Viisi non fiction -kirjaa, jotka kolahtivat

Kun fiktiota on listattu täällä kahdessakin topicissa, niin kysytään vaihteeksi, mitkä non fiction -kirjat ovat kolahtaneet. Stetson-Harrison -arvioni on että viisi on sopiva määrä.   [b]Ilmo Kurki-Suonio: MMM korttipelikirja[/b]   Tämä kolahti joskus kymmenvuotiaana, kun kirja tutustutti minut peleihin, joissa sekä taidolla että tuurilla on vaikutusta. Korttipelit myös muistuttavat niitä systeemejä, joihin korkeammassa matematiikassa törmää, ja tämä oli ensikokemukseni eksaktisti määritellyistä abstrakteista systeemeistä.   [b]Abraham Robinson: Non-standard analysis[/b]   Kirja opettaa, kuinka äärettömän pienen käsitettä voi käsitellä matemaattisen eksaktisti.   [b]Sibe Mardesic: Strong shape and homology[/b]   Shape theory ei itseäni niin kiinnosta, mutta kirjan homologiaosa on mahtava. Se esittelee ehkä parhaan tunnetun homologiateorian (eli tavan määritellä, mikä on reikä). Matematiikkaa tämäkin.   [b]Platon: Kootut teokset[/b]   Sokraattiset dialogit opettivat minut ajattelemaan lukioikäisenä. Platonin tuotannosta olen lukenut ehkä puolet.   [b]Brian W. Kernighan, Dennis M. Ritchie: The C Programming Language (2nd ed.)[/b]   Tietokonekirjat ovat yleensä vaikeaselkoisia. Tämä kirja opetti, että tietokonejärjestelmistäkin on mahdollista kirjoittaa selkeän täsmällisesti

Nostan tätä, kun on jäänyt vähälle suosiolle. Listatkaahan muutkin non fiction -suosikkejanne.

Whoops, piti kyllä vastata tähän jo aiemmin mutta pääsi unohtumaan. Minun viisikostani tuli aika historiapainotteinen.   [b]Deborah Spungen: Nancy[/b] Tämä tuli luettua ekan kerran kuudesluokkalaisena ja se teki suuren vaikutuksen, ehkä jopa suuremman kuin arvaankaan. Pitäisi varmaan lukea uudestaan, edellisestä kerrasta on jo kulunut niin kauan. Muistikuvissa on vielä miten ahmin tätä kirjaa järkyttyneenä ja miten tuli tarve jakaa lukukokemusta vähän väliä. Kirjasta keskusteltiin paljon kavereiden kanssa, koska lähes kaikki meidän luokan tytöt luki sen.   [b]Adam Hochschild: Kuningas Leopoldin haamu - Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa[/b] Historia kiinnostaa aina, varsinkin verinen sellainen. Paha vaan että tällaisia epäoikeudenmukaisuuksista kertovia kirjoja lukiessa tuppaa tulemaan hyvin, hyvin vihaiseksi. Mutta se ainakin takaa, että kirja jää mieleen.   [b]Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta[/b] Tämä kirja oli niin hauska ja helposti lähestyttävä, että se sai jopa vaikeat ja (sen vuoksi minusta) epämielenkiintoiset tieteenalat tuntumaan kiinnostavilta. Tosin oli tässäkin jonkin verran vihaksi pistäviä juttuja.   [b]Alan Weisman: Maailma ilman meitä[/b] Tämän kirjan esittämä ajatusleikki siitä, mitä maapallolle tapahtuisi jos ihmiskunta yhtäkkiä katoaisi kuin tuhka tuuleen, oli älyttömän kiehtova. Teos oli tosi hyvin kirjoitettu, tarjosi paljon informaatiota monenlaisista eri aiheista ja herätti tunteita. Jonkin aikaa sen luettuani toivoin että ihmiset oikeasti katoaisivat, vaikken sitten tietty itse pääsisikään näkemään kuinkas sitten kävikään.   [b]David Grann: Z – Amazonin kadonnut kaupunki[/b] Ratkaisemattomat mysteerit ovat kiehtoneet aina ja tämä kirja oli yksi parhaista sitä laatua. Halusin luettuani kiihkeästi löytää jotain samankaltaista mutta eipä ole vielä tullut vastaan.:sad: