Tekeekö keksitty maailma genren?

Olen taas viime aikoina pohtinut samaa ikuisuuskysymystä, josta olen täälläkin kysellyt ekaa kertaa varmaan kohta 10 vuotta sitten. Silloin en oikein saanut vastausta, joten yritän uudestaan:   Kun tarinassa on keksitty maailma, tuleeko siitä automaattisesti fantasiaa tai scifiä, vaikka mukana ei olisi ainoatakaan muuta noihin genreihin luettavaa elementtiä?   En ole itse tiukkojen genrerajojen ystävä, mutta tapaan itse suunnitella keksittyjä maailmoja ilman sen kummempia scifi- tai fantasiaelementtejä, ja haluaisinkin tietää että miten sellaisia voisi kuvailla tai markkinoida. Spekulatiivinen fiktio voisi olla käypä kattotermi, mutta se ei taida vieläkään olla virallisesti käytössä, minkä lisäksi se ei yksinään kerro paljon mitään. Mitä termiä tai kuvausta te käyttäisitte?   Jatkokysymys: jos keskitty maailma on luettavissa scifiksi tai fantasiaksi jo itsessään, mikä määrittää sen, kumpaa se näistä on? Meidän maailmaamme kehittymättömämpi paikka menee fantasian alle ja yhtä kehittynyt tai kehittyneempi scifin alle? Mikäli kyseinen maailma muistuttaa millään tavalla omaamme, onko se sitten vaan vaihtoehtohistoriaa? Kaikki nämä luokitukset tuntuvat tosi mutkia oikovilta, joten en haluaisi suoralta kädeltä ostaa niitä.

Onko kellään antaa esimerkkejä kirjoista, joissa on keksitty maailma, mutta joka toimii täysin meidän maailmamme lainalaisuuksien mukaan, mistä historian vaiheesta tahansa? Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaista kirjaa kohdeltaisiin genressä: todennäköisesti se sallisi suuremman historianrakentamisen, mutta välttyisikö se silti "houkutukselta" lisätä mukaan omia luonnonlakeja.   Mulle tulee lähinnä mieleen Helliconian ensimmäinen osa, jossa liikutaan vain yhden ainoan ekosysteemin sisällä. Sarjan myöhemmät osat lisäävät mukaan elementtejä, jotka tekevät siitä sitten jo selkeämmin scifiä, lähinnä tarkoitan [spoiler]meidän Maamme asukkaiden tarkkailua ja sekaantumista Helliconian oman ekosysteemin toimintaan ja juoneen.[/spoiler]

Todella hankala kysymys, eikä minullekaan tule mieleen kirjaa, jonka maailma olisi keksitty mutta joka olisi muuten sama kuin oikea maailma. Keksittyjä paikkoja löytyy vaikka kuinka, mutta koko maailma...   En itse näkisi, että keksitty maailma itsessään tekisi kirjasta scifiin tai fantasiaan kuuluvan, jos mukana ei ole muuten mitään elementtejä noista genreistä. Mutta todella hankala kysymys. Jos tarina sijoittuu jonkinlaiseen kuvitteelliseen paikkaan, jossa on keksitty pienen tapahtumapaikan (esim kylän) sijasta koko maailma, se muistuttaisi jollain tavalla lastenkirjaa mutta isommassa skaalassa...? Mutta niin että se olisi tehty aikuisille... miten sitä markkinoisi? Löytyyköhän vastaavia esimerkkejä esim kaunokirjallisuudesta, johon en ole viime aikoina niin perehtynyt...   [quote="Rinja" post=54268]Jatkokysymys: jos keskitty maailma on luettavissa scifiksi tai fantasiaksi jo itsessään, mikä määrittää sen, kumpaa se näistä on? Meidän maailmaamme kehittymättömämpi paikka menee fantasian alle ja yhtä kehittynyt tai kehittyneempi scifin alle? Mikäli kyseinen maailma muistuttaa millään tavalla omaamme, onko se sitten vaan vaihtoehtohistoriaa? Kaikki nämä luokitukset tuntuvat tosi mutkia oikovilta, joten en haluaisi suoralta kädeltä ostaa niitä.[/quote]   ^Näinhän se taitaa kyllä aika pitkälle olla. Kehittymättömämpi voisi tosin sekin olla vaihtoehtohistoriaa, samoin nykyaika, jossa olisi vaihtoehtoista teknologiaa tai historia olisi mennyt eri tavalla. Joku kai senkin määrittelisi mieluummin scifiksi...   Periaatteessahan kaikki genrerajat ovat enemmän tai vähemmän mutkia oikovia, ainakin jos kirja poikkeaa geneerisestä esimerkistä. Senhän takia kai nämä spekulatiiviset fiktiot ja maagiset realismit kait otettiin käyttöön...? Kirjahan voi kuulua samaan aikaan moneen genreen, joten olisi mukavampi jos sen voisi liittää useampaan samaan aikaan: vaikka draama, jossa on fantasiaelementtejä. Tulevaisuuteen sijoittuva dekkari. Jos niihin lätkäisee vain genret "fantasia" ja "scifi", moni kirjasta ehkä muuten kiinnostunut saattaa jättää ne hyllyyn ennakkoluulojen takia. "Kun ei ne Harry Potterit ja avaruussodat kiinnosta." Tämä voi olla myös syy siihen, että kaunon seasta saattaisi löytyä vastaavia tapauksia, joita ei ole kuitenkaan markkinoitu scifinä/fantasiana... Jonathan Carrollin The Land of Laughshan julkaistiin Suomessa aikoinaan kaunokirjana eikä fantasiana.

Riippuu tietysti viiteryhmästäsi! Scifikirjailijan kirja on scifiä...   Scifikirjailijat ovat aika usein kehitelleet tällaisia visioita, että entä jos ihmisiä asuisi ihan muunlaisilla planeetoilla, usein juuri poikkeavan aurinkokuntajärjestelyn kautta. Helliconian lisäksi Asimovin (ja Silverbergin) Yö Saapuu (jossa tosin voi olla jotain ihan erilaisia olentoja, mutta sitä ei ole varsinaisesti katsottu tarpeelliseksi kuvailla) ja eikös Tulen ja jään laulussakin ole jotain tällaista sen talvi on tulossa -jutun takana? Viimeksi mainitussa toki on fantasiaelementtejä muutenkin enempiä spoilaamatta.   Ajattelitkö ns. Civilization-kirjallisuutta (keksin termin juuri), otetaan maapallo noin 10 000 eaa, paitsi että erilaisella kartalla ja lähdetään luomaan ihan omaa maailmanhistoriaa? Kuulostaa koko lailla työläältä, siksi siihen lie niin harva ryhtynyt, varsinkin jos haluaa, ettei jokainen maailman kulttuuri ole halpahintainen pastissi jostain meidän maailmamme kulttuurista ja niin edelleen. Että saisi kaiken tuntumaan siltä, että sillä on historia. Vaihtoehtohistoria ja kuvitteellinen valtio antavat huomattavasti enemmän rakennuspalikoita valmiina, mutta silti haluamiaan vapauksia voi ottaa. Joseph Conrad teki Nostromolle kuvitteellisen Etelä-Amerikan valtion, mutta hänelle ei oli lähinnä antaa osalle hahmoista juuret oikeisiin Euroopan maihin, lisäksi koko tarina ottaa tietenkin vaikutteita siitä, mitä oikeissa maissa alueella noihin aikoihin tapahtui.   Eli ilmaan jää kysymys, mikä on motiivi oman maailman käytölle realistisessa romaanissa.

Itse olen jaotellut raapaleet sivustollani scifiin, fantasiaan, kauhuun ja mainstreamiin. Jonkun verran olen kirjoitellut raapaleita, jotka sijoittuvat kuvitteellisiin maailmoihin ilman magiaa, kehitystasoltaan lähinnä antiikin tasoista. Tällaiset olen dumpannut surutta fantasialokeroon.

[quote="Echramath" post=54278]Ajattelitkö ns. Civilization-kirjallisuutta (keksin termin juuri), otetaan maapallo noin 10 000 eaa, paitsi että erilaisella kartalla ja lähdetään luomaan ihan omaa maailmanhistoriaa? - - Eli ilmaan jää kysymys, mikä on motiivi oman maailman käytölle realistisessa romaanissa.[/quote]   Saat maailman luomisen kuulostamaan kovin työläältä. Sitähän se toki on, jos haluaa suunnitella aivan kaiken, mutta harvaa keksittyä maailmaa - joita on kuitenkin spefissä hurumykky - on suunniteltu jokaisen historiallisen ja esihistoriallisen yksityiskohdan osalta.   Minua kiinnostavat ennen kaikkea erilaiset yhteiskunnat ja ihmisten väliset suhteet niissä. Keksityssä maailmassa on se etu, että voin luoda kaksi kansaa/ihmisryhmää ja laittaa ne keskenään sellaiseen suhteeseen kuin haluan. Taustalle tarvitsee vain kehittää jotensakin pätevänoloinen, maailman sisäinen logiikka. Meidän maailmamme käyttäminen taas vaatii hirveästi taustatyötä, etenkin jos haluaa tarttua yhtään mihinkään muuhun kulttuuriin ja etnisyyteen kuin valkoiseen ja länsimaiseen. Väitän, että uusien yhteiskuntien luominen pääpiirteittäin on helpompaa kuin olemassa oleviin vaadittava taustatyö, etenkin jos kulttuureja kohtaan haluaa olla kunnioittava.   Lisäksi maailmojen ja yhteiskuntien luominen ja pohtiminen on kiinnostavaa, joten miksi ei? Toki ne ovat aina epätäydellisiä (tykkäisin suunnitella esim. merivirtojen ja kasvillisuusvyöhykkeiden vaikutuksen), mutta hyväksyn sen, etten voi olla kaikkien alojen asiantuntija. Tarinassa ei onneksi tarvitse selittää koko maailman toimintalogiikkaa.

Sillä voi kyllä tähän väliin lohdutta, että "genrerajoja rikkova" on oikein suosittu buzzword mille tahansa...

En sano, että se olisi [i]uuskummaa[/i] ([i]New Weird[/i]), mutta se voisi olla.

Minkälaisen teknologisen vaiheen maailmasta on kyse? Mistään 1900-2000 -lukujen tasoisesta hommasta tekee vaikean jos se, että kaikki ympärillä on tunnistettavia tuotemerkkejä ja teoksia, mitkä pitäisi korvata jollakin. Ja ovatko erilaiset keksinnöt ylipäätään syntyneet samassa ajassa ja järjestyksessä?   Maailmoja kyllä on spefissä paljonkin, mutta olemme tottuneet antamaan aika paljon löysää esimerkiksi "keskiaikaiselle Ranskalle, haltioilla" ja "ihmiskunta leviää avaruuteen ja säilyttää homogeenisen keskiluokkaisen valkoisen 50-luvun amerikkalaisen ydinperheen". Haaste ei siis liene helpoin!

Sanoisin tällaista tarinaa spekulatiiviseksi fiktioksi. Samoista luonnonlaeista huolimatta elämä olisi voinut kehityä monella tavalla, yhteiskunnat rakentua monella tavalla jne. Mutta mikä tarkkaan ottaen olisi mahdollista ja mikä ei, on kuitenkin jossain määrin spekulaatiota. Tarinaa voisi jopa sanoa tieteisfiktioksi, koska mihinpä muuhunkaan kuin tieteeseen nojaamalla päättelisimme, että tällainen vaihtoehtomaailma on realistisempi kuin jokin lennokas fantasiavisio?