Ursula K. Le Guin

[article]375[/article]

[article]362[/article]

[article]171[/article]

Olen aina fanittanut Le Guinin Hain-kirjoja, osittain suuren historian tunnun ja tarinan 'sirpaleisuuden' takia: maailma tuntuu aidolta, toimivalta ja todelliselta, ja lukijalle näytetään pieniä pätkiä suuren tarinan varrelta. Lukijan omalle mielikuvitukselle jää runsaasti tilaa. Outoa kyllä, en ollut tajunnut (enkä osannut nauttia) tätä samaa piirrettä myös Maameressä. Tosin luin Maameren kirjat aiemmin kuin Hain-kirjat, ehkä 'lukumaku' myös muuttuu ajan kanssa...   Joka tapauksessa, olen nyt viimeisten viikkojen aikana lukenut uudestaan neljä ensimmäistä Maameren kirjaa, ja olen lopullisesti ja totaalisesti myyty Maamerelle. Nuorempana (luin nämä ensimmäisen kerran ehkä 12-14-vuotiaana) mm.   [spoiler]surin kolmannen kirjan lopussa ihan älyttömästi kun Ged menetti voimansa, mutta nyt oli vain aivan ihqudaa kun vanha Haukka ilmestyi Tenarin elämään. Siis vau, kuinka romanttista ja söpöä päästä vanhenemaan yhdessä nuoruudenrakastettunsa kanssa.[/spoiler]   Tällä hetkellä mulla on se viides osa, novellikokoelma, osittain kesken, ja seuraavaksi alan lukea Toista tuulta, josta muistaakseni aikanaan en pitänyt lainkaan ja olenkin antanut sille naurettavan vähän tähtiä tietokannassa. Katsotaan, muuttuuko mielipide!

Olen lukenut Maamerentarinoita... puoleen väliin. Jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin murjottavaan päähahmoon, että lopetin lukemisen. Tykkäsin kirjasta siihen asti, kun hahmo sai jonkin "dramaattisen" läksytyksen koulussa. Sitten kyllästyin eikä tarina enää toiminut.   Olen lukenut myös Laviniaa, viime kesänä... siitä pidin... tosin sekin on yhä kesken...

Le Guin oli yksi mun ihan suurimpia suosikkejani, kunnes tein kandini Le Guinin vähemmän tunnetusta The Eye of the Heron -teoksesta. Ei se kandin tekeminen sinänsä muuttanut mielipidettäni Le Guinin kirjojen suhteen tai vähentänyt arvostustani. Sen sijaan väsyin kandini aiheiden - Le Guinin yleisempien aiheiden - tieteelliseen kääntelyyn ja vääntelyyn ja se taas tietty johti siihen, etten enää jaksa juurikaan lukea Le Guinia. Samoihin aikoihin Le Guinilta myös ilmestyi ihan tuhottomasti uusia kirjoja ja suoraan sanottuna niiden (massa)markkinointi vei maun mennessään (näin mulle käy aina, kun jotain ihQutetaan lakkaamatta). Onhan siitä kandin tekemisestä toki aikaa ja suurin hypetys on taas laantunut, että voisi tässä taas vaikka koittaakin, josko nyt taas maistuisivat... Kahdesti haarautuvaa puuta ainakin kuolasin vaikka kuinka silloin, kun se ilmestyi, että ehkä nyt pitäisikin tarttua siihen...   Hain -sarja on minunkin suosikkini Le Guinin tuotannosta ja juuri samoista syistä, jotka Dyn mainitsi. On ihailtavaa, miten vaivattoman oloisesti Le Guin loihtii aivan vierailta, mutta tutuilta tuntuvia eliölajeja ja yhteiskuntasysteemejä. Pimeyden vasen käsi on tietenkin näistä kirjoista se rakkain... Maameren tarinat olivat pitkään mielestäni paljon parempia kuin Le Guinin scifi, mutta sitten taisi tulla ikää vähän enemmän ja lukumaku muuttui... mutta kyllä se Maameri edelleen vetää puoleensa. (Le Guinin loharit on ihania! :heart: )   Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikista Le Guinin kirjoista [url=http://www.goodreads.com/book/show/13552.Very_Far_Away_from_Anywhere_Else]A Very Far Away From Anywhere Else[/url] teki sen kaikista lähtemättömimmän vaikutuksen. Ja tietäisipä miksi. Teos on todella lyhyt, melkeinpä vain yksinään julkaistu novelli, juoneltaan todella simppeli ja täydellisen arkipäiväinen kertomus nörttipojasta, joka ihastuu tyttöön. Ding. Ei kikkailua, eikä edes minkäänlaista fantsun tai scifin hajua. Ehkäpä tartuin kyseiseen kirjaan vain täydellisen oikealla hetkellä, jolloin se vain yksinkertaisesti kolahti.

Täälläkin ilmoittautuu yksi Hain-kirjojen suuri fani. Itselleni näistä ehkä rakkain on Kahdesti haarautuva puu, koska se sivuaa itselleni läheisiä ja tärkeitä aiheita (kansanperinne, uskomusperinne jne.) sekä myös tuon antropologiseksi kuvaillun lähestymistavan vuoksi, vaikka kyseinen kirja uudempaa tuotantoa onkin. Ylipäätään pidän Le Guinin scifistä, koska hän tutkiskelee mielenkiintoisia ja tärkeitä aihepiirejä kuvitteellisen ympäristön avulla. (tämä on jotain, mitä tämän juuri nyt pinnalla olevan YA-dystopioiden toivoisi enemmän tekevän, mutta jotka pelkistyvät erinäisiksi rakkaustarinoiksi jossain sattumanvaraisessa ympäristössä)   Edit. Mie taisin aloittaa kandini lainauksella Kahdesti haarautuvasta puusta. :cheesy: Kandi käsitteli periaatteessa sitä, millaisia mielikuvia sanomalehdet välittävät ristiriitaisia tunteita herättävästä marginaaliuskonnosta.

Kohta ilmestyvän [i]Neljä anteeksiantoa[/i] -kokoelman kansikuva paljastettiin:   [img size=400]http://www.vaskikirjat.fi/kuvat/anteeksianto.jpg[/img]

Lainattu Vaskikirjojen sivuston uutisosiosta:     [quote][b]Ursula K. Le Guinin[/b] [i]Neljä anteeksiantoa[/i] on myynyt Vaskikirjojen mittapuulla suhteellisen hyvin, minkä vuoksi harkinnassa on julkaista lisääkin Le Guinin kirjoja [b]Jyrki Iivosen[/b] kääntäminä. Todennäköisimmät vaihtoehdot seuraavaksi julkaisuksi ovat [i]The Eye of the Heron[/i] ja [i]The Beginning Place[/i]. Tätä kuitenkin jouduttaneen odottamaan vuoteen 2016.[/quote]

[article]595[/article]

Tiedoksi muille le Guinin lukijoille ja faneille: [url=http://www.bbc.co.uk/programmes/b05pkpgg]BBC:n kuunnelma The Left Hand of Darknessista[/url] on kuunneltavissa vielä kahdeksan päivää. Itse olen ehtinyt kuunnella vasta puolet, mutta tähän asti jälki on ollut erinomaista.

RIP Ursula K. https://www.nytimes.com/2018/01/23/obituaries/ursula-k-le-guin-acclaimed-for-her-fantasy-fiction-is-dead-at-88.html

Kevyet mullat. Ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani etenkin Hain-sarjan suhteen.