Kirjat, joista on tehty elokuva

Olenko oikeasti ainoa, joka ei pysty lukemaan kirjaa jos on nähnyt elokuvan? Esim. Labyrintti/Maze runner ... Satuin katsomaan elokuvan huvikseni ja yritin kovasti lukea kirjan sen jälkeen. En vaan pysty. Vaikka kirjoissa tapahtuu aina niin paljon enemmän kuin leffoissa ja kirjat yleensä parempia, silti tuntuu että koko kirja on spoilattu piloille :sad: :sad:

Riippuu täysin elokuvasta. Tolkienin teokset olen nähnyt elokuvana, eikä enää edes kiinnosta lukea. Maze runnerin tapauksessa huomasin kesken elokuvan, että haluun lukea ton ja keskeytin elokuvan katsomisen, ettei spoilaannu kokonaan. Tarvii vähän taktikointia. Ja luin englanniksi, koska suomennos ei ollut vielä ilmestynytkään.

Pyrin lukemaan kirjan ensimmäiseksi. Edellä mainitun Maze Runnerin lisäksi ainakin [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/5424-tie]Cormac McCarthyn Tie[/url] elokuva on odottanut pitkään katsomistaan kun ei ole vielä ehtinyt lukea kirjaa. Toisaalta esimerkiksi Harry Pottereita en helpolla ala lukemaan kun elokuvat on jo katsottu ja Twilight elokuvien jälkeen ottaisin ennemmin kiveksen lävistyksen kuin alkaisin lukemaan niitä (vaikka ne suurella todennäköisyydellä olisivatkin elokuvia parempia).   Joskus elokuva on ollut paljon parempi kuin kirja. Ekana tulee mieleen Rambo 1, joka kirjana oli täysin kioskikirjallisuutta, ja elokuvana ehkä Stallonen paras ja toiminta-elokuvien aatelia. Rambo 2 taas oli elokuvana huonompi.   Yleensä on ollut elokuvan katsomisen ja kirjan lukemisen välillä niin paljon aikaa ettei ole niin tarkasti enää muistanut sisältöä että olisi voinut tarkkaa vertailua tehdä siitä, oliko elokuva uskollinen kirjalle.

Mullakin riippuu täysin elokuvasta. Jotkin elokuvat, kuten Pilvikartasto ja Talvinen tarina, ovat innoittaneet lukemaan kirjan elokuvan katsomisen jälkeen. Yleensä hiukan vierastan elokuvaa (tai tv-sarjaa), jos olen pitänyt kirjasta paljon: en heti ryhtynyt katsomaan Game of Thronesia, ja myös Outlander-sarjan kanssa odottelin, kunnes se tuli "tyrkylle" suomitelkkariin. Varmaan mullakin on sellainen taustaoletus mielessäni, että kirja on auttamatta parempi.   Joissain tapauksissa, kuten Hobitin ja Aikamatkustatajan vaimon filmatisoinnit, odotin paljon pahempaa jälkeä kuin lopulta tuli nähtyä: onnistuneissa tapauksissa elokuvan kerronta lähtee elämään omaa elämäänsä, eikä yritäkään toistaa kaikkea, mitä kirjassa on ollut. TSH on varmaan ääriesimerkki elokuvista, joista nautin suunnattomasti ihan itsenäisinä teoksina, ja vaikka olen rakastanut Tolkienin kirjoja nuoresta asti. Kaikkea kirjoista ei voikaan onnistuneeseen elokuvaan imeä, sillä ruudulla liika tavara vain on liikaa, mutta oikeat tunnelmat ja oikein valitut tilanteet antavat elokuvalle ihan oman ulottuvuutensa. Minusta elokuva on aina alkuperäisen teoksen tulkinta, eikä sen tulekaan yrittää olla kirjan kuvitusta.

Riippuu leffasta. Pääsääntöisesti pyrin ensin lukemaan kirjan ja sit mua ärsyttää kaikki turhat muutokset :lol:   TSH luin vasta katsottuani ensimmäisen elokuvan. Sitä ennen olin aloittanut pari kertaa, mutta aina jäi kesken.   Pilvikartaston myös vasta leffan jälkeen. Kirja oli kuitenkin niin mielenkiintoisesti kirjoitettu, että ei haitannut.   Sovitus on elokuva, josta tykkään todella paljon. Kirjaa en ole pystynyt aloittamaan, koska se suuri juonikuvio on paljastunut. Ei ole mitään yllätystä odotettavissa. Kirja kyllä löytyy hyllystä ja sen aion joku päivä lukea, koska niin moni on sitä suositellut.

Moonlord mainitsikin jo Rambon, joka on leffahahmona yksi suurimmista suosikeistani. Kirjaa en ole lukenut enkä varmasti tule lukemaankaan. Kirja taitaa olla maineensa perusteella melkoista huttua, enkä halua, että rautaisen toimintasankarin alkuperä paljastuisi todellisuutta huonommaksi. Minulle Rambo saa pysyä pelkästään leffahahmona tulevaisuudessakin.   James Bond-elokuvat ovat olleet mielestäni aina korkeintaan ok-tason viihdettä, koska agenttiseikkailut eivät ylipäätään soittele juurikaan sieluni kieliä. Ian Flemingin kirjoja en lukisi mistään hinnasta, koska rikos/poliisi/agentti-hommeleita puisevamapaa aihetta en osaa kuvitella. Leffoina Bond-seikkailut toimivat kuitenkin kohtalaisesti.   Tom Clancy on myös kirjailija, jonka teoksiin minulla ei ole pienintäkään aikomusta perehtyä, vaikka olenkin tykännyt joistakin hänen tarinoihinsa pohjautuvista elokuvista (ja videopeleistä). Punaisen lokakuun metsästys ja jotkin Harrison Fordin pääosittamat leffat ovat muistaakseni ihan hyviä.

Tom Clancy toimii tosiaan paremmin elokuvissa, sillä kirjoista on mulle jäänyt mieleen ihan hirveä teknomasturbaatio. Tiiliskivikoosta puhumattakaan. Myöskin Bond-kirjat (Flemingin tai muiden) ovat lähinnä keskinkertaista kioskikirjallisuutta. Toisaalta, ei ne leffatkaan tosiasiassa sen erikoisempia ole - sen takia niiden parissa viihtyykin.   Yleisesti uskoisin osaavani pitää kirjat ja elokuvat ihan erillisinä käsitteinä. Toiseen ei tarvitse tutustua ennen toista, eikä toisen esitysmuodon rakastaminen tarkoita että toista ei kannata edes vilkaista. Spoilereita en ota vakavasti, eikä ne pilaa kokemusta toisella esitysmuodolla. Olenkin jo moneen otteeseen purkautunut tälläkin sivustolla tyyliin "Voi hyvä luoja, ihmiset!" kun spoilereista on ollut puhetta :tongue:   Vaikka joskus natisenkin kuinka toinen esitysmuoto on osoittautunut toista paremmaksi, pidän jotenkin itsestään selvänä ettei niitä voi vertailla keskenään juuri medioiden erilaisuuden vuoksi.   Kirjojen jokaista yksityiskohtaa ei edes saa tuoda mukaan elokuvaan, koska siitä seuraa turpoamista, tarpeettomia ja pitkitettyjä kohtauksia, tyhjäkäyntiä jne. Elokuvan nimenomaan pitää olla äärimmäisen tiivistetty esitysmuoto, koska kirjojen laveus ei vain toimi elokuvassa, koska rytmi on elokuvan määräämä, kun taas kirjaa lukiessa lukija määrää tahdin mieleisekseen.   Kirjoissa taas yksityiskohtien määrä on vain hyväksi, sillä ne tuovat syvyyttä tarinalle, maailmalle ja henkilöhahmoille. (Mutta ei harhapoluille ja jaaritteluun saa kirjoissakaan syyllistyä.)   Kumpi sitten loppupeleissä parempi media kunhan vain tarina on kohdillaan ja molemmat mediat tehdään edes jonkinlaisella ammattitaidolla? Vaikea sanoa...   Se, että kirjan tekee käytännössä yksi ihminen, kustannustoimittaja, ja kourallinen palautteen antajia joita joko kuunnellaan tai ei, lisää ihan liikaa riskiä sille että kirjassa on paljon löysiä. Elokuvien laaja tuotanto-, ohjaus-, käsikirjoitus- jne. tiimi sentään parantaa mahdollisuuksia karsia kaikki turha pois ja keskittyä vain olennaiseen. Mutta toisaalta koska elokuva on näin ollen kalliimpi, myös omaperäisyys ja kokeellisuus saa yleensä väistyä turvallisuuden ja massaviihteen tieltä.

[quote="Rasimus" post=34787]Tom Clancy toimii tosiaan paremmin elokuvissa, sillä kirjoista on mulle jäänyt mieleen ihan hirveä teknomasturbaatio. Tiiliskivikoosta puhumattakaan.[/quote]   Mikä varmaan on ollut kirjoittajan tarkoituksenakin... Iskee tiettyyn yleisöön, teknonörttiteinipojan (siis minun) mielestä Punaisen Lokakuun metsästys oli tosi kova kirja, leffa paljon vähemmän kova. Varmaan siksikin, että näin leffan paljon myöhemmin, ja teknonörttiteiniys oli jo vähän laantunut...

Luin Neil Gaimanin [i]Coralinen[/i] nyt toisen kerran (ensimmäisestä kerrasta on n. 12 vuotta) ja olen vähän sitä mieltä että elokuva saattaisi olla himpun verran parempi. Tai ehkä "parempi" on huono sana, koska kirja on loistava sekin. Leffaan vaan on lisätty juttuja, jotka tekevät hienosta tarinasta entistäkin paremman. Kirja on aika lyhyt, joten siinä kaikki tapahtuu aika nopeaan tahtiin ja tapahtumia on muutenkin vähemmän. Elokuvassa taas jännitystä pitkitetään, tapahtumapaikkana toimiva talo ja sen asukkaat (oudot naapurit ja Coralinen vanhemmat) saavat lisää taustaa ja persoonallisuutta. Lisäksi mystisen oven takana oleva maailma on värikkäämpi ja jännempi. Silti kirjan parhaat repliikit löytyvät elokuvasta ja sen tekijät ovat hienosti laajentaneet kirjan pikku elementtejä, esim. Toisen Äidin ötökkähuonekalut ja yläkerran hiirisirkus. Yleensä en ole perustanut tykkäämieni kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista mutta [i]Coraline[/i] opetti, että miellyttäviä poikkeuksiakin on olemassa.