Siri Pettersen

[article]644[/article]

Odininlapsen kakkososa Mätä julkaistaan suomeksi [url=http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9789518875287]toukokuussa.[/url] Itse ainakin odotan kirjaa paljon, sillä vaikka Odininlapsi tuntui itsessään yllättävänkin ehyeltä tarinakokonaisuudelta ollakseen sarjan aloitusosa, tietysti kysymyksiä jäi auki erityisesti liittyen päähenkilöiden kohtaloon. Onko täällä muita sarjan jatkon odottajia?

Minä! Pidin kirjasta oikein paljon ja se tuntui todella tuoreelta fantasialta, joka on minulle varsin harvinaista. Sekä Siri oli tietysti erittäin loistava henkilö :) Toivottavasti saadaan hänet toistekin Suomeen käymään.

En ole vieläkään lukenut Odininlasta (on kyllä nyt jo noussut TBR listallani pikkuhiljaa ylemmäs), mutta kävin ostamassa itselleni sarjan toisen osan Akateemisesta. Niitä oli siellä hurjat määrät, toivottavasti kirja menee hyvin kaupaksi. :)

Iivari tuo mulle kakkososan ensi viikolla Britteihin, sitten pääsen käsiksi. Odotan kyllä innolla, ensimmäinen osa oli niin lupaava - toivottavasti vastaa korkeita odotuksia siis.

Minulle ainakin kakkososa kuittasi odotukset mainiosti. Nyt on sitten edessä viimeisen osan piiiitkä odotus. :eek:

Aloin lukea kakkososaa. Muutama kommentti ihan alusta, spoilereihin varmuuden vuoksi:   [spoiler]Tässä hypättiin "meidän" maailmaamme ja aikaamme, mitä ihmettä? Eikä edes Norjaan vaan UK:n puolelle? Mitä mitä tämä on? Olen vähän pettynyt. Edellisen kirjan lopussahan kyllä vihjattiin, että Hirka saattaisi joutua "todelliseen" maailmaan, mutta oletin temppeliritareista, että hän päätyisi edes johonkin historialliseen ajankohtaan. Mutta ei sit.   Ja Soho Squaren lähin metroasema on sitten Tottenham Court Road, josta ei todellakaan muutamalla askelmalla hypitä junaraiteilta katutasolle. Ettäs tiedätte.[/spoiler]

Mätä luettu. Olipa pettymys. Ensin ajattelin, ehkä tämä on hyvä idea, mutta sitten mentiin kyllä metsään ja kovaa. En käytännössä pitänyt yhdestäkään ratkaisusta. Kovasti oli yritetty yhdistellä erilaisia teemoja ja oli mukana muutama nokkelakin oivallus. Mutta taika oli poissa. Kyllä se kolmaskin tulee luettua, mutta odotukset ovat kyllä romahtaneet. Ei kyllä ohita muita jonossa jo olevia kirjoja, kuten tämä kirja teki.

Sain luettua lopulta [i]Odininlapsen[/i], ja yllätyksekseni ahmin sen melkein yhdellä istumisella.   Tarina nappasi heti mukaan ja piti otteessaan ihan loppuun asti. Kokonaisuus oli ehyt ja hyvin rakennettu, jota oli täydennetty hyvillä hahmoilla. Hirkasta ei oikein voinut olla pitämättä, sanavalmis, rohkea ja toimelias. Hirka ei juurikaan jäänyt missään vaiheessa surkuttelemaan tilannettaan vaan painoin eteenpäin miten parhaiten taisi. Hahmo myös kehittyi melkoisesti tarinan edetessä; yksityiskohta, joka miellyttää minua.   Jossain vaiheessa kirjaa minulle tuli aika pahat [i]Tulen ja jään laulu[/i] fiilikset, mutta ne pyyhkiytyivät lopulta onneksi pois. Samoin paikoitellen oli hiukan Hobbin [i]Näkijän taru[/i] elementtejä ilmassa, mutta se ei haitannut yhtään niin paljoa. Lopulta Odininlapsi kuitenkin osoittautui olevansa oma kokonaisuutensa, onneksi.   Minusta häntä-idea on hauska, mutta minulle jäi aikalailla auki se, että oliko sillä mitään funktiota muuta kuin olla olemassa (ja toimia ehkä jonkinlaisena tasapainottavana tekijänä)? Minulle jäi se kuva, että hännät vaan viipottivat mukana ilman sen suurempaa merkitystä (muuta kuin osoittaa, että hännällinen ei ole odininlapsi). Niihin toisin viitattiin aika usein. Häntiin liittyen... Kansi on aika huisi, brutaalin kiehtova.

[article]683[/article]

Nyt on minullakin [i]Mätä[/i] luettu, vihdoinkin. Pidin todella paljon, melkein yhtä paljon kuin ensimmäisestäkin osasta. Olin varmaan laittanut odotukset matalalle, koska tiesin, että tässä toisessa osassa seikkaillaan aika paljon meidän maailmassa, mutta ihan turhaan. Minä ainakin tempauduin tarinaan mukaan heti, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni.   Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät. Kaikki ei ollut ihan intuitiivisesti selvää. Voinee olla, että pohdin juonen olevan kompleksisempi kuin mitä se sitten lopulta olikaan. Hirka oli edelleen mahtava hahmo, toimelias sekä aikaansaava, ja hänen hahmonsa taas kehittyi ilahduttavan paljon tässäkin tarinassa. Hiukan alussa ärsytti Hirkan jatkuva valitusvirsi siitä, miten kurjaa hänellä on, mutta siitä päästiin onneksi jossain vaiheessa yli. Ei hän koskaan ollut tyytyväinen, mutta ainakin Hirka selvästi yritti tehdä asialle jotain. Muissakin tarinan hahmoissa oli selvästi erilaisia tasoja, eivätkä ne tuntuneet pahvisilta vaan hyvinkin eläviltä.   Olin kyllä helpottunut siitä, että Hirkan saapumista ihmisten luo ei näytetty vaan kirjan juoni alkaa muutama kuukausi Hirkan saapumisen jälkeen. Tällä tavoin päästiin kiinni heti siihen oleelliseen osaan juonta eikä jääty jahkaamaan sitä, miten Hirka löytää paikkansa. On myönnettävä, että alkuun piti oikein yrittää muistella, että mitä siinä ekassa osassa tapahtui. Muistin [i]Odininlapsen[/i] tarinan pääpiirteittäin, mutten niitä oleellisia yksityiskohtia. Onneksi tarinan alussa käytiin ekan osan juttuja läpi tarpeeksi paljon, niin kokonaiskuva selkiytyi.   Nyt pitänee lukea [i]Mahti[/i] melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä.

[quote=Emelie]Ainoat nitinät siitä, että tarinassa mentiin ympäri Eurooppaa hiukan liian paljon ja paikoitellen olin myöskin hakoteillä siitä, että miksi jotakin tapahtuu ja miten ne eri kytkökset menevät. [/quote]   Olen aika varma, että osa siirtymistä ei olisi käytännössä mahdollisia, varsinkin ne autolla tehdyt varsin nopeat ajamiset läpi Euroopan. Ok, takerrun ehkä yksityiskohtiin, mutta häiritsi myös se, että Hirkallahan ei ole passia tai henkilöllisyystodistusta, ja UK:n puolelle mentäessä sellainen vaaditaan sillä vaikka EU-jäsen onkin, Schengen-maa se ei ole.   Pidän Yminmaasta enemmän, ei voi mitään.

[quote=Emelie]Nyt pitänee lukea Mahti melko nopeasti, kun on vielä kaikki juonenkäänteet mielessä. [/quote]   Luin Mahdin sitten tosiaan samantien toisen osan jälkeen, ehkä jopa liiankin nopeasti. Tuli hiukan ähky tarinaan, sillä tämä lopetusosa toisti aikaisempien osien juonirakenteita ehkä liikaa, se ei ollut ihan niin omintakeinen yksityiskohdissa.   Hahmokehitys oli taas ihailtavaa, mutta tämäkin meni paikoitelen yli. Pidän Hirkasta, ja hänen hahmonsa kehittyi valtavasti tarinan edetessä, mutta tosiaan ehkä jopa liikaa. Pidän hahmoon tuodusta harmaammasta sävystä ja siitä, että moraaliongelmia ei sitten kuitenkaan tuputettu lukijalle liiaksi, mutta Hirka oli jossain määrin liian "pätevä". Toki hän joutui tekemään vaikeita ratkaisuja ja kamppaili näiden kanssa, mutta silti liika on liikaa.   Uudet sivuhahmot sokeiden puolelta olivat kiinnostavia, hyvin erilaisia ja persoonallisia. Pettersen osaa tehdä sellaisia hahmoja, että ne eroavat toisistaan olematta kuitenkaan päälleliimatun keksityn oloisia.   Loppu jäi miellyttävän avoimeksi. Langanpäitä toki solmittiin, mutta asioita jäi ilmaan.   Kaikkinestaan Korpinkehät-trilogia oli huikaiseva lukukokemus, hyvää, kiinnostavaa ja minulle erilaista fantasiaa hetkeen.

Sain [i]Odininlapsen[/i] eilen loppuun. Toisin kuin muille tähän ketjuun kirjoittamille, minulle kirja oli pettymys. Odotin varmaan liikaa, sillä kommentit Risingissa ovat kehuvia, käyttäjäkeskiarvo kokea tietokannassa ja kirja sai myös Tähtifantasia-ehdokkuuden. Ei romaani huono ollut, annoin sille kolme tähteä, ja Pettersen osasi kirjoittaa ihan sujuvasti.   Ongelmana oli se, ettei Odininlapsi "sytyttänyt" missään vaiheessa, vaan jäi ns. OK-tasolle. Hahmot, maailma ja juoni olivat minusta kaikki kohtalaisia, mutta en innostunut yhdestäkään kirjan osa-alueesta. Tapahtumat oli myös helppo arvata ennakkoon, esimerkiksi Näkijään liittyvän paljastuksen tajusin jo romaanin alkupuolella. Tykkään paksuista kirjoista, mutta Odinlapsessa oli pituutta aivan liikaa tapahtumiin nähden: yli 600 sivua kovakantisena.   Olen vuoden sisällä lukenut selvästi parempaa young adult -korkeafantasiaa kuten Garth Nixin [i]Clarielin[/i], Kristin Cashoren [i]Firen[/i] ja Leigh Bardugon [i]Grisha[/i]-trilogian. Niissä oli oikeasti kiinnostavat hahmot, juoni ja maailma – Siri Pettersenin teos ei pärjää ollenkaan vertailussa. Huomasin, että [i]Korpinkehien[/i] englanninkielisiä käännösoikeuksia ei ole toistaiseksi hankittu.   En aio lukea Odininlapsen jatko-osia.

Kakkososaa eli Mätää löytyi Helsingin keskustan Akateemisesta 3 euron poistopöydässä. Jos joku tämän vielä haluaa käydä nappaamassa omakseen, niin useita kappaleita oli tarjolla.

[quote="Jussi" post=50561]Sain [i]Odininlapsen[/i] eilen loppuun. Toisin kuin muille tähän ketjuun kirjoittamille, minulle kirja oli pettymys.[/quote] Minä olen aloittanut kirjan kaksi kertaa, enkä ole kokenut halua jatkaa lukemista kovinkaan pitkälle. Ehkä pitäisi lukea edes ensimmäinen osa loppuun, jotta voisi muodostaa jonkinlaisen mielipiteen, mutta kirjan alusta en ole vielä ymmärtänyt hehkutusta, minkä sarja tuntuu saaneen osaksi.

Sain viimein tartuttua Mahtiin eli trilogian päättävään osaan. Kakkososan pettymyksen jälkeen kolmonen käynnistyi mukavasti, ja takaisin fantasiamaailmaan siirtyminen pelasti selvästi aloituksen. Vuorottelu Hirkan ja Rimen osuuksien välillä luo kaivattua jännitettä tarinaan, ja kakkososan haahuilu on tätä mukaa toivottavasti päätöksessä.   Ensimmäisen 1/3 lukemisen perusteella toivon vain, että Pettersen saa kaikki juonilankansa solmittua ja kirjasarja saa arvoisensa, vaikuttavan ja uskottavan päätöksen, eikä mitään puolivillaista ja hätiköityä loppuratkaisua. Jopa jonkinlaista suurempaa käännettä loppua kohden voisin odottaa. Arvostelua pukkaa, jahka pääsen tässä loppuun asti.

[article]722[/article]

Pettersen on muistaakseni "oikealta ammatiltaan" graafinen suunnittelija ja on suunnitellut itse kirjojensa kannet. Sanoikohan haastattelussa, että kannet olivat valmiina ennen kirjoja ;) ja että kuva irtileikatusta hännästä oli jotenkin koko tarinan alku hänelle.

Kiitos Sini tarkennuksesta, saadaan kiitokset oikeaan suuntaan! Kannet kieltämättä ovat poikkeuksellisen hienot!