Tähtifantasia 2014 jaettu

Tähtifantasia-palkinto 2014   Helsingin SF Seuran Tähtifantasia-palkinto parhaasta vuonna 2013 suomeksi ilmestyneestä käännösfantasiakirjasta annetaan Basam Booksin julkaisemalle [i]Bruno Schulzin[/i] novellikokoelmalle [b]Kanelipuodit ja muita kertomuksia[/b]. Teoksen on suomentanut [i]Tapani Kärkkäinen[/i].   [b]Kanelipuodit ja muita kertomuksia[/b] -teos sisältää puolanjuutalaisen [i]Bruno Schulzin[/i] (1892–1942) koko tuotannon – eli kertomuskokoelmat [b]Kanelipuodit[/b] (1934) ja [b]Kuolinilmoituksen sanatorio[/b] (1937) sekä muutaman näiden teosten ulkopuolisen novellin.   Kirjan toisiinsa kytkeytyvät tarinat kertovat Józefin kasvusta pikkukaupungissa ja hänen erikoisesta perheyhteisöstään. Kokonaisuus on 1900-luvun kirjallisuuden ainutlaatuisimpia teoksia, moderni klassikko, joka ei ole vuosien saatossa vanhentunut päivääkään.   Schulzin runollinen, runsaan metaforinen kieli kuvastaa hienosti ihmeellistä todellisuutta, jossa elollinen ja eloton, uni ja tietoisuus, mieli ja ulkoinen todellisuus sulautuvat yhteen. Tarinoissa tapetit heräävät eloon, vierailulle tullut täti kutistuu olemattomiin ja unohdettujen huoneiden ovet kuroutuvat umpeen. Arjen yksityiskohdista avautuu näkymä kaikkeuteen, jossa ihminen on osa alati muutoksessa olevaa kokonaisuutta.   Teoksen punaisena lankana on tarina päähenkilön isästä, Jakubista, joka kuolee tai muuttaa muotoaan useita kertoja. Ihmiset käyvät vieraiksi toisilleen ja nurkan takana väijyvät kauhistuttavuudet. Tarinat eivät kuitenkaan ole synkeää luettavaa. Schulz taitaa hilpeilyn ja härnäämisen. Samalla hän ironisoi pysyvien merkitysten ja totuuksien tavoittelua.   Schulzin proosa on sukua 1900-luvun alkupuolella syntyneelle weird fictionille. Tämä fantasian muoto sivuaa myös kauhua ja tieteiskirjallisuutta. Samaan aikaan erilaiset modernistiset liikkeet kuten symbolismi ja surrealismi alkoivat tutkia ihmisen kokemusta hämmentävästi muuttuneessa maailmassa. Schulzin vaikutus onkin nähtävissä monen uuskummaa (new weird) edustavan nykykirjailijan tuotannossa.   Hahmottamalla maailmaa uudella tavalla Bruno Schulz on fantasian ytimessä. Kirjan monikerroksinen sisältö avautuu psykologisille, yhteiskunnallisille ja mystisille tulkinnoille ja kutsuu useisiin lukukertoihin. [i]Tapani Kärkkäisen[/i] monta vuotta työstämä suomennos on mestarillinen – teksti soljuu lukijan mielen läpi kuin lähteen vesi.   Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:   Kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinonen ja fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.   Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:   Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä) Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen) Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen) Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm) Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo) Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen) Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

[article]564[/article]

Varjoraatia oli jälleen mukava seurata. :smile:   Puheenjohtajan viimeinen kysymys ennen voittajan julkistamista oli [i]hieman[/i] johdatteleva. :tongue: Hän halusi vielä muistuttaa, että Tähtifantasia on myös käännökselle/kääntäjälle suunnattu palkinto, ja kysyi raatilaisilta jotenkin niin, että mikä ehdokkaista heidän mielestään ansaitsisi sen perusteella palkinnon. No mikäköhän... (Kehuivat kyllä myöskin Yön Kasparin käännöstä.)

Muistiinpanoja varjoraadin paneelista:   Paneelissa perättiin tämänkertaisten ehdokkaiten joukkoon enemmän vetävää tarinankerrontaa. Ehdokaslistaan kuitenkin vaikutti paljon se, että monet kirjat olivat esimerkiksi osia sarjojen keskeltä (Joe Abercrombie, Terry Pratchett, Stephen King, Sergei Lukjanenko, Liz Williams), jolloin ne ovat ehdokkaina hankalia. Maailmalla julkaistaan hyvää seikkailufantasiaa, mutta kustantamot eivät viime vuonna innostuneet avaamaan uusia sarjoja. Raati ja varjoraati olivat yhtä mieltä siitä, että hyvä viihde kuuluu fantasiaan. David Gemmelliä ei vain ehditty palkita Tähtifantasialla. Laadukasta miekkaa ja magiaa on palkittu, ja viime vuoden palkintokirjakin tarjosi vähintään miekkoja.   Lumilapsi jakoi mielipiteitä: tylsä, ihan kiva tai sitten ehdokkaista kenties sujuvin lukukokemus. Fantasiaelementti oli lopulta pienessä roolissa. Lumilapsi on myös kielellisesti yksitasoisin.   Ehdokkaana olisi voinut olla myös esimerkiksi A. S. Byattin Ragnarök, mutta tällaisissa kirjoissa on ikuisuuskysymys, kuinka paljon spekulatiivisia elementtejä kirjoissa tulisi olla. Byattin Pieni musta kirja onkin ollut aiemmin ehdokasasettelussa, vaikkei mahtunutkaan tuolloiselle listalle. – Pitkälistan kirjoista voisi mainita vielä hauskan pulp-antologian Lovecraftin lähteillä, jossa on mukana myös todellisia klassikkoja.   Kasvoista kasvoihin -kirja ei vedonnut kaikkiin varjoraatilaisiin. Se nähtiin myös onnistuneena myytin tulkintana, mutta ei esitetty voittajaksi. Valenten nuortenkirjasta pidettiin ja se nähtiin vahvana ehdokkaana. Toisaalta osa raadista katsoi, ettei kirja aukaise mitään todella uusia uria. Perinteinen matkakertomus, jossa seikkailun merkeissä näytetään hassuja olentoja, ideoiden ilotulituksessaankaan ei todella omaperäinen teos.   Yön Kasparin suhteen oli kaksinaisia kokemuksia. Osa raadista näki sen voittajaehdokkaana: pieni kaunis teos, jossa vähäeleisillä keinoilla on luotu toimivia proosarunokatkelmia. Mutta jos sanojen maistelu ei innosta, sisältö voi mennä aivan ohi. Myös Kanelipuotien rehevän kielen ja unenomaisen tajunnanlennon todettiin vaativan hidasta ja paneutuvaa lukemista. Varjoraatilainen Marko painotti, että Schulzilla on Bertrandiin verrattuna jo liikaa barokkista kuvailua. Peräkkäin luettuna novellit voivat aluksi innostaa, mutta sitten tulee yliannostus.   Yön Kasparissa ja Kanelipuodeissa puhutti se, kuuluvatko ne oikeastaan fantasian lajityyppiin. Yön Kasparia voi sanoa proto- eli esifantasiaksi, se on kirjoitettu ennen modernin fantasiagenren syntyä. Kommenttina voi mainita, että Bertrandin ja Schulzin kirjat liittyvät vanhaan keskieurooppalaiseen fantasian perinteeseen, ranskaksi fantastique, jossa tyypillisenä piirteenä on epävarmuus siitä, ovatko kuvatut tapahtumat todella yliluonnollisia vai ei. Paneelin lopussa luettiin suomentajan tervehdys, jossa Tapani Kärkkäinen viittasi tähän 'fantastisen' käsitteeseen, joka hänen mukaansa Schulziin on aina liitetty.   Edit: Palkinto jaettiin sattumalta Bruno Schulzin syntymäpäivänä.

Laitoin lukkoon aiemmat tämän vuoden Tähtifantasiaan liittyvät ketjut, mutta niidenkin kommentointia voi halutessaan jatkaa tähän ketjuun. Ketjut:[ul][li][url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukusali/1337-arvaa-tahtifantasia-ehdokkaat-ja-voita-kirja]Arvaa Tähtifantasia-ehdokkaat (ja voita kirja)[/url][/li] [li][url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukusali/1362-tahtifantasia-palkintoehdokkaat-2014-julkistettu]Tähtifantasia-palkintoehdokkaat 2014 julkistettu[/url][/li][/ul]   [i]Yön Kasparia[/i] raati kehui niin nätisti, että täytyy koittaa vielä keskittyä sen lukemiseen. (Muistelin aiemmin, etten olisi lukenut proosarunoutta, mutta olen minä sentään Apollinairen [i]Mätänevän velhon[/i], mikäli se siis on sellaista. Koin sen kuitenkin helpommaksi lukea, koska siinä kulki jotensakin yhtenäinen juoni.)   Myös [i]Lumilapsi[/i] alkoi kiinnostaa aiempaa enemmän, kun raatilaisten mielipiteissä oli hajontaa. Täytyy selvittää, mitä mieltä on itse. :smile: En muista nimiä, mutta vasemmalla istunut herra vaikutti niin tuskastuneelta tarinan sisältämään surkeuteen ja surkutteluun, että mieleeni tuli hauska kuva hänestä lukemassa vastoin tahtoaan jotain naistenlehden artikkelia. Tyyliin: "Lukijat kertovat: 'Yritin puhua masennuksestani, miestäni kiinnosti vain peruna.'"   [b]Valenten[/b] kirjasta jäi mietityttämään, että raatilaiset puhuivat siitä lasten- ja nuortenkirjana. Tarinan kertojaääni nimittää kuitenkin lukijaa ja itseään aikuisiksi, joten olen miettinyt, olisiko kirjan oikeasti tarkoitus olla jonkinlainen aikuisille suunnattu satu ja tulisiko sitä arvioida sellaisena. Oli hauska huomata, että joku muukin kirjaa lukenut on verrannut sitä juuri [i]Abarat[/i]-kirjoihin. (Minäkin pidän enemmän Abarateista.)     [quote="Thialfi" post=17778]Paneelissa perättiin tämänkertaisten ehdokkaiten joukkoon enemmän vetävää tarinankerrontaa.[/quote] Viihdyttävyydestä puhuttaessa odotin, mainittaisiinko [b]Robsonin[/b] [i]Aitoa peliä[/i]. Olisi ollut hauska kuulla, olisiko siinä raatilaisten mielestä ollut ainesta ehdokkaaksi. Mielestäni se oli varsin viihdyttävä, muttei ehkä sellaista viihdettä kuin raati kaipasi. Mainittiinko [b]Kingin[/b] [i]Tuulen avain[/i]? Minulta meni se ohi. [b]Duncanin[/b] [i]Viimeinen ihmissusi[/i] mainittiin, ja puheenjohtaja oli tainnut jopa pitää siitä.     [quote="Thialfi" post=17778]Ehdokkaana olisi voinut olla myös esimerkiksi A. S. Byattin Ragnarök, mutta tällaisissa kirjoissa on ikuisuuskysymys, kuinka paljon spekulatiivisia elementtejä kirjoissa tulisi olla. [/quote] Olen kyllä sitä mieltä, että mikäli raadilla olisi ollut tahtoa asettaa [i]Ragnarök[/i] ehdolle, olisi sekin saatu tulkittua ihan kyllin fantasiaksi. :wink: Ongelmana kai sitten on ollut, että kirjan kehyskertomus, jossa lapsi lukee kirjaa jumalista ja kuvittelee sen tapahtumia mielessään, sijoittuu tähän "oikeaan" maailmaan, ja lapsi on hyvin tietoinen jumalien fiktiivisyydestä? Eli kirjassa ei "oikeasti" tapahdu mitään yliluonnollista? Kun kuitenkin ajattelee kirjan rakennetta ja tarinasisältöä ja millainen lukukokemus se on, niin se jumalmyyttien maailmahan oli ainakin minusta paljon täyteläisempi ja eläväisempi ja se kirjan "varsinainen sisältö" verrattuna kirjaa lukevan lapsen reaalimaailmaan. (Toki ei kehyskertomuskaan mitenkään turha ole ja myytin ja lapsen maailmoilla on kiinnostavia yhtymäkohtia jne.)   Tilaisuudessa oli tosiaan näkyvillä se lista viime vuonna julkaistuista fantasiakirjoista, ja siitä listasta raatilaiset huomioivat, että on paljon nuortenkirjallisuutta jne. Sain vähän vaikutelman sellaisesta ajatuksesta, että kaikkien muiden paitsi laadukkaiden aikuisille suunnattujen fantasiakirjojen julkaiseminen olisi pois laadukkaiden aikuisille suunnattujen fantasiakirjojen julkaisemisesta. Minä uskon ennemmin, että jollei julkaistaisi nuortenspefiä, julkaistaisiin jotain ei-spefiä nuortenkirjallisuutta, jne. Joten fantasian julkaisu missä hyvänsä lajilokerossa on mielestäni hyvä juttu, vaikka fantasiagenren sisäisessä tarkastelussa sitten näyttäisi, että sitä itselle mieluista fantasialajia on vain pieni osa suhteessa koko fantasiajulkaisuun. Kärjistettynä esimerkkinä: ei Harlequin funtsi, lähtevätkö suomentamaan Gena Showalterin uusinta, vai pitäisikö julkaisuohjelmaan sittenkin ottaa jokin fantasian suurklassikko.     Kärkkäinen voisi seuraavaksi ihan vain huvikseen suomentaa jonkin puolalaisen paranormaalin nuorisoromanssin, ja katsoa, tuleeko palkintoa. Takuulla raatilaiset ainakin lukisivat sen. :tongue:

Varjoraatilainen tässä moi. Epämääräisiä vastausyrityksiä Hiistulle.   Mulle Robson on enemmänkin scifiä, kun sen joskus aikanaan englanniksi luin.   Harlequin muuten lopetti sen paranormaali romanssi -sarjansa, joten ensi vuonna puuttuu ne pitkältä listalta.   Markon reaktio Lumilapseen naisten romaanina huvitti vähän minuakin. Minusta siinä oli selvästi positiivinen pohjavire, selviytymistarina se lopulta oli.   Kustantamot julkaisevat edelleenkin suurimman osan fantasiasta ja scifistä suunnattuna lapsille ja nuorille, vaikkeivat ne sitä ehkä olisikaan. Ehkä siihen on syynä se, että me aikuiset harrastajat luemme liikaa englanniksi, emmekä osta suomenkielisiä kirjoja. Syyttäkäämme siis vain itseämme. Lapsille ja nuorille sen sijaan saadaan vielä myytyä.

Mutta kuinka pitkään? Kustannuspolitiikalla voisi vaikuttaa siihenkin, mutta minusta tuntuu, ettei tahtoa tai osaamista aina ole, ainakaan yhtä aikaa.   Minä en ole lukenut kai ehdokkaista kuin kaksi, mutta Eowyn Iveyn kielen kuvaamista yksitasoiseksi kyllä ihmettelen. Tai sitten karu kauneus on yksitasoista...   Kannatan ehdottomasti sitä, että Kärkkäinen suomentaisi jotain puolalaista paranormaalia teiniromanssia myös. Sitä olisi ilo lukea.

Kiitos Sinille vaustauksista. :smile:     [quote="Sini" post=17864]Harlequin muuten lopetti sen paranormaali romanssi -sarjansa, joten ensi vuonna puuttuu ne pitkältä listalta. [/quote]   Joo, joskus vuosi sitten tulivat viimeiset julkaisut. Harmi homma, koska sitä kautta ilmestyi sentään tiuhaan tahtiin kirjoja lukijoille, jotka tykkäsivät niitä lukea. (Suosittelin niitä aikoinaan yhdelle kaverilleni, joka muutoinkin lukee paranormaalia romantiikkaa, mutta hän koki tärkeäksi erotella, ettei hän sentään [i]harlekiineja[/i] lue. :roll: Vaikka todennäköisesti suht samanlaista olisi ollut kuin esim. Wardin kirjat, joista tykkää.)