Joulunvietto kirjallisuudessa

Millaisia jouluja, joulunodotusta tai juhlintaa olette lukeneet kirjoissa? Kaikkihan varmasti tietävät, että Harry Pottereissa joulunvietto on kouluvuoden kohokohtia, Harry kun ei koskaan lähde jouluksi Dursleyn perheen luo vaan viettää jokaisen koulujoulunsa Tylypahkassa (en muuten äkkiseltään muista, miten Kuoleman varjeluksissa vietetään joulua vai vietetäänkö?), ja kuten arvata saattaa, Tylypahkan joulut tapaavat olla maagisia.   Erikseen on toki olemassa paljon kirjoja joulusta, joissa joulu on pääasiallinen piirre tai ainakin eräs tärkeimmistä läsnäolevista seikoista kirjassa. Kirjastoissa kutsumme näitä kirjoja joulukirjoiksi, ja ne tuppaavat loppumaan hyllyistä viimeistään joulukuun alussa, useimmiten jo marraskuun lopussa. Näissä kirjoissa on todella hauskojakin joulukuvauksia, joista muutamia pitänee muistella jossain välissä.   Mutta entä yleisesti kirjoissa, joissa joulu ei ole pääasia? Millaisia jouluja olette kohdanneet kirjallisuudessa? Mikä on lempijoulukuvauksenne?

Ensimmäisenä mieleen tulee Astrid Lindgrenin kirjojen joulut. Ainakin [i]Melukylä[/i]-, [i]Eemeli[/i]- ja [i]Marikki[/i]-kirjoissa vietetään joulua. Kirjat sijoittuvat ajallisesti 1900-luvun alkupuolelle ja niissä kuvaillaan varsin yksityiskohtaisesti kaikkea sitä työtä, mitä jouluvalmisteluihin tarvitaan. Ja koska näkökulma on lapsen, liittyy joulun viettoon uurastuksen lisäksi paljon hauskuutta, lämpöä ja tunnelmallisuutta.

Seitsemän veljeksen lopun joulunvietto on omia suosikkejani. Teoksessa vietetään kerran aiemminkin joulua, tällöin veljet painivat ja tuttuun tapaan kaikki menee päin prinkkalaa, talo palaa. Hölmöilyistään huolimatta veljekset muodostuvat lukijalle kirjan mittaan rakkaiksi ja lopussa on ilo lukea kuinka heillä vihdoin menee hommat putkeen.   [quote]Mutta tulelta nostettiin pata, tehtiin tuohisista haloista oivallinen pystyvalkia, ja sen loimoittavassa valossa alkoi nyt juhlallinen veisaus. Silloin kohta vaikeni lasten metelöitsevä liuta, vaikenivat myös veljekset juttelemasta pöydän ääressä, koska Simeoni alkoi ihanan virren ja naiset, kirjat helmoilla, yhtyivät kaikki yhteen ääninensä. Kauniisti palavan pystyvalkian huminassa kaikui laulu, ja kauniimpana kaikkein ääntä heloitti aina muiden joukossa kainon Annan puhdas ja lempeä ääni. - Mutta koska lakattiin viimein laulamasta, astuivat he ehtoollispöytään, ja siitä kallistuivat vihdoin laattian oljille öiseen lepoon. Mutta varhain heräsivät he seuraavana aamuna, heräsivät ]ähteäksensä loistoisaan kirkkoon, joka tuhansista palavista kynttilöistä kimmelsi kuin taivas tähdessä. Sieltä, kosk päivä oli täydeksi valjennut, he palasivat kilvan kiitäen taas, ja viettivät entisessä Jukolassa iloisen joulupäivän.[/quote]

Antti Tuuri: Talvisota kirjan joulun kuvaus on jotenkin hieno. Joukkueesta lähetään hakemaan naapuri komppanian alikersanttia joka on siviilissä teologian opiskelija jotta voisi katekismuksen kuulla. Tuuri kuvannoi korsu oloissa käydyn joulun jotenkin sodan raakuuden väliin rauhallinen ja iloiseksi juhlaksi. Kuinka tykki tuli raikaa korsun ympärillä joa vartiossa nousaan virsiin mukaan. Joka kerta kylmät väreet.