HourglassEyes avatar
HourglassEyes | Lukupiiri | 59 viestiä | 20.11.2024
Viimeisin Freyja | klo 05:58
Sivut: 1, 2, 3
HourglassEyes avatar
HourglassEyes | Lukupiiri | 63 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Freyja | klo 05:52
Sivut: 1, 2, 3
Pisania avatar
Pisania | Lukupiiri | 43 viestiä | 04.12.2024
Viimeisin Eija | 15.02.2025
Sivut: 1, 2

Diana Gabaldon (mm. Matkantekijä-sarja)

04.04.2015
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Olen nyt kevään mittaan lukenut Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa. Pari ensimmäistä osaa saivat minut rakastumaan Skotlantiin, historialliseen miekkojen kalusteluun ja romantiikantäyteiseen seikkailuun. Viimeksi mainittuun tosin jo ehkä vähän kyllästymiseen asti... Mutta sitten jotenkin tyssäsi. Jatkan kyllä vielä sarjan lukemista, henkilöhahmot ovat sen verran kiinnostavia, mutta parin ensimmäisen kirjan tunnelmaan myöhemmät osat eivät oikein enää pääse kiinni, mikä on vähän harmi. Ehkä maisemien vaihdos Skotlannista Amerikan siirtokuntiin on vaikuttanut myös asiaan.

Onko täällä muita sarjaa lukeneita? Oletteko jaksaneet uusimpiin osiin asti, ja mitä piditte sarjan alusta?
05.04.2015
Sini avatar
714 kirjaa, 37 kirja-arviota, 468 viestiä
Luin ekan osan ja se oli mielestäni ok, joten päätin jatkaa kakkososaan. Ikävä kyllä kakkonen oli todella junnaava ja tylsä, joten saatoin jättää sarjan siihen. Jotain ongelmia sarjalla oli mielestäni naiskuvan kanssa, mutta en muista tarkemmin.
05.04.2015
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Jaa, voi olla mun sisäinen Margit Sandemo -fanini, joka saa mut yhä tykämään kirjoista, joissa naiset ovat kauniita ja fiksuja, miehet vahvoja mutta vähän tyhmiä (ja armottoman pihkassa naisiinsa). Gabaldon ei tuntunut alkuun ihan yhtä kauhealta hömpältä, mutta mitä pitemmälle sarja etenee, niin vakavammin se alkaa kallista tähän kevyen viihteen kategoriaan. Ei sillä, minusta on ihan piristävää välillä lukea kevyttä viihdettä.

Joten minusta isompia ongelmia Gabaldonilla on mieskuvan kanssa kuin naiskuvan, ainakin mitä suurimpaan osaan skottihahmoista tulee: miekkaa heilutellaan ja miehinen kunnia on korkealla, mikä tekee sarjan miehistä aika yksioikoisia.
14.04.2015
Jussi avatar
(ylläpitäjä)
1223 kirjaa, 109 kirja-arviota, 1755 viestiä
Ensimmäinen kirja Muukalainen ilmestyy toukokuussa pokkarina tv-sarjakannella:



Kehuttu tv-sovitus käynnistyy TV1:llä 14. toukokuuta. Aion katsoa avausjakson, vaikken ole lukenut kirjoja.

Kirjat vaikuttavat kohtalaisen kiinnostavilta, mutta ei ole koskaan tullut tartuttua niihin, sillä olen kuullut juttua, että Gummerus julkaisi Muukalaisesta lyhennetyn suomennoksen. Täytyisi siis lukea alkukielellä. Myös Mika Launiksen kansikuvat kovakantisiin laitoksiin ovat vastenmielisiä, inhosin hänen tyyliään myös Harry Pottereissa. Onneksi kustantaja tajusi vaihtaa ulkoasun viimeisimmässä käännöksessä Sydänverelläni kirjoitettu. Ja onhan pokkariversioissa ollut jo pitkään erilaiset kannet.
15.04.2015
Emelie avatar
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Mitä, mitä, mitä? Onko tästä TV-sarja? Ei oikeasti, pitäisiköhän aktiivisemmin lueskella nettiä tai jotain. Uh huh, hämmennyin. Mutta sehän on hieno uutinen. Tavallaan. Tulen varmaan katsomaan TV-sarjan, pidin kirjasarjan alkukirjoista sen verran paljon.

Kirjoihin liittyen, olen lukenut sarjaa Luiden kaikuun (#7) asti, viimeisin on vielä lukematta. En ole vielä saanut aikaiseksi tarttua uusimpaan, vaikka olen sen monasti nähnyt kirjastoissa ja kirjakaupoissa.

Minä pidin ihan valtavasti sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta ja odotin 3. osaa kuin kuuta nousevaa. Se oli sitten todella karvas pettymys. En tiedä mikä siinä oli, taisi olla odotukset ihan liian korkealla. Sarjan koko taika oli vain kadonnut. Harmillista on myös se, että sarjan päähenkilökaksikko ei ole enää valokeilassa samalla tavalla.

DynEhkä maisemien vaihdos Skotlannista Amerikan siirtokuntiin on vaikuttanut myös asiaan.
Tämä todennäköisesti vaikutti myös minulla mielenkiintoa laskevasti. Onhan seikkailut Amerikan mantereellakin jänniä ja niin pois päin, mutta eivät ne samaa fiilistä saavuta.

Omalla tavallaan on hienoa, että välillä kirjoitetaan (romantiikkakirjallisuutta) vanhemmilla päähenkilöillä (suurin osa romanttisten kirjojen päähenkilöistä, ainakin ne mitä itse luen, ovat väillä 15 - max 35; kiva nähdä välillä vanhempiakin hahmoja). Mutta sivuhahojen määrä on paisunut ja aika monta tylsääkin tyyppiä heiluu edelleen mukana (en välitä Ianista tai Briannasta, Roger on ok). Kaipaan ekojen kirjojen sivuhahmoja. :(

En tiedä, pitäisiköhän lukea kirjat alusta asti uudelleen. Ensimmäisen kirjan lukemisesta taitaa olla jo yli 10 vuotta. Joskohan suhtautuminen olisi muuttunut tasapainoisemmaksi.
15.04.2015
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Olin tietoinen tv-sarjasta, mutta en ollut ehtinyt hankkiutumaan käsiksi siihen - Areena-versio ratkaisee tämän pulman ihan kivasti, joten ehkä tuo nyt täytyy katsastaa. En ole pitänyt sarjan promokuvista, sillä jotenkin erityisesti päähahmot tuntuvat silmiini ihan eri näköisiltä kuin mitä olen kuvitellut. :tongue:
18.11.2016
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Sain Sydänverelläni kirjoitetun loppuun tuossa jokin aika sitten, ja melkein pitäisi onnitella kirjailijaa, että hei, tällä kertaa kirjalla vaikutti oikeasti olevan loppu. Okei, juttuja jäi vielä runsaasti auki, kuten miten Brianna ja Roger lapsineen päätyivät sinne minne päätyivätkään (miten julmetun paljon ne jalokivet maksavat?), mitä Williamille tapahtuu seuraavaksi ja onnistuuko poikaparka koskaan korjaamaan välejään isiinsä, ja muuta pientä. Enimmäkseen jokainen päähenkilö oli kuitenkin turvassa, yhdessä lähimmäistensä kanssa, eikä kenenkään kuolemaa tarvitse jännittää seuraavaan osaan asti, joka siis ilmestyy sitten joskus kun ilmestyy. Odotellessa.

Ja tosiaan odotellessa ryhdyin lukemaan Lordi John -kirjoja. Koska ne ovat aivan suoraan Matkantekijän alasarja ja siihen oleellisesti liittyviä samoine henkilöhahmoineen päivineen, lisäsin kirjat samalla myös Risingin tietokantaan. Pieni huomio: ensimmäinen sarjan osa (suomennettuna) on romaani, ja seuraava kokoelma, joka koostuu novellista ja kahdesta pienoisromaanista. Näistä mainituista novelli tapahtuu ennen ensimmäistä suomennettua romaania eli sarjan ensimmäistä osaa, joten se on oikeastaan järkevämpi lukea ensin. Toinen pienoisromaani taasen tapahtuu sarjan kolmannen osan eli toisen täysimittaisen romaanin jälkeen, joten se on syytä lukea vasta sen jälkeen. Hanki kolme kirjaa käsiisi kerralla. Kuinka kätevää.

Gabaldon ei näissä dekkarityyppisemmissä tarinoissa ole mitenkään parhaimmillaan. Minä pidän lordi Johnista, minä pidän koko Greyn perheestä, heillä on luonnetta ja sisua. Minä en kuitenkaan pidä siitä, miten huolimattomasti Gabaldon välillä käsittelee henkilöitään ja miten selkeitä virheitä ratkaisuihin on jäänyt, juoniaukoista käsittämättömiin selityksiin. Kirjat ovat kuitenkin Matkantekijän pääsarjan romaaneja huomattavasti lyhyempiä (mikä on helpotus) ja koska pidän näistä henkilöistä, jaksan varmasti loputkin romaanit lukea. Sitä paitsi sarjan (toistaiseksi) viimeinen osa käsittelee Jamien ja lordi Johnin suhdetta, siinäpä vasta kiinnostava teema.

Lordi John -romaanit siis sijoittuvat siihen aikaan, jona Claire oli nykyajassa ja Jamie Englannissa jonkinlaisena ehdonalaisena vankina. Jos Gabaldonin kirjojen kassa haluaa olla looginen, lordi Johnin nimikkokertomukset kannattaisikin lukea jossain vaiheessa Matkantekijän (sarjan kolmas osa) jälkeen ja ennen Luiden kaikua (seitsemäs osa). Ensin mainitun jälkeen kun lukija on kuullut Jamien version tapahtumista, ja Luiden kaiussa taas palautetaan mukaan henkilöitä, jotka seikkailevat myös Lordi John -kirjoissa. Näiden tapahtumien ja Greyn perheen tunteminen avaa ihmeesti myös joitain seikkoja kahdessa viimeisimmässä pääsarjan romaanissa.

Lisäksi on tietysti vielä novellikokoelma Tulivana. Sen novelleja en nyt edes yritä ajoittaa - kirjassa on onneksi mukana jonkin sortin lista suositeltavasta lukujärjestyksestä. Jos tämä olisi voitu vielä sekavammaksi tehdä...
25.08.2017
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Ryhdyin lukemaan Matkantekijää alusta, enpä edes oikein tiedä minkä tähden. Teki mieli lukea jotain helppoa kaikkien viime aikojen raskaampien romaanien jälkeen. Se, mikä nyt uusintaluvulla pisti silmään, ovat useat pienet vinkit tulevaan heti ensimmäisessä romaanissa - Gabaldon tuntuu todella suunnitelleen mammuttisarjaansa aika huolella. Hauska bongailla näitä!
05.10.2017
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Gummerus julkaisee Matkantekijä-teemaisen novellikokoelman nimellä Kokemattomat ja muita kertomuksia. Lähinnä tässä häiritsee se, että mukana on kolme novellia kokelmasta Seven Stones to Stand or Fall, jonka loput novellit on julkaistu suomeksi joko Tulivanassa tai Lordi John -romaanien yhteydessä. Alkuperäislaitokset ja suomennokset eivät siis oikein mitenkään vastaa toisiaan. Ok, varmasti osa syynsä on Gabaldonissa itsessään, jonka novelleja on julkaistu eri antologioissa, tai hänen kustantajassaan, joka on näitä sitten koonnut erilaisilla kokoonpanoilla eri kirjoihin. Lopputulos on kuitenkin jo englanniksi sellainen silppusalaatti, että suomennosten pilkkominen ei ainakaan auta.

Novellien julkaisu antaa kuitenkin toivoa siitä, että myös pääsarjan yhdeksäs osa Go Tell The Bees That I Am Gone voitaisiin suomentaa, jahka se joskus ilmestyy. Gabaldon on kirjasta sanonut, että ainakaan vuoden 2017 puolella sitä ei kannata odottaa. Ehkä ensi vuonna?
11.05.2018
Kuupposen päivä avatar
Olen lukenut kokonaan vain Matkantekijä-sarjan avausosan. Ihan kelvollinen teos ainakin siinä mielessä, että sen jaksoi jotenkuten kahlata loppuun saakka ja paikoitellen lukeminen luisti itse asiassa kohtalaisen kitkattomastikin. Oli Muukalaisessa kuitenkin myös paljon ongelmia, ja jatko-osissa sitten vieläkin enemmän. Sudenkorento ja Syysrummut jäivät minulta kesken, muita en ole enää yrittänytkään.

Olisin oikeastaan halunnut tykätä näistä. Lähtökohta on nimittäin sinänsä oikein mielenkiintoinen, toteutuksessa vain olisi paljonkin parantamisen varaa. Gabaldonin kirjoitustyyli on jaarittelevan rönsyilevä ja tyhjäkäyntiä on aivan liikaa minun makuuni. Välillä jotain tapahtuukin, mutta mitään varsinaista juonta tai draaman kaarta ei kuitenkaan muodostu, eivätkä kirjat koukuta lukijaa (tai ainakaan minua). Pieni tai ehkä vähän rankempikin tiivistäminen olisi voinut tehdä hyvää näille opuksille, kuten niin monille muillekin tiiliskiville.

Lisäksi Gabaldon on aivan luokattoman huono henkilöiden ajatusten ja tunteiden välittämisessä. Erityisen tönkösti hän oli kuvannut sen, miltä tuntuu tempautua yhtäkkiä toiseen aikaan. Sellaiseen tilanteeseen onkin tietysti vähän vaikea samastua, koska kukaan ei ole sitä oikeasti kokenut, mutta monet kirjailijat ovat kuitenkin onnistuneet tekemään aiheesta ihan uskottavia tulkintoja. Gabaldon ei vain osaa kirjoittaa aikamatkustuksesta eikä mielestäni oikein rakkaudestakaan niin, että siihen voisi kunnolla eläytyä. Seksuaalissävytteisissä kohtauksissa hän on ehkä parhaimmillaan, mutta itse tunteet jäävät jotenkin valjuiksi. Päähenkilöparin rakastuminenkin oli kuvattu liian pintapuolisesti eikä minulle ainakaan selvinnyt, mitä he varsinaisesti toisissaan näkivät.

Nämä kirjat saattaisivat muuten toimia alkukielellä paremmin, koska Jamien ja kumppaneiden puhetyyli on yksi ärsyttävimmistä tekijöistä noissa suomenkielisissä käännöksissä. Juonen ja tunnekuvauksen heikkoudet eivät kuitenkaan ole kielestä kiinni, joten tuskinpa niitä alkuperäisversioita tulee koskaan luettua. Tv-sarjaan voisin sen sijaan tutustua, koska siinä tarinaa on luultavasti tiivistetty ja turhimpia junnauksia karsittu. Kirjoista valitettavasti jää käteen lähinnä roppakaupalla hukattua potentiaalia ja hyviä ideoita, joista olisi toisenlaisella toteutuksella voinut saada paljon enemmän irti.
Takaisin ylös