Asterix-sarjakuvakirjat

Kirjatietokantamme ovat tähän saakka säästyneet villisikoja popsivilta gallialaisilta, mutta nyt nämä leppoiset soturit ovat valloittaneet myös Risingshadow'n kirjatietokannan. Tokihan ne tänne kuuluvatkin, joten jos huomaatte törmäävänne hiidenkiveen (yleensä lentäviin sellaisiin), niin tiedätte nyt syyn ;)   Omasta lapsuudestani muistan, että Asterix-sarjakuvat olivat ehdottomia suosikkejani. Kummitätini vintillä lapissa oli kasoittain vanhoja 40-80 -luvun lehtiä ja kirjoja, ja ala-asteikäisenä vietin tuolla vintillä useita tunteja kesäisin etsien luettavaa. Pääasiassa etsin kaikenlaisia sarjakuvakirjoja ja lehtiä kuten Aku Ankkoja, Lucky Luckeja ym., mutta todellisia aarteita olivat Asterix-kirjat. Kirjat olivat vanhoja ja melko repaleisia. Ei se kuitenkaan haitannut vaikka puolet kirjan sivuista puuttui... olivathan ne jossain tuolla vintin kasoissa ja niitä sitten etsittiin tuntitolkulla toivoen, että edes yksi uusi sivu löytyisi jostain :)   Haastankin nyt kaikkia Asterixin lukijoita antamaan äänensä [url=http://www.risingshadow.fi/library/series/1060-asterix]Asterix-kirjoille[/url], jotta näemme mikä kirjasarjan kirja on teidän mielestänne kaikista paras ja luetuin :)

Ooo, Asterixit pääsivät Risingille :lol: Tännehän ne kyllä kuuluvatkin, taitavat vain olla vähän jääneet sivuun kun sarjakuvia ovat.   Minulla on myös hyviä muistoja Asterixien parissa. En tosin ole lukenut kaikkein vanhimpia, vain ne harvat jotka äitini ja tätini olivat säästäneet. Mutta voi, ne on luettu niin monta kertaa että ei riitä sormet laskemiseen. En ole nyt myöhemmin osannut arvostaa sarjakuvia yhtä paljon kuin pienenpänä, mutta Asterixit ovat jääneet mieleen. Pitäisipä kaivella ne uudelleen tuolta kaapista tai varastosta, missä lienee ovatkin.   Eikun tästä tähtiä merkkailemaan ;)

Asterixit ovat parhaita! Äiti löysi varastosta juuri hiljattain läjän Asterixia ja Lucky Lukea. Ja oltiin yllättyneitä lehtien suhteelisen hyvästä kunnosta, ja kaikki on nyt taas luettu. Ihan noita uusimpia ei meiltä löytynyt, mutta voisi sanoa että kaikki vanhat, eli parhaat, pari on kateissa, mutta saattavat löytyä vielä toisesta laatikosta varastosta :)   Mutta eihän noita osaa paremmuusjärjestykseen laittaa, kaikki niin hyviä!

Asterixeja tuli luettua paljon pienenä, myöhemmin tosin olen huomannut etten saa albumeista enää irti samalla tavalla kuten vaikka Barksin Akkareista. (Belgialainen?) mainstream(?)huumori on kai se joka on alkanut tökkiä, se ei haitannut pienenä mutta nykyään haittaa.   Suosikkini oli kuitenkin Asterix lyö vetoa. Kai se herkkujen kerääminen miellytti. Muistan myös sen missä Asterix häädetään pois kylästä, taisi olla Asterix ja riidankylväjä, tilanne oli jotenkin niin epäoikeudenmukainen että se iski vahvasti.

Joskus muksuna tuli luettua Asterixeja jonkun verran, mutta mitään mainittavaa muistikuvaa minulla ei niistä ole (Aku Ankka oli minulle paljon suurempi juttu). Eli voin lukea ne kaikki nyt uudelleen ihan kuin lukisin niitä ekaa kertaa. :p Miehellä on todennäköisesti kaikki hyllyssä, joten ei tarvitse edes käyttää aikaa niiden metsästämiseen.   Olen saanut muutaman niistä luettua tässä viime päivinä ja muistikuvat ovat osoittautuneet oikeiksi: varsin sympaattista menoa ja meininkiä, mitä nyt himpun verran väkivaltaisempaa kuin mitä muistelin ja odotin.   Voinee olla, että luen näitä liian aikuisen näkökannasta, mutta jotkin epäjohdonmukaisuudet häiritsevät ihan suunnattomasti (jotka eivät varmasti olisi häirinneet lapsena). Esimerkiksi nyt viimeisemmässä lukemassani kirjassa [i]Asterix ja gootit[/i], Akvavitix lähtee tietäjien jokavuotiseen vuosikokoukseen, jossa samalla valitaan vuoden tietäjä. Akvavitix esittelee siellä voimataikajuomaansa, [i]mutta eikö tämä muka ole esitellyt sitä koskaan aiemmin?[/i] Jos hän on käynyt siellä todennäköisesti lähes joka vuosi, miten taikajuoma olisi nyt sitten vasta esittelyvuorossa? Tämä hieman hämmentää... Mutta ei se ole kuitenkaan ylitsepääsemätöntä; se ei riko tarinaa eikä se edes sinänsä ole oleellinen juttu juonen kannalta. Kunhan jäi mieleen kaihertamaan.   Mutta näistä tarinoista tulee hyvä mieli. Ihan samanlaista nostalgiahenkeä näissä ei ole minulle kuin ilmeisesti monelle muulle, mutta kyllä Asterixista silti tulee jollain tapaa lapsuus mieleen. :)

Jokunen viikko sitten kaupassa osui silmiin Asterix ja Caesarin Papyrus albumi. Vähän hämmennyin että vieläkös näitä julkaistaan mutta ostin tietysti. Näemmä muutama jäänyt väliin. Vanhoistakin kyllä puuttuu vielä pari kappaletta.   Suosikkini noista taisi olla Jumaltenrannan nousu ja tuho, jonka muuten katsoin hiljattain animaatiofilminäkin, sellainenkin kun on hiljattain tehty, mutta se ei aivan tavoittanut samaa tunnelmaa kuin mitä muistelen albumista. Asterix ja rahapata oli aikoinaan ensimmäinen Asterix jonka luin, ja siitä on jäänyt nostalgiset muistot.

[quote=Moonlord]Jokunen viikko sitten kaupassa osui silmiin Asterix ja Caesarin Papyrus albumi. Vähän hämmennyin että vieläkös näitä julkaistaan mutta ostin tietysti.[/quote]   Luin tämän joku aika sitten ja oli kyllä pitkästä aikaa hyvä uusi Asterix! Juoni oli jännä ja uusien tekijöiden ote tuntuu aivan alkuperäiseen verrattavalta, eli ei mitään pahaa sanottavaa.   Mullakin on suunnitelmissa Asterix-uudelleenluku. Näitä on lapsena tullut luettua runsaasti, mutta tarinat ja jutut sekoittuvat jo iloisesti päässä, kun suurimman osan lukemisesta on reilusti aikaa.

Olen Asterixien lukemisessa tällä hetkellä noin puolessa välissä ja olen edelleen sitä mieltä, että loistavaa sarjakuvaa. Toki joukossa on heikkojakin tarinoita, mutta sittenpähän ne parhaimmat oikein korostuvat. Olen lukenut viimeisimmäksi [i]Jumaltenrannan nousu ja tuho[/i] sekä [i]Asterix ja Caesarin laakeriseppele[/i], joista ensimmäinen oli ehdottomasti loistava, jälkimmäinen sitten taas esimerkki heikommasta tarinasta. Vaikka tarinoiden taso vaihteleekin, on piirrosjälki siitä huolimatta miellyttävää. Parista ensimmäisestä albumista näki, että siinä vielä haettiin tyyliä ja muotoja, mutta sitten sen jälkeen piirrostyyli on pysynyt hyvin samanlaisena. Välillä pitäisi muistaa hiljentää lukutahtia ja oikein ihastella kuvia, sillä välillä niihin on laitettu sellaisia yksityiskohtia, jotka korostavat tarinaa (eivät ole tärkeitä, mutta antavat jotain lisää tarinoille).   Lapsena suosikkianimaationi oli [i]Asterix valloittaa Rooman[/i], ja olin ehkä hitupikkuisen pettynyt kun tajusin, että se ei perustukaan mihinkään sarjakuva-albumiin. Olen kyllä sittemmin huomannut, että aika monta kohtausta animaatiosta on ainakin idealtaan otettu erinäisistä albumeista. Tavallaan hauskaa itsellekin, koska välillä tulee lukiessa niitä hetkiä, että [i]ahaa, tämä on tuttu, se oli varmaan siinä leffassa[/i]. Sitten välillä tulee myös olo, että pitäisiköhän se animaatio katsoa uudelleen, mutta ehkä vaan parempi antaa olla. Aika kultaa muistot ja niin edes päin.

[quote="Emelie" post=43750]Lapsena suosikkianimaationi oli [i]Asterix valloittaa Rooman[/i], ja olin ehkä hitupikkuisen pettynyt kun tajusin, että se ei perustukaan mihinkään sarjakuva-albumiin. Olen kyllä sittemmin huomannut, että aika monta kohtausta animaatiosta on ainakin idealtaan otettu erinäisistä albumeista. Tavallaan hauskaa itsellekin, koska välillä tulee lukiessa niitä hetkiä, että [i]ahaa, tämä on tuttu, se oli varmaan siinä leffassa[/i]. Sitten välillä tulee myös olo, että pitäisiköhän se animaatio katsoa uudelleen, mutta ehkä vaan parempi antaa olla. Aika kultaa muistot ja niin edes päin.[/quote]   No, omasta puolestani voin sanoa, että kyllä [i]Asterix valloittaa Rooman[/i] kestää mainiosti katselun myös aikuisiällä :cool: Tulee mukavan nostalginen olo ja lisäksi tajuaa jotain sellaisia vitsejä/juttuja, mitkä lapsena ohitti. Läheskään kaikki lapsuuden lempielokuvat eivät ole kestäneet aikaa kovinkaan hyvin, mutta tämä Asterix ei mielestäni kuulu siihen joukkoon. Se on ehdottomasti paras näkemistäni Asterix-leffoista ja edelleenkin tuntuu ylipäätään yhdeltä parhaista animaatioista. Ylläoleva siis sillä varauksella, että lapsena tosiaan tuijotin elokuvaa niin ahkerasti, että osasin sen miltei ulkoa - ei minulta mitään puolueetonta mielipidettä tällä taustalla saa :grin:

^ No ehkäpä minä sitten uskallan kokeilla katsoa sen uudelleen. :grin: Jos laskee odotukset tarpeeksi alas, niin sitten voi yllättyä iloisesti. Animaation katsomisesta on kuitenkin 15-20 vuotta aikaa (huh huh, kylläpä tuli vanha olo), joten pitää osata asennoitua siihen oikein.

Aloin keräämään Asterix albumeita vähän aktiivisemmin tämän vuoden alussa ja melkein puolet ovat jo kasassa. Niiden aikaisemmasta lukukerrasta oli luultavasti jo noin 15-20 vuotta, mutta yllättävän moni yksityiskohta oli vielä hyvin muistissa. Ainoastaan se oli unohtunut, että miten lyhyitä tarinoita ne oikeasti ovatkaan. Lapsena saatoin uppoutua helposti vaikka yli puoleksi tunniksi yhden sarjakuvan kimppuun, mutta nyt menee jo vähintään 2-3 tuommoista ohutta läpyskää siinä ajassa.   90-luvun jälkeen julkaistujen albumien lukemista odotan innolla, koska niistä ei ole minkäänlaista aikaisempaa muistikuvaa.

Nyt on Asterixien luku-urakka saatu päätökseen. Nehän olivat ihan huvittavia tarinoita, joskaan ei niin hauskoja kuin mitä olisin odottanut. Jotkut albumit yllättivät positiivisesti, esim. [i]Asterix Intiassa[/i] oli aivan huippu ja hauska, jota en siltä sarjakuvalta jostain syystä odottanut. Viimeisimmässä, [i]Asterix ja Caesarin papyrus[/i] -albumissa oli paljon hauskoja juttuja, mutta minulle tuli jostain kohtauksista liikaa Hobitti (leffa-versio) mieleen. Se ei olisi kaivannut sitä... Ei mikään heikko esitys, muttei mikään erityisen loisteliaskaan.   Kaikista albumeista kokonaisuutena jäi kuitenkin hyvä fiilis, joihinkin suosikkeihin palaan aivan varmasti tulevaisuudessa. :)

Monien mielestä kultakausi loppu albumiin Asterix Belgiassa, kesken sen teon käsikirjoittaja Goscinny äityi polkemaan kuntopyörää lääkärin testissä niin innolla, että sai sydänkohtauksen ja kuoli ihan liian aikaisin. Uderzo jatkoi sarjan piirtämistä omilla käsikirjoituksillaan (joista ollaan montaa mieltä, eritoten viimeisestä Taivas putoaa niskaan) ja Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad ovat nyt ottaneet ohjat käsiinsä (Piktit ja Taivas putoaa niskaan)   Asterixia muuten yritettiin lokalisoida Saksassa sillä tapaa, että sankarit olivatkin mukamas visigootteja. Ilmeisesti Bretagnen kartta jätettiin pois.

Minä en oikein koskaan ole ymmärtänyt kultakausiajattelua tai ainakaan normatiivisena määritteenä - yleensä taiteilijoiden vahvoinakin kausina tulee heikkoja töitä ja vastaavasti useimmiten myös niin sanottujen kultakausien ulkopuolella on helmiä. Ja erityisesti Asterixeissa minusta on kovin kummallista väittää, että Uderzo olisi käsikirjoittajana jotenkin ehdottomasti huonompi kuin Goscinny. Pikemminkin väittäisin, että siinä missä Goscinny oli käsikirjoittajana rautainen ammattilainen jonka huonommatkin hetket olivat kohtalaisen tasokkaita, Uderzo oli luomisvoimaisempi mutta myös huomattavasti epätasapainoisempi, ja tuotti yhtä lailla loistokasta kuin aika huonoakin jälkeä. Alla oleva listaus minun Asterix -topkympistäni on reilun vuoden takaa eikä sisällä vielä Ferrin ja Conradin teoksia, joista Piktit oli minusta ihan jees mutta Caesarin papyrus todella hyvä, ja saattaisi kivuta listallekin. En kumminkaan halua ruveta miettimään, miten se vaikuttaisi loppuun kokonaisuuteen, joten tämä on edelleen senhetkinen lista ilman noita uusimpia albumeja.   "Minä tykkään listoista. Tosi paljon. Ja välillä on kiva ajatella muutakin kuin yhteiskunnallisuuksia ja politiikkaa. Siksi tarjoan teille tässä listan minun mielestäni (ehdottoman objektiivinen ja yleispätevä kriteeri) kaikkien aikojen parhaat Asterix -sarjakuva-albumit:   10. Asterix ja suuri merimatka - en voi sille mitään, tämä on mukana ennen kaikkea aihepiirinsä takia. Amerikan mantereen löytäminen sekä sen alkuperäisasukkaiden tarinamaailma kiehtovat myös Asterixin matkassa   9. Asterix ja Latraviata - Uderzon yksin tekemistä albumeista kiinnostavin sikäli, että tuo vanhoja juonikuvioita yhteen uusilla tavoilla. Tykkään myös isistä.   8. Asterixin poika - Uderzo luo ja tutkailee useita synkempiä ja vakavempia teemoja kuin useimmissa albumeissaan. Toisaalta myös vitsit Asterixin isyyden kieppeiltä ovat hulvattomia.   7. Asterix Korsikassa - Toinen ehkä ennen kaikkea maiseman ja ympäristön esiinnostama albumi. Rakastan pensastoa. Mutta niin kyllä rakastan korsikalaisiakin, jotka ovat järkyttävän hyvä karikatyyri omaleimaisesta pikkukylien porukoista. Ja se kulmikkuus heart emoticon   6. Asterix Intiassa - Vakavia sävyjä, upeita seikkailuja, hauskoja vitsejä, ja niin monen eri alluusion ja intertekstuaalisuuden sävyttämiä hetkiä, että ne ovat varastaa shown. Mutta ennen kaikkea tämä on Uderzon visuaalisen ilmaisun luomus ja kuvituksen ilottelua.   5. Asterix ja Kleopatra - Hyvä, tasapainoinen klassisen kauden tarina, jossa ensiesitellään sarjan naishahmoista vaikutusvaltaisin sekä luodaan Caesarin ja Gallian iskujoukkojen väliin jälleen lisää jännitettä. Plussaa Gallian talvesta sekä kuvakielestä. Ja onhan hänellä hyvin sievä nenä.   4. Jumaltenrannan nousu ja tuho - Elokuvalle (joka oikeastaan on inspiraatio tämän listauksen ja uudelleenlukukierroksen takana) on kovat odotukset, koska Jumaltenranta on niin monipuolinen ja loistava tarina, jossa päähenkilöinä eivät ole vain Asterix ja Obelix vaan koko hahmokatras ympäristöineen. Kesyttämisen ja kapitalismin kritiikkiä.   3. Obelix ja kumpp. - Sääntelemätön kapitalismi aiheuttaa markkinoiden ylikuumenemisen ja ei vain ennen pitkää toimi vaan johtaa romahdukseen. Sestertius olla arvoton.   2. Asterix legioonalaisena - Klassikkojen klassikko. Kaikki Asterix-sarjan parhaat puolet samassa albumissa. Valloittava tunnelma. Riemullisin tarina.   1. Asterix lyö vetoa - Kaikkien aikojen paras tarina, jonka ainoa huono puoli on se, että kolmen kaupungin erikoisuudet jäävät unholaan, koska niissä ei tarinan rajoituksien vuoksi ehditty kauppaa hieroa. Mitkä voisivat olla Rouenin, Metzin ja Le Conquetin erikoisherkut?   Lisäksi vielä allakuplivat tai pikemminkin "vaikeat": Syvä kuilu & Taivas putoaa niskaan. Uderzon tekemistä tarinoista kanonisin ja epäkanonisin. Toinen on melkein tylsä, toinen taas niin absurdi, että melkein ottaa päähän. En vieläkään ole, vuosikymmenen (Taivas putoaa niskaan) tai kahden (Syvä kuilu) jälkeen varma, pidänkö näistä vai en. Mutta osoittavatpa ainakin Uderzon monimuotoisuutta.