeneeksi kaikki kolme. Lyhyestihän ne on kirjoitettu, joku toinen olisi kirjoittanut melko lailla paksummat romaanit samoista aineksista.   Tarinan pahis? Olisiko ihmisten hierarkkinen geeni? Kirjailijan asenne ihmiskuntaa kohtaan vaikuttaa varsin pessimistiseltä. Miellyttävin ihminen, Lilith, on oankalien tarkoin valitsema.   Lilithin nimivalinta ei tietenkään ole sattumaa - Aatamin ensimmäinen puoliso, demonien äiti.