Vertaistukea muista kirjailijoista

En tiedä osaanko selittää asiaani ja sanottavaani ymmärettävästi tai hyvin mutta yritän kuitenkin: koska en ole vakavan sairauden takia pystynyt koskaan opiskelemaan niin paljoa kuin olisin aina halunnut, niin olen - ainakin ennen - tuntenut olevani jotenkin kirjoittajana ja kirjailijana monin tavoin epäpätevä tai muutoin hyvin epäonnistunut. Myöhemmin olen kuitenkin ottanut selvää ja tutkinut hieman enemmän monien erittäin kuuluisienkin kirjalijoiden elämää ja taustaa ja yllätyksekseni monet heistä eivät olleet opiskelleet ainakaan virallisesti juuri pahemmin mitään. Näyttää siltä, että nämä seuraavat listan kirjailijat olivat/ovat sivistäneet itseään lähinnä yksinoppineina kirjoja lukemalla, puhtaasti kirjoittamisen arvoista elämää elämällä tai muuten ilman sen kummempia peruskouluja ja/tai yliopistoja:   - Jack Kerouac - Philip K Dick - Henry Miller - Timo K Mukka - Edgar Allan Poe - H.P. Lovecraft   Eli siis se mitä yritän tässä sanoa ja mistä yritän herättää keskustelua on se, että te muut keskustelijat kertoisitte minulle lisää kirjailijoista jotka eivät ole mitenkään erikoisen akateemisesti koulutettuja, mutta ovat silti pärjänneet hyvin ja menestyksellisesti kirjailijoina ja kirjoittajien ja kirjojen maailmassa. Itse ainakin sen kummempia kouluja käymättä saisin siitä suuresti tuota kaipaamaani "vertaistukea", kiitos! :)

Kirjailijoita, jotka eivät ole pahemmin opiskelleet mitään, löytyy todella paljon. Tässä muutama, jotka löysin hyvin nopeasti. Kaikki ovat luoneet aivan upeita teoksia!   -- Harper Lee > kuuluisin teos: Kuin surmaisi satakielen -- Augusten Burroughs > kuuluisin teos: Juoksee saksien kanssa -- Charles Dickens > kuuluisin teos: Oliver Twist -- William Faulkner > monia kuuluisia teoksia -- Mark Twain > kuuluisin teos: Huckleberry Finnin seikkailut   Ei mitään syytä lannistua ja haudata omia toiveitaan. Todisteena kaikki yläpuolella olevat ihmiset (: !

Väinö Linna, Kalle Päätalo, Jack London, Ernest Hemingway, Ray Bradbury, José Saramago ja Alan Moore. Erno Paasilinna kirjoitti aiheesta esseekokoelmassa [url=https://books.google.fi/books?id=ZKtcAwAAQBAJ&pg=PT99&lpg=PT99&dq=Paasilinnan&source=bl&ots=x1GA-3d39b&sig=dKoZGypAv_XxR4jdgZQEJwQjv-4&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjS2MXHidvRAhUD_iwKHYnVDcg4ChDoAQg4MAY#v=snippet&q=Paasilinnan&f=false]Yksinäisyys ja uhma[/url], muun muassa Pentti Haanpäästä ja Pentti Linkolasta. Linkola ei sanojensa mukaan välitä lukea tietokirjallisuutta, hänen tyylinäytteitään on esseekokoelmissa Johdatus 1990-luvun ajatteluun ja Voisiko elämä voittaa.

Kiitos Thialfi vinkistä, menin ostamaan tuon Paasilinna kirjan Yksinäisyys ja uhma. Mielenkiinnolla odotan, että millainen teos sieltä ilmestyy kun en ole ennen pahemmin lukenut tai tutkinut Ernon kirjoituksia, niin tuo voi olla ihan hyvä piristysruiske.   Lisäys: ja olihan mun myös pakko hommata nuo Linkolan kirjatkin, kun vaikuttivat sen verran mielenkiintoisilta, kiitos niistäkin!

Noin yleisesti ottaen luovalla alalla ei ole pääasia että saa hienon tutkinnon, vaan kokemus ja se mitä on tehnyt, sekä taidot, joita pitää hioa. Onhan itsenäinen opiskelukin opiskelemista. Asioihin voi tutustua helposti yksinkin, varsinkin näin nettiaikana, ja vaikka opiskelisikin virallisesti jossain, mihin tahansa aiheeseen perehtymiseen tarvitsee myös omaa aktiivisuutta ja perehtymistä, eli juuri sitä samaa mitä tekee oli sitten yksin tai kirjoilla koulussa. Kirjailijan - kuten jokaisen luovan tekijän - pitää hankkia yleissivistystä ja lukea jne, mutta kaikki se pitää joka tapauksessa puurtaa itse. Vaikka olisi missä koulussa tahansa, siellä oleminen ei korvaa sitä ja eniten töitä tekevät tulevat parhaiksi. Rakentava palaute on suotavaa, mutta sitä saa muualtakin kuin kouluista. Jos taas kirjoittaa tiedekirjoja, tittelistä on hyötyä, mutta sekään ei estä maallikkoa kirjoittamasta tiedekirjaa, jos vain perehtyy asiaan ja lukee tiedejulkaisuja (tiedettä ei voi enää tehdä täysin yksin). Esimerkkinä esimerkiksi Tiaisten salainen elämä, jonka on kirjoitanut toimittaja eikä tutkija, ja se vaikuttaa tekstiin myös positiivisella tavalla niin että kirja on helppolukuinen ja muistuttaa jopa hieman kaunokirjallista teosta, vaikka onkin tiedekirja.