Vartijat ennen -sarjakuva

[article]534[/article]

Tulin kesällä hankkineeksi Before Watchmen -kokoelma-albumit sitä mukaa kun niitä myyntiin tuli ja pidin kyllä niistä kaikista, vaikka ne eroavatkin toisistaan aika paljonkin käsikirjoittajasta ja taiteilijasta riippuen. Kyynikko voisi tosiaan julistaa nämä Watchmen-elokuvan suosion (?) jatkona tehdyksi rahastukseksi, mutta laatu on kuitenkin kautta linjan sen verran hyvä, että itse ainakin olen oikein tyytyväinen että nämä näkivät päivänvalon.

[article]541[/article]

[quote="Jouni" post=7090]...itse ainakin olen oikein tyytyväinen että nämä näkivät päivänvalon.[/quote]   Jooh, samoilla linjoilla olen itsekkin. Molemmat suomeksi käännetyt albumit olivat hienoa jälkeä. Ei toki samalle tasolle (lähimainkaan) pääse kuin alkuperäinen sarjakuva, mutta sinällään lukemisen arvoisia. Saa nähdä tuoko Egmont sarjan muita osia suomeksi.

[url=http://kirjailijankellarissa.blogspot.fi/search/label/Vartijat%20Ennen]Itse olen vähän fifty-fifty fiiliksillä, molemmat kun luin ja arvostelin[/url]. Hienoa, että näitä suomennetaan ja Egmont saa kovaluokkaista sarjakuvaa ulos, mutta silti... Ei jotenkin vakuuttanut. Taustalla varmasti on se, että luin alkuperäisen juuri ennen kuin sain nämä käsiini.   Paras oli mielestäni Rorscahchin ja sekin johtui suurelta osin taiteesta. Itselle nämä eivät oikein tuoneet mitään, ja mikä oli yksi suuri miinus, oli se että Vartijoiden se rähjäinen, voimaton tunnelma oli kadoksissa. En aluksi ollut tajunnut kun luin Mooren haukkuneen nämä pystyyn koska ne tekivät niistä "tavallisia", mutta onhan ero suuri. Moore on tykittänyt alkuperäisen täyteen tekstiä ja se todellakin on kuvitettu romaani.   Ja silti, pakkohan ne muutkin on lukea, jos vain tänne päätyvät.

Minuuttimiehet oli erinomaista sarjakuvaa, ja melko lailla alkuperäisen hengen mukaisesti. Sankaruuskin oli samanlaista, siis ei niin sankarillista.   Jos Mooren Vartijat on klassikko, Minuuttimiehet on hyvä lukuromaani. Kivasti Darwyn Cooke käytti myös esikuvansa kanssa samanlaista muotojen toistumista kappaleiden avaussivuilla.

En tiedä pitäisikö lukea Minuuttimiehet uudestaan, koska moni siitä pitää, mutta itselle ei auennut. Ehkä paljon johtui hyvin yksinkertaisesti taiteesta. Se ei vain ollut... miellyttävää. Vähän niin kuin itse olisin alkanut piirtää.   Ideaa siinä oli kyllä, sankaruus oli kaukana sankaruudesta. Silti minulta jäi se jokin osa siitä uupumaan.

En muista oliko kyseessä Minuuttimiesten tekijöiden haastattelu vai joku arvostelu, mutta muistan jostain lukeneeni että Minuuttimiesten taide olisi tarkoituksella pelkistettyä. Ts. ideana on ollut käyttää samanlaista tyyliä kuin Minuuttimiesten ajan sarjakuvissa (golden age) käytettiin.

Aaah. No tämähän voisi olla totta, ja jos on, niin hienoa. Silti en pitäny siitä :D En ole nyt satavarma minkänäköistä Golden age pitäisi olla, mutta omasta mielestä ne oldschool-taiteet mitä olen nähnyt, ovat olleet hienompia.

Minuuttimiehet ja Silkkiaave olivat kiintoisia tarinoita, mutta ehkä vain yhden lukukerran ajan. Aika tavalla stereotypioilla pelaamista. Tuossa on yhdenlainen näkemys aiheesta: [url=http://www.hoodedutilitarian.com/2013/05/who-whitewashes-the-watchmen-part-1/]Who Whitewashes the Watchmen[/url]?