Vuosikymmenten kirjat (Hesari listailee apokryfisesti)

Helsingin Sanomat on kesän ratoksi listaillut viisi kirjaa kultakin vuosikymmenluvulta 1950-luvulta 1990-luvulle. Hesarin kulttuuritoimitus on valinnut kirjat määritelmänsä mukaan turhaan pölyttymään jääneistä vuosikymmenen tärkeistä kirjoista. Vähän apokryfistä minusta touhusta tekee se, että käännöskirjat on listattu vuosikymmenelle alkuperäisen ilmestymisensä, ei käännösvuoden perusteella. Muutenkin viiden lista per vuosikymmen on pakostakin aika epätasainen otos, ja siksi listojen kanssa on (minun mielestäni) aika helppo olla eri mieltä.   Tässä linkit toistaiseksi ilmestyneisiin juttuihin ja hesarikammoisille lista kirjoista:   [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/N%C3%A4m%C3%A4+viisi+1950-luvun+kirjaa+jokaisen+kannattaisi+lukea/a1405474989815]1950-luku[/url]: Satu Waltari: Kahvila Mabillon, Sinikka Kallio-Visapää: Santiagon simpukka. Matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta, Otfried Preussler: Pieni vesimies, Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen ja Aapeli: Pikku Pietarin piha   [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/N%C3%A4m%C3%A4+viisi+1960-luvun+kirjaa+jokaisen+kannattaisi+lukea/a1405651017664]1960-luku[/url]: Dacia Maraini: Heräämisen aika, Truman Capote: Kylmäverisesti: Totuudenmukainen kuvaus eräästä joukkomurhasta ja sen seurauksista, Donald Barthelme: Lumikki, Richard Brautigan: Taimenenkalastus Amerikassa ja Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti   [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/N%C3%A4m%C3%A4+viisi+1970-luvun+kirjaa+jokaisen+kannattaisi+lukea/a1405734354119]1970-luku[/url]: Leena Krohn, Inari Krohn: Vihreä vallankumous, Arja Tiainen: Nukun silmät auki, Erica Jong: Lennä, uneksi, Christer Kihlman: Kallis prinssi ja William Styron: Sofien valinta   Miltä listat teistä näyttävät? Onko teillä jonkinlaisia omia vuosikymmen- tai aikakausisuosikkilistojanne? Kuinka hyvin aikakausi- tai vuosikymmenajattelu ylipääsnä niin laajaan alueeseen kuin (suomalaisesta näkökulmasta) maailmankirjallisuus sopiikaan?

Minulle noista kirjoista ainoa tuttu on Daniel Katzin [i]Kun isoisä Suomeen[/i] hiihti, joka on muuten loistava kirja. Lainasin sen kirjastosta aikanaan hauskan nimen perusteella ja ostin myöhemmin itsellenikin. Ihan mielenkiintoista nähdä mitä muuta Hesari laittaa listalleen.   Mitä vuosikymmenjaotteluun tulee, on se mielestäni perusteltu, jos kyseiset teokset ovat olleet erityisen merkittäviä tuona aikana, niissä kiteytyy jotenkin olennaisesti vuosikymmenen henki tai ne ovat olleet jonkin uuden esitystavan tms. läpimurtoja. Katzin teos ei sovi [i]minun[/i] mielestäni mihinkään edellisistä kategorioista, muista HS:n listaamista kirjoista en sitten tiedä.   Mitään omaa kattavaa listaa minulla ei ole tarjota, mutta näin ensimmäisenä tuli mieleen, että 40-luvun ”vuosikymmen kirjojen” joukkoon sietäisi minusta joku Waltarin Komisaario Palmu- romaaneista. Vaikka Palmut eivät varmaan ole aikanaan aloittaneet vallankumousta, näin nykylukijalle ne ovat viihdyttävä aikamatka vanhaan Helsinkiin.

Pikku Pietarin piha luettiin joskus koulussa ja tykkäsin siitä. Muuten listalta on tuttu vain Greenen Hiljainen amerikkalainen (elokuvan trailerista, itse filmi vielä katsomatta ja kirja lukematta). Harvemmin kyllä luenkaan tuon tyyppistä proosaa, enemmänkin lukemiset painottuvat scifi/fantasia/historiallinen/jännäri/tietokirjallisuus-linjalle. Vähän hankalat valintaehdotkin listalle, helmiä mutta ei tunnettuja klassikkoja...   Meinasin tehdä itse vastaavan listan mutta huomasin liian työlääksi näin iltamyöhäiselle. Mutta mainitaan nyt eka löytämäni eli paras lukemani Peter O'Donnelin kirja Modesty Blaise ja mahdoton neitsyt vuodelta 1971.