Typerät suomennokset

Luin tuossa WSOY:n William Shakespearen Hamletin. Suomentanut Eeva-liisa Manner ja painettu 1998. Oli kyllä karsea. Teki heti ekoilta sivuilta lähtien mieli hakea alkuperäiskielinen.   Siellä on tälläisiä suomennoksia: Hamlet: Ihan niin, ja nyt se on armollinen rouva Matosen oma, ja hauturi koputtaa sitä lapiolla päähän. Tässäpä mainio vallankumous, jos se hoksaisimme nähdä. Niinkö halvalla nuo päänluut on kasvatettu, että niillä saa heittää [b]keilaa[/b].   Niillä saa heittää keilaa? Hamletin aikana keilattiin? Moderni sana tuo keilaus. Pilaa kyllä tunnelman kauan sitten tapahtuneesta, ja pahasti.   Toisessa kohdassa puhuttiin miinasta. Niinku mitä hemmettiä? Oli miinoja Hamletin aikana? Olikohan jalkamiinoja, putkimiinoja, telamiinoja vai lantamiinoja? Viuhkamiinoja? Merimiinoja?   Kyllähän tässä on joku logiikka, on sentäs WSOY. Kyllähän se merkitys tulee todella hyvin esille, esim tuossa keilauksessa. Mutta ei Shakespeare tätä tälleen kirjoittanut!

Voisikohan tuossa olla jokin taka-ajatus siitä, että saataisiin tarinaa hieman lähemmäksi nykyaikaa? Että olisi jotain kohtia joihin samaistua eikä teksti tuntuisi niin oudolta ja vanhanaikaiselta. Itse olen tuon samaisen suomennoksen lukenut, enkä kiinnittänyt mitään huomiota liian moderneihin sanavalintoihin. Sehän kuitenkin on suhteellisen suosittua hiukan modernisoida sanavalintoja, että nykyihminen ymmärtää paremmin, mistä tarinassa on kyse. Lontoossa asuessani törmäsin kirjakaupoissa useisiin kirjoihin, joista oli tehty useampi versio: vanhoilla sanoilla ja uusilla. Englannin kielessäkään kun ei ne vanhat sanat ole päivittäisessä käytössä, niin modernimpi versio on lukijalle helpompi valinta. Eivät ne paikallisetkaan kaikkia vanhoja sanoja ilman sanakirjaa ymmärrä. Halutessaan on kuitenkin tarjolla se alkuperäinen versio.   Noita suomennoksia on niin useita, että varmasti löytyy myös sellainen versio, mikä on enemmän Shakespearen tyylistä. Tietenkin voisi vaikka takakannessa lukea, että suomentaja on ottanut modernimman linjan sanavalinnoissa, jotta alkuperäistä kirjoitusasua etsivät osaavat varoa (ja vastaavasti modernimpaa tekstiä etsivät osaavat valita oikean version).

[quote="JPAP" post=22816] Niillä saa heittää keilaa? Hamletin aikana keilattiin? Moderni sana tuo keilaus. Pilaa kyllä tunnelman kauan sitten tapahtuneesta, ja pahasti. [/quote]   :lol: Itse olen lukenut Matti Rossin suomennoksen, joka ainakin oli ihan hyvä. Runollista kieltä on kyllä vaikea kääntää, Hamletistakin on tehty kuusi suomennosta. Löytyisiköhän [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353562822974]näistä[/url] joku sopiva? :smile:   En muista törmänneeni mihinkään täysin onnettomaan suomennokseen, mutta yksi juttu on jäänyt mieleen. Jarkko Laineen suomentamassa Draculassa on vanha mies, joka puhuu tähän tapaan: "Sen tähre mää sen leikiks pistin et olisin vähä piristänyt vanhaa syräntäni". Ilmeisesti alkuperäistekstissa ukko puhuu jotain murretta. Murteellisia tai voimakkaan puhekielisiä tekstejä on mielestäniö raskas lukea, eikä tämä ratkaisu nyt sovi kirjan aikaan ja paikkaan mitenkään.

Tällä hetkellä minulle tulee mieleen ainoastaan Stephenie Meyerin Epäilys-kirjan suomennos, joka muistaakseni herätti jonkin verran keskusteluakin. Kirjan nimittäin suomensi eri henkilö kuin kaksi aikaisempaa kirjaa, ja hahmojen puhetyylit vaihtuivat, yhden todella radikaalisti. Alkukirjoissa siistiä yleiskieltä puhuva Jacob nimittäin puhuikin yhtäkkiä vahvaa puhekieltä. En oikein koskaan tottunut siihen, kun alkukirjoissa puhetapa oli niin erilainen. Jos en väärin muista, niin saatoin jopa antaa palautetta kustantamolle, että miten he antavat tehdä kesken sarjan näin radikaaleja muutoksia hahmojen puhetyyliin. Tuntui siltä, kun alkukirjojen hahmoa ei enää tuntenutkaan ollenkaan ja tälle piti luoda kokoaan uusi "identiteetti" päässä.   En ole noita kirjoja vuosiin lukenut, heräsi kyllä mielenkiinto, miltäköhän se suomentajan vaihdos nyt tuntuisi. Tuskin herättäisi niin voimakkaita tunteita kuin teinivuosina, vaikka koskaan en mikään noiden kirjojen fani ollut, ne olivat minulle vain ihan hyviä kirjoja.

itseä on aina häirinnyt se että suomentajat kääntävät Wyrm -sanan Mato -sanaksi. toki sanan vanha germaaninen muoto on worm mutta voisi kyllä kontekstista päätellä että kyseessä ei ole mikään maan alla mylläävä mullansyöjä.   oikea käännöshän sanalle on Kärme tai Kärmes (käärmeen vanha muoto). aiheuttanut useamman kirjan ilmalennon kun lohikäärmettä on kirjoissa "haukuttu" madoiksi...   pieni vika, mutta...   ...aiheuttanut kokonaan käännöskirjallisuuden lukemisen lopettamisen. Ennemmin luen kaiken englanniksi tai saksaksi.

[quote="Puolikuu" post=22818] :lol: Itse olen lukenut Matti Rossin suomennoksen, joka ainakin oli ihan hyvä. Runollista kieltä on kyllä vaikea kääntää, Hamletistakin on tehty kuusi suomennosta. Löytyisiköhän [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353562822974]näistä[/url] joku sopiva? :smile: [/quote]   Joo luin nuo läpi, niin on kyllä jokainen aivan kauhea. Taidan huomenna hakea enkunkielisen version, ja siitäkin tutkia mikä niistä paras. Dantea pitäisi lukea ja Jumalaista näytelmää seuraavaksi. Senkin kanssa kyllä pitää olla tarkkana. Harmi vain, kun en osaa italiaa. Tuttifrutti pasta lasagne, kun ei riitä. :evil:

Hamlet-käännöksistä muistan tuon Veijo Meren tuoreeltaan Lilla Teaternin esityksestä, silloin se ainakin tuntui kielen ilotulitukselta, ja esitys kokonaisuudessaan yksi ikimuistoisimpia koskaan. En ole sitä kyllä mitenkään vertaillut muihin käännöksiin, yleismuistikuvana vain että vanhimmat käännökset tuntuvat jäykänpuoleisilta, mitä tuntumaa Shakespeare englanniksi ei tosiaankaan anna.   Harvoin tulee luettua samaa kirjaa useammalla kielellä, tai jos tulee niin vuosia väliä, joten vertailuja on vaikea tehdä. Harvoja poikkeuksia Harry Potter, jota olen lukenut englannin ja suomen lisäksi venäjäksi. Suomalainen käännös on erinomainen, venäläinen vilisee virheitä ja liikaa nimistöä jätetty kääntämättä. Sjövall & Wahlöön dekkareista suomeksi tuntuu puuttuvan jotain ruotsiin verrattuna, henkilöt ovat ikäänkuin vähemmän persoonallisia. Sormusten herran suomennos on paikoin jopa alkuperäistä parempi - luulen sen johtuvan Kalevala-mitan ja suomen kielen suhteesta (klassinen esimerkki automaattien "syötä kortti tai seteli"), syntyy aiheeseen sopivaa poljentoa ja mahtipontisuutta.   Odysseuksen käännöksien vertailua jatkan joskus kun viitsin tuolla kesälukuhaasteen puolella.   Mato ei tarkoita pelkästään lieroja tai suolinkaisia, vaan myös maanpäällisiä kiemurtelijoita. Käärmeen tai lohikäärmeen kutsuminen madoksi antaa mukavan vanhahtavan sävyn. Karjalassa ja eestissä käärme on nykyäänkin mado tai madu.

Spefistä Justine Robsonin [i]Aitoa peliä[/i] -kirja jäi kesken ihan vain ontuvan suomennoksen takia. Ehkä joskus luen loppuun, mutta suomennos ei toiminut ollenkaan. Turhia epäsuomalaisia täytesanoja, kammottavan kökköjä lauserakenteita. Ihan kuin vain olisi käännetty suoraan englannista suomeksi muokkaamatta kielen rakennetta ollenkaan.

[quote="StaCa" post=22910]Spefistä Justine Robsonin [i]Aitoa peliä[/i] -kirja jäi kesken ihan vain ontuvan suomennoksen takia. Ehkä joskus luen loppuun, mutta suomennos ei toiminut ollenkaan. Turhia epäsuomalaisia täytesanoja, kammottavan kökköjä lauserakenteita. Ihan kuin vain olisi käännetty suoraan englannista suomeksi muokkaamatta kielen rakennetta ollenkaan.[/quote]   Suosittelen lukemaan enkuksi, minä ainakin tykkäsin tarinasta! =)