Kategoria: Leikkinurkka | 173 viestiä | 1,5 t lukukertaa
Vastannut: Ageha, 04.02.2026
Kategoria: Teatteri | 878 viestiä | 197,0 t lukukertaa
Vastannut: Mustelmann, 01.02.2026
Kategoria: Leikkinurkka | 142 viestiä | 25,1 t lukukertaa
Vastannut: Hopea, 01.02.2026
Usko Toivo: Tulevaisuuden lyhyt historia
Tulevaisuuden lyhyt historia
Usko Toivo
Usko Toivo
Tämän päivän mantra on ”hiilinielu”. Tässä teoksessa hiilinieluja ja ilmastonmuutosta katsotaan uudesta näkökulmasta ja osoitetaan kansantajuisesti, että niiden avulla voidaan korkeintaan vain hieman hidastaa maapallon lämpenemistä. Fossiilisista polttoaineista luopuminen maailmanlaajuisesti pysäyttäisi hiilidioksidipitoisuuden kasvun ilmakehässä, mutta globaalissa maailmassa poliitikot eivät pysty tekemään tarvittavia päätöksiä. Poliitikoille mahdottomaksi asian tekee se, että luonto on vuosimiljoonien kuluessa jalostanut fossiilisen hiilen energialähteenä niin pitkälle, että sen hintalaatusuhde on vapaan markkinatalouden vallitessa ylivoimainen.
Ilmastonmuutos riistäytyy käsistä. Syntyy maailmanlaajuinen kaaos, ja sen syövereissä vanhat valtarakenteet murtuvat. Läntisessä maailmassa kaaoksen keskellä vallan anastaa ideologia, jolla on selkeä visio tulevaisuudesta.
Mutta niin kuin aina ennenkin, vallankumous syö lapsensa, ja ihmiskunta joutuu tuhon tielle. Ihmisen taidot eivät riitä ihmiskunnan pelastamiseen. Läpi koko ihmisen olemassaolon on luontoäiti pitänyt huolta omistaan, mutta onko ihminen asettanut luontoäidin nyt mahdottoman tehtävän eteen?
Adlibris: Tarkista saatavuus
17.07.2023
Yritin pari vuotta sitten liittyä tänne scifi-maailman pyörteisiin. Piti karata pois kun huomasin, että heti ensimmäisen kirjan, jota yritin arvioida, olin ymmärtänyt väärin tai siis en ollut ymmärtänyt lainkaan! Hävetti. Ystäväni, jolle kirjaa suosittelin, kertoi, että kyseisen tekstin voisi käsittää eräänlaiseksi 2000-luvun ”vuorisaarnaksi”. Kirja on toki scifiä tarinansa osalta, mutta se tulisi hänen mukaansa nähdä ensisijaisesti uskonnonfilosofian kautta. Siisjos oppi Jeesuksesta onkin väärinkäsitys. Jos Jeesus olikin samanlainen "Jumalan poika" kuin me kaikki muutkin. Syntyi biologisesti, kuten me kaikki, mutta sattui saamaan syntymässään sellaista ylivoimaista älykkyyttä ja kykyjä, että kanssaihmiset kokivat hänet jumalolentona.Ystäväni oli oman kappaleensa nimeksi muuttanut”Metsätontun vuorisaarna”,ja loppuun julistuksen: ”Minä olen Luonto sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia.” ------------------ Tuli mieleen vanha sanonta, että jos Jeesus ilmestyisi nykypäivään, ei kukaan häntä ja hänen ajatuksiaan tunnistaisi vaan ”ristiinnaulitsisimme” hänet. Niinpä minusta on ihan luonnollista, että ko kirjan (tai oikeastaanhan kyseessä on pamfletti) tekijöistä ei ole mitään tietoa.Lukijalle tulee hurja tunne, että Jeesuksen uusi tuleminen tapahtui jo, hän jätti uskonpuhdistuksen tapaan kirkon portaille julistuksensa, ja poistui paikalta kenekään huomaamatta.Pamfletin teesejä on muun muassa, että-kaikkivaltias jumala on luonto itse ja me kaikki sen lapsia-taivas ja helvetti ovat todellisuutta, ja ne sijaitsevat jokaisen omassa mielessä tässä ajassa, eli tuonpuoleisuutta ei ole-jos ihminen tekee hyvää, hän elää tässä ja nyt taivasten valtakunnassa, ja jos hän tekee pahaa on hänen elämänsä helvettiäKirja (pamfletti) on kirjoitettu viime vuosikymmenen lopulla ennen koronaa ja Trumpin kapinaa. Toisin kuin Trump, kirjassa populistit onnistuvat kaappaamaan vallan Caitol-kukkulalla ja paha aloittaa maailmanvalloituksensa. Pahan valtakunta perustuu uskoon ihmisen kaikkivoipaisuudesta, eli teknologiauskoon. Maapallo jakautuu kahteen leiriin, totalitaristiseen ja liberaaliin maailmaan ja rajaa sille paalutetaan siis nyt Ukrainassa (tekijät tosin varoittavat pitämästä tekstiä ennustuksena). Tekoäly ja kvanttiteknologinen tietokone antaa läntisele maailmalle ylivoiman ja se vie voiton ydinsodassa. Mutta Luonto ei tottele voittajia. Pieni hyvään uskovan ryhmän onnistuu paeta ydinsaasteita. Hyvän ja pahan taistelu alkaa vasta ydintuhon jälkeen ja Luonto osoittaa jumalallisen voimansa.Kirja alkaa tieteelllisesti pätevällä selostuksella siitä, miksi ilmastonmuutos ei johda maailmanloppuun. Maailmanloppu tulee, jos on tullakseen, sotimalla ydinasein. Mutta Luontoa sekään ei pysty hävittämään ja inhimillisistä voimista suurin pelastaa ihmiskunnan . Mikä tämä voima on, selviää kirjan viimeisissä lauseissa.
Pahoittelen tökeröä alotustani kaksi vuotta sitten.
Pahoittelen tökeröä alotustani kaksi vuotta sitten.
Yritin pari vuotta sitten liittyä tänne scifi-maailman pyörteisiin. Piti karata pois kun huomasin, että heti ensimmäisen kirjan, jota yritin arvioida, olin ymmärtänyt väärin tai siis en ollut ymmärtänyt lainkaan! Hävetti. Ystäväni, jolle kirjaa suosittelin, kertoi, että kyseisen tekstin voisi käsittää eräänlaiseksi 2000-luvun ”vuorisaarnaksi”. Kirja on toki scifiä tarinansa osalta, mutta se tulisi hänen mukaansa nähdä ensisijaisesti uskonnonfilosofian kautta. Siisjos oppi Jeesuksesta onkin väärinkäsitys. Jos Jeesus olikin samanlainen "Jumalan poika" kuin me kaikki muutkin. Syntyi biologisesti, kuten me kaikki, mutta sattui saamaan syntymässään sellaista ylivoimaista älykkyyttä ja kykyjä, että kanssaihmiset kokivat hänet jumalolentona.Ystäväni oli oman kappaleensa nimeksi muuttanut”Metsätontun vuorisaarna”,ja loppuun julistuksen: ”Minä olen Luonto sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia.” ------------------ Tuli mieleen vanha sanonta, että jos Jeesus ilmestyisi nykypäivään, ei kukaan häntä ja hänen ajatuksiaan tunnistaisi vaan ”ristiinnaulitsisimme” hänet. Niinpä minusta on ihan luonnollista, että ko kirjan (tai oikeastaanhan kyseessä on pamfletti) tekijöistä ei ole mitään tietoa.Lukijalle tulee hurja tunne, että Jeesuksen uusi tuleminen tapahtui jo, hän jätti uskonpuhdistuksen tapaan kirkon portaille julistuksensa, ja poistui paikalta kenekään huomaamatta.Pamfletin teesejä on muun muassa, että-kaikkivaltias jumala on luonto itse ja me kaikki sen lapsia-taivas ja helvetti ovat todellisuutta, ja ne sijaitsevat jokaisen omassa mielessä tässä ajassa, eli tuonpuoleisuutta ei ole-jos ihminen tekee hyvää, hän elää tässä ja nyt taivasten valtakunnassa, ja jos hän tekee pahaa on hänen elämänsä helvettiäKirja (pamfletti) on kirjoitettu viime vuosikymmenen lopulla ennen koronaa ja Trumpin kapinaa. Toisin kuin Trump, kirjassa populistit onnistuvat kaappaamaan vallan Caitol-kukkulalla ja paha aloittaa maailmanvalloituksensa. Pahan valtakunta perustuu uskoon ihmisen kaikkivoipaisuudesta, eli teknologiauskoon. Maapallo jakautuu kahteen leiriin, totalitaristiseen ja liberaaliin maailmaan ja rajaa sille paalutetaan siis nyt Ukrainassa (tekijät tosin varoittavat pitämästä tekstiä ennustuksena). Tekoäly ja kvanttiteknologinen tietokone antaa läntisele maailmalle ylivoiman ja se vie voiton ydinsodassa. Mutta Luonto ei tottele voittajia. Pieni hyvään uskovan ryhmän onnistuu paeta ydinsaasteita. Hyvän ja pahan taistelu alkaa vasta ydintuhon jälkeen ja Luonto osoittaa jumalallisen voimansa.Kirja alkaa tieteelllisesti pätevällä selostuksella siitä, miksi ilmastonmuutos ei johda maailmanloppuun. Maailmanloppu tulee, jos on tullakseen, sotimalla ydinasein. Mutta Luontoa sekään ei pysty hävittämään ja inhimillisistä voimista suurin pelastaa ihmiskunnan . Mikä tämä voima on, selviää kirjan viimeisissä lauseissa.
Pahoittelen tökeröä alotustani kaksi vuotta sitten.
17.07.2023
Hiistu
661 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3825 viestiä
En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta kirjallisuudessa yleisesti on mielestäni hienoa juurikin tuo, miten eri ihmiset voivat ymmärtää ja kokea sitä niin monella eri tavalla. Ja etteivät pelkästään eri ihmiset tulkitse tarinoita eri tavoin vaan että samallekin henkilölle jokin tarina voi eri aikoina aueta jostain uudenlaisesta näkökulmasta, puhutella ja antaa erilaista pohdittavaa, kun siitä keskustelee jonkun toisen kanssa tai kun tarinaa peilaa omaan senhetkiseen ajatusmaailmaansa tai maailman tapahtumiin. 
En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta kirjallisuudessa yleisesti on mielestäni hienoa juurikin tuo, miten eri ihmiset voivat ymmärtää ja kokea sitä niin monella eri tavalla. Ja etteivät pelkästään eri ihmiset tulkitse tarinoita eri tavoin vaan että samallekin henkilölle jokin tarina voi eri aikoina aueta jostain uudenlaisesta näkökulmasta, puhutella ja antaa erilaista pohdittavaa, kun siitä keskustelee jonkun toisen kanssa tai kun tarinaa peilaa omaan senhetkiseen ajatusmaailmaansa tai maailman tapahtumiin. [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img]
17.07.2023
Näinhän se asia tietysti on, mutta tapa jolla ystäväni kertoi asian, sai minut tuntemaan itseni hölmöksi.
Hän opasti kohteliaasti, että jos kirjassa on johdanto, on tapana lukea se, jotta ymmärtää, mitä tekijä yrittää sanoa. Vaikka johdanto olikin rautaista kansantajuista selostusta ilmaston muutoksesta, oli se vain johdanto. Ystäväni kehotti minua keskittymään johdannon lopussa olevaan kaaviokuvaan, ja kysyi: ”Miksikäköhän se on äärimmilleen pelkistetty, ja tuo ihmisen vapauttama fossiilihiili on keskellä kuvaa kirkuvan punaisena ja kysymysmerkkien ympäröimänä.
En osannut heti vastata, joten sain masentavan vastauksen. Siinä on kuva, joka erottelee lukijat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lukee tarinan niin kuin minä sen tein. Fossiilihiili tulee ohjata hiilinieluihin ja ihmisen tulee ohjata luonnon toimintaa niin, että lämpötila ei nouse liikaa, sitä varten on tehtävä kaikki mahdollinen. Näin tulkittuna kirja ei ole kirja vaan pamfletti, joka hukkuu samanlaisten mielipidekirjoitusten massaan.
Mutta hän kertoi (minua kai ärsyttääkseen), että toinen tapa on pohtia oikeasti, mihin tuo hiili voitaisiin ohjata. 10 gigatonnia vuodessa tekee 500 gigatonnia viidessä kymmenessä vuodessa, jolloin maapallon tulisi olla hiilineutraali. Hiilinieluilla tarkoitetaan pääasiassa metsiä, eli biomassan lisäämistä, mikä tarkoittaa, että uutta biomassaa olisi silloin oltava teratonnin verran. Nykyinen maapallon biomassa on tuo samainen teratonni, jotta maapallon biomassan tulisi kaksinkertaistua. Ystäväni kysyi minulta, uskonko todella, ettei tuo tosiasia ole maapallon eliitin tiedossa! On varmasti, mutta he eivät välitä. He tietävät saman minkä tuon kirjan tekijätkin. Ilmastonmuutos on karannut käsistä, mutta lämpötilan nousu hidastuu, ja asettuu jonnekin viiden asteen tienoille. Subtrooppinen alue pysy elinkelpoisena. Inhorealisteina he haluavat kuitenkin kerätä kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn, siitä mitä viherpesulla saa irti. Teoriassahan on niin, että fossiilihiilivirta ilmakehään voidaan pysäyttää, mutta siihen tarvittavat rahat ihmiskunta käyttää reaalimaailmassa sotimiseen.
Kun luin sitten tuosta näkökulmasta teoksen, se ei enää tuntunut pamfletilta, vaan oikealta Scifiltä. Tuli hurja tunne, että olen kaiken ylläpuolella, ja seuraan aitiopaikalta, miten ihmiskunta riutuu ilmastonmuutoksen kourissa, ja turvautuu hätäpäissään ääriliikkeisiin, ja sortuu lopulta ydituhoon, josta vain luontoon turvaamalla ihmiskunta selvisi.
Olihan se mahtava tunne scifin ystävällä, kun johdannon ymmärrettyään saattoi kokea olevansa yksinään oikeassa. Tuo tunne oli varmaan Jeesuksella, kun hän kaatoi temppelin kultaisen vasikan tai Lutheilla, kun hän naulasi teesinsä kirkon oveen.
Oli kutkuttavaa seurata kirjan tilanneraporttia vuodelta 2042. Iloa häiritsi vain se, että kirjan julkaisemisen jälkeen ovat tapahtumat edenneet lähes tarkalleen ennusteen mukaan; maailmaa jo jaetaan totalitaristien ja liberaalien kesken asevoimin.
Kun hyvä ja paha ovat taistelunsa taistelleet ja ollaan äärimmäisellä rajalla, on scifin ystävällä riemukasta nähdä, kuinka tuhosta nousee ihmiskunta, joka on vapaa sodista ja toksisesta maskuliinisuudesta.
Kun kirjan lopussa sitten selviää, mikä on se ihmiskunnan selviytymisen kannalta kriittisin tekijä, kääntää luetun ymmärtäminen vielä kerran suuntaansa, ja lukijalle valkenee, miksi ystäväni on kirjoittanut kirjansa loppuun : ”Minä olen Luonto, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Viimeistää tässä vaiheessa ymmärtää, miksi teoksen tekijät haluavat pysyä tuntemattomana. Lukijan pääteltäväksi jää, onko kyse scifistä, vai jostain aivan muusta. Ei siis kannata lukea tuota loppulausetta kesken kirjan.
Hän opasti kohteliaasti, että jos kirjassa on johdanto, on tapana lukea se, jotta ymmärtää, mitä tekijä yrittää sanoa. Vaikka johdanto olikin rautaista kansantajuista selostusta ilmaston muutoksesta, oli se vain johdanto. Ystäväni kehotti minua keskittymään johdannon lopussa olevaan kaaviokuvaan, ja kysyi: ”Miksikäköhän se on äärimmilleen pelkistetty, ja tuo ihmisen vapauttama fossiilihiili on keskellä kuvaa kirkuvan punaisena ja kysymysmerkkien ympäröimänä.
En osannut heti vastata, joten sain masentavan vastauksen. Siinä on kuva, joka erottelee lukijat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lukee tarinan niin kuin minä sen tein. Fossiilihiili tulee ohjata hiilinieluihin ja ihmisen tulee ohjata luonnon toimintaa niin, että lämpötila ei nouse liikaa, sitä varten on tehtävä kaikki mahdollinen. Näin tulkittuna kirja ei ole kirja vaan pamfletti, joka hukkuu samanlaisten mielipidekirjoitusten massaan.
Mutta hän kertoi (minua kai ärsyttääkseen), että toinen tapa on pohtia oikeasti, mihin tuo hiili voitaisiin ohjata. 10 gigatonnia vuodessa tekee 500 gigatonnia viidessä kymmenessä vuodessa, jolloin maapallon tulisi olla hiilineutraali. Hiilinieluilla tarkoitetaan pääasiassa metsiä, eli biomassan lisäämistä, mikä tarkoittaa, että uutta biomassaa olisi silloin oltava teratonnin verran. Nykyinen maapallon biomassa on tuo samainen teratonni, jotta maapallon biomassan tulisi kaksinkertaistua. Ystäväni kysyi minulta, uskonko todella, ettei tuo tosiasia ole maapallon eliitin tiedossa! On varmasti, mutta he eivät välitä. He tietävät saman minkä tuon kirjan tekijätkin. Ilmastonmuutos on karannut käsistä, mutta lämpötilan nousu hidastuu, ja asettuu jonnekin viiden asteen tienoille. Subtrooppinen alue pysy elinkelpoisena. Inhorealisteina he haluavat kuitenkin kerätä kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn, siitä mitä viherpesulla saa irti. Teoriassahan on niin, että fossiilihiilivirta ilmakehään voidaan pysäyttää, mutta siihen tarvittavat rahat ihmiskunta käyttää reaalimaailmassa sotimiseen.
Kun luin sitten tuosta näkökulmasta teoksen, se ei enää tuntunut pamfletilta, vaan oikealta Scifiltä. Tuli hurja tunne, että olen kaiken ylläpuolella, ja seuraan aitiopaikalta, miten ihmiskunta riutuu ilmastonmuutoksen kourissa, ja turvautuu hätäpäissään ääriliikkeisiin, ja sortuu lopulta ydituhoon, josta vain luontoon turvaamalla ihmiskunta selvisi.
Olihan se mahtava tunne scifin ystävällä, kun johdannon ymmärrettyään saattoi kokea olevansa yksinään oikeassa. Tuo tunne oli varmaan Jeesuksella, kun hän kaatoi temppelin kultaisen vasikan tai Lutheilla, kun hän naulasi teesinsä kirkon oveen.
Oli kutkuttavaa seurata kirjan tilanneraporttia vuodelta 2042. Iloa häiritsi vain se, että kirjan julkaisemisen jälkeen ovat tapahtumat edenneet lähes tarkalleen ennusteen mukaan; maailmaa jo jaetaan totalitaristien ja liberaalien kesken asevoimin.
Kun hyvä ja paha ovat taistelunsa taistelleet ja ollaan äärimmäisellä rajalla, on scifin ystävällä riemukasta nähdä, kuinka tuhosta nousee ihmiskunta, joka on vapaa sodista ja toksisesta maskuliinisuudesta.
Kun kirjan lopussa sitten selviää, mikä on se ihmiskunnan selviytymisen kannalta kriittisin tekijä, kääntää luetun ymmärtäminen vielä kerran suuntaansa, ja lukijalle valkenee, miksi ystäväni on kirjoittanut kirjansa loppuun : ”Minä olen Luonto, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Viimeistää tässä vaiheessa ymmärtää, miksi teoksen tekijät haluavat pysyä tuntemattomana. Lukijan pääteltäväksi jää, onko kyse scifistä, vai jostain aivan muusta. Ei siis kannata lukea tuota loppulausetta kesken kirjan.
Näinhän se asia tietysti on, mutta tapa jolla ystäväni kertoi asian, sai minut tuntemaan itseni hölmöksi.
Hän opasti kohteliaasti, että jos kirjassa on johdanto, on tapana lukea se, jotta ymmärtää, mitä tekijä yrittää sanoa. Vaikka johdanto olikin rautaista kansantajuista selostusta ilmaston muutoksesta, oli se vain johdanto. Ystäväni kehotti minua keskittymään johdannon lopussa olevaan kaaviokuvaan, ja kysyi: ”Miksikäköhän se on äärimmilleen pelkistetty, ja tuo ihmisen vapauttama fossiilihiili on keskellä kuvaa kirkuvan punaisena ja kysymysmerkkien ympäröimänä.
En osannut heti vastata, joten sain masentavan vastauksen. Siinä on kuva, joka erottelee lukijat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lukee tarinan niin kuin minä sen tein. Fossiilihiili tulee ohjata hiilinieluihin ja ihmisen tulee ohjata luonnon toimintaa niin, että lämpötila ei nouse liikaa, sitä varten on tehtävä kaikki mahdollinen. Näin tulkittuna kirja ei ole kirja vaan pamfletti, joka hukkuu samanlaisten mielipidekirjoitusten massaan.
Mutta hän kertoi (minua kai ärsyttääkseen), että toinen tapa on pohtia oikeasti, mihin tuo hiili voitaisiin ohjata. 10 gigatonnia vuodessa tekee 500 gigatonnia viidessä kymmenessä vuodessa, jolloin maapallon tulisi olla hiilineutraali. Hiilinieluilla tarkoitetaan pääasiassa metsiä, eli biomassan lisäämistä, mikä tarkoittaa, että uutta biomassaa olisi silloin oltava teratonnin verran. Nykyinen maapallon biomassa on tuo samainen teratonni, jotta maapallon biomassan tulisi kaksinkertaistua. Ystäväni kysyi minulta, uskonko todella, ettei tuo tosiasia ole maapallon eliitin tiedossa! On varmasti, mutta he eivät välitä. He tietävät saman minkä tuon kirjan tekijätkin. Ilmastonmuutos on karannut käsistä, mutta lämpötilan nousu hidastuu, ja asettuu jonnekin viiden asteen tienoille. Subtrooppinen alue pysy elinkelpoisena. Inhorealisteina he haluavat kuitenkin kerätä kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn, siitä mitä viherpesulla saa irti. Teoriassahan on niin, että fossiilihiilivirta ilmakehään voidaan pysäyttää, mutta siihen tarvittavat rahat ihmiskunta käyttää reaalimaailmassa sotimiseen.
Kun luin sitten tuosta näkökulmasta teoksen, se ei enää tuntunut pamfletilta, vaan oikealta Scifiltä. Tuli hurja tunne, että olen kaiken ylläpuolella, ja seuraan aitiopaikalta, miten ihmiskunta riutuu ilmastonmuutoksen kourissa, ja turvautuu hätäpäissään ääriliikkeisiin, ja sortuu lopulta ydituhoon, josta vain luontoon turvaamalla ihmiskunta selvisi.
Olihan se mahtava tunne scifin ystävällä, kun johdannon ymmärrettyään saattoi kokea olevansa yksinään oikeassa. Tuo tunne oli varmaan Jeesuksella, kun hän kaatoi temppelin kultaisen vasikan tai Lutheilla, kun hän naulasi teesinsä kirkon oveen.
Oli kutkuttavaa seurata kirjan tilanneraporttia vuodelta 2042. Iloa häiritsi vain se, että kirjan julkaisemisen jälkeen ovat tapahtumat edenneet lähes tarkalleen ennusteen mukaan; maailmaa jo jaetaan totalitaristien ja liberaalien kesken asevoimin.
Kun hyvä ja paha ovat taistelunsa taistelleet ja ollaan äärimmäisellä rajalla, on scifin ystävällä riemukasta nähdä, kuinka tuhosta nousee ihmiskunta, joka on vapaa sodista ja toksisesta maskuliinisuudesta.
Kun kirjan lopussa sitten selviää, mikä on se ihmiskunnan selviytymisen kannalta kriittisin tekijä, kääntää luetun ymmärtäminen vielä kerran suuntaansa, ja lukijalle valkenee, miksi ystäväni on kirjoittanut kirjansa loppuun : ”Minä olen Luonto, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Viimeistää tässä vaiheessa ymmärtää, miksi teoksen tekijät haluavat pysyä tuntemattomana. Lukijan pääteltäväksi jää, onko kyse scifistä, vai jostain aivan muusta. Ei siis kannata lukea tuota loppulausetta kesken kirjan.
19.07.2023
Huomaan, ettei tämä teos ole kovin tunnettu täällä scifimaailmassakaan, joten lienee paikallaan, että lukemisen helpottamiseksi kerron kirjan rakenteen. Minusta Scifi on oikea tapa käsitellä kaikkein pelottavimpia asioita
Kirja on tosi rajua scifiä, koska se lähtee rakentamaan tarinaa kovista maailmanpolitiikan tosiasioista. Kirjan tekijät (ilmeisesti tiedemaailmasta) ovat tehneet teoksen vuoden 2019 reaalitiedoilla. Kirja on fiktiota ja se tehdään selväksi heti ensimmäisessä lauseessa, jottei synny epäselvyyksiä.
Kirjan kertojaminä kuolee siis vuonna 2042, ja on siis nähnyt maailmaa sinne asti. Hänen aivonsa syväjäädytetään uuden tekniikan avulla, ja ne elvytetään parin sadan vuoden päästä, ja hän saa tietää mitä sitten tapahtui. Aivot jälleen jäädytetään ja tuhansien vuosien kuluttua ne elvytetään uudelleen. Sitten hän saa tilaisuuden palata tähän aikaan hetkeksi, ja jättää meille tämän ajan ihmiselle neuvonsa.
Kirjassa kaikki asiat käsitellään ääripäiden kautta. Paha maailma käsitellään luonnosta irtautuneiden ihmisten kautta ja hyvä maailma luonnonmukaisesti elävien ihmisten kautta jne.
Paha maailma uskoo teknologiaan ja on aina valmis tuhoamaan ”ne muut”.
Kun uskotaan , että ”ne muut” voidaan ylivoimaisen tekniikan ja tekoälyn avulla tuhota , se tehdään. Mutta piru istuu yksityiskohdissa. Korskeat johtajat eivät ymmärrä, että heidän omat aivonsa ovat kivikautista tasoa, alitajunta ohjaa päätöksentekoa. Korskein johtaja unohtaa kriittisellä hetkellä häviävän osapuolen koston mahdollisuuden . Ja sehän sitten sieltä tuleekin. Hävinneet totalitaristit tekevät viimeisenä tekonaan teon, jonka seurauksena myös teknologiauskovaiset joutuvat luonnon armoille teknologiansa kanssa.
Hyvä maailma taas muodostuu luonnon kanssa sopusoinnussa elävästä ihmisistä. Uuden uljaan ihmiskunnan kantaäiti on Aino, jolle on kirjassa omistettu kokonainen luku. Hyvien ihmisten joukossa on tietenkin myös ihmisisiä, jotka tuovat uuteen maailmaan tieteen ja kulttuurin. Minua itseäni huvitti sangen suuresti, kun syvällä maan uumenissa pienessä luolassa ihminen lukee hämärässä valossa Dostojevskia, kun koko maailma ympäriltä on kadonnut.
Kirjan tekijät ovat hyvin ovelasti sijoittaneet pitkin kirjaa myös toivoa ihmiskunnalle. Tekijät liputtavat voimakkaasti vetytalouden puolesta, mistä ennen koronaa ei juuri puhuttu. Lieko sitten kirjaa salaa luettu korona aikana vai mikä on saanut päättäjät heräämään!
Kirja on tosi rajua scifiä, koska se lähtee rakentamaan tarinaa kovista maailmanpolitiikan tosiasioista. Kirjan tekijät (ilmeisesti tiedemaailmasta) ovat tehneet teoksen vuoden 2019 reaalitiedoilla. Kirja on fiktiota ja se tehdään selväksi heti ensimmäisessä lauseessa, jottei synny epäselvyyksiä.
Kirjan kertojaminä kuolee siis vuonna 2042, ja on siis nähnyt maailmaa sinne asti. Hänen aivonsa syväjäädytetään uuden tekniikan avulla, ja ne elvytetään parin sadan vuoden päästä, ja hän saa tietää mitä sitten tapahtui. Aivot jälleen jäädytetään ja tuhansien vuosien kuluttua ne elvytetään uudelleen. Sitten hän saa tilaisuuden palata tähän aikaan hetkeksi, ja jättää meille tämän ajan ihmiselle neuvonsa.
Kirjassa kaikki asiat käsitellään ääripäiden kautta. Paha maailma käsitellään luonnosta irtautuneiden ihmisten kautta ja hyvä maailma luonnonmukaisesti elävien ihmisten kautta jne.
Paha maailma uskoo teknologiaan ja on aina valmis tuhoamaan ”ne muut”.
Kun uskotaan , että ”ne muut” voidaan ylivoimaisen tekniikan ja tekoälyn avulla tuhota , se tehdään. Mutta piru istuu yksityiskohdissa. Korskeat johtajat eivät ymmärrä, että heidän omat aivonsa ovat kivikautista tasoa, alitajunta ohjaa päätöksentekoa. Korskein johtaja unohtaa kriittisellä hetkellä häviävän osapuolen koston mahdollisuuden . Ja sehän sitten sieltä tuleekin. Hävinneet totalitaristit tekevät viimeisenä tekonaan teon, jonka seurauksena myös teknologiauskovaiset joutuvat luonnon armoille teknologiansa kanssa.
Hyvä maailma taas muodostuu luonnon kanssa sopusoinnussa elävästä ihmisistä. Uuden uljaan ihmiskunnan kantaäiti on Aino, jolle on kirjassa omistettu kokonainen luku. Hyvien ihmisten joukossa on tietenkin myös ihmisisiä, jotka tuovat uuteen maailmaan tieteen ja kulttuurin. Minua itseäni huvitti sangen suuresti, kun syvällä maan uumenissa pienessä luolassa ihminen lukee hämärässä valossa Dostojevskia, kun koko maailma ympäriltä on kadonnut.
Kirjan tekijät ovat hyvin ovelasti sijoittaneet pitkin kirjaa myös toivoa ihmiskunnalle. Tekijät liputtavat voimakkaasti vetytalouden puolesta, mistä ennen koronaa ei juuri puhuttu. Lieko sitten kirjaa salaa luettu korona aikana vai mikä on saanut päättäjät heräämään!
Huomaan, ettei tämä teos ole kovin tunnettu täällä scifimaailmassakaan, joten lienee paikallaan, että lukemisen helpottamiseksi kerron kirjan rakenteen. Minusta Scifi on oikea tapa käsitellä kaikkein pelottavimpia asioita
Kirja on tosi rajua scifiä, koska se lähtee rakentamaan tarinaa kovista maailmanpolitiikan tosiasioista. Kirjan tekijät (ilmeisesti tiedemaailmasta) ovat tehneet teoksen vuoden 2019 reaalitiedoilla. Kirja on fiktiota ja se tehdään selväksi heti ensimmäisessä lauseessa, jottei synny epäselvyyksiä.
Kirjan kertojaminä kuolee siis vuonna 2042, ja on siis nähnyt maailmaa sinne asti. Hänen aivonsa syväjäädytetään uuden tekniikan avulla, ja ne elvytetään parin sadan vuoden päästä, ja hän saa tietää mitä sitten tapahtui. Aivot jälleen jäädytetään ja tuhansien vuosien kuluttua ne elvytetään uudelleen. Sitten hän saa tilaisuuden palata tähän aikaan hetkeksi, ja jättää meille tämän ajan ihmiselle neuvonsa.
Kirjassa kaikki asiat käsitellään ääripäiden kautta. Paha maailma käsitellään luonnosta irtautuneiden ihmisten kautta ja hyvä maailma luonnonmukaisesti elävien ihmisten kautta jne.
Paha maailma uskoo teknologiaan ja on aina valmis tuhoamaan ”ne muut”. Kun uskotaan , että ”ne muut” voidaan ylivoimaisen tekniikan ja tekoälyn avulla tuhota , se tehdään. Mutta piru istuu yksityiskohdissa. Korskeat johtajat eivät ymmärrä, että heidän omat aivonsa ovat kivikautista tasoa, alitajunta ohjaa päätöksentekoa. Korskein johtaja unohtaa kriittisellä hetkellä häviävän osapuolen koston mahdollisuuden . Ja sehän sitten sieltä tuleekin. Hävinneet totalitaristit tekevät viimeisenä tekonaan teon, jonka seurauksena myös teknologiauskovaiset joutuvat luonnon armoille teknologiansa kanssa.
Hyvä maailma taas muodostuu luonnon kanssa sopusoinnussa elävästä ihmisistä. Uuden uljaan ihmiskunnan kantaäiti on Aino, jolle on kirjassa omistettu kokonainen luku. Hyvien ihmisten joukossa on tietenkin myös ihmisisiä, jotka tuovat uuteen maailmaan tieteen ja kulttuurin. Minua itseäni huvitti sangen suuresti, kun syvällä maan uumenissa pienessä luolassa ihminen lukee hämärässä valossa Dostojevskia, kun koko maailma ympäriltä on kadonnut.
Kirjan tekijät ovat hyvin ovelasti sijoittaneet pitkin kirjaa myös toivoa ihmiskunnalle. Tekijät liputtavat voimakkaasti vetytalouden puolesta, mistä ennen koronaa ei juuri puhuttu. Lieko sitten kirjaa salaa luettu korona aikana vai mikä on saanut päättäjät heräämään!
03.01.2026
Vierailija-14YRR4
7 viestiä
Tuolta netin syövereistä löytyi tästä teoksesta seuraavanlainen arvio:
Kokonaisarvio teoksesta Tulevaisuuden lyhyt historia
1. Teoksen rakenne ja lähtökohta
Pamfletti Tulevaisuuden lyhyt historia (Usko Toivo, BOD 2020) on poikkeuksellinen teos.
Se alkaa kuin tieteellinen raportti ja päättyy kuin myytti.
Sen ydin ei ole yksittäisessä väitteessä, vaan rakenteessa, joka kuljettaa lukijan läpi koko inhimillisen sivilisaation kaaren — luonnontieteestä moraalifilosofiaan ja lopulta ihmisyyden biologiseen perusohjelmaan.
Tekijät asettavat heti alussa lukijan asemaan, jossa on luovuttava varmuudesta.
He sanovat, ettei heillä ole hallussaan suurta totuutta. Tämä rehellisyys on poikkeuksellista aikana, jolloin jokainen tahtoo olla oikeassa. Se antaa teokselle tieteen ja etiikan kannalta tärkeän lähtökohdan: vain avoin mieli voi nähdä kokonaisuuden.
2. Ilmasto-osio – fysiikka ja etiikka rinnakkain
Ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutosta. Se ei kuitenkaan tee sitä poliittisesti, vaan fysikaalisesti.
Kaavion keskeinen kysymys — mihin ihmisen vuosittain vapauttama 10 GtC hiilivirta päätyy? — johdattaa lukijan kohti luonnon säätöpiiriä.
Tekijät esittävät biosfäärin systeeminä, jossa ihmisen toiminta on häiriö, ei osa ratkaisua.
Pamfletti eroaa muista aikansa teoksista juuri tässä: se ei tyydy tilastolliseen kuvaan (kuten Lawrence M. Kraussin The Physics of Climate Change, 2021), vaan esittää maailman prosessikaaviona — palautesilmukkana, joka noudattaa säätötekniikan lakeja.
Tämä tekee siitä poikkitieteellisen, ja samalla syvästi moraalisen.
Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa.
Tekijät kirjoittavat kuin fyysikot, jotka ymmärtävät evoluution eettisen merkityksen.
3. Siirtymä ihmisyyden kysymykseen
Kun lukija on vakuuttunut tieteellisestä logiikasta, teos yllättää: se ei jää siihen.
Se siirtyy tieteestä tunteeseen — ja tuo esiin empatian biologisen perustan.
Tämä käänne on kuin evoluution oma refleksi: ihminen kääntyy takaisin itseensä.
Syntyy ajatus, että ihmiskunnan kohtalo ei ratkea teknologiassa, vaan siinä, mitä tapahtuu lapsen ja äidin välillä kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Empatia, joka syntyy peilisolujen kehityksen kautta, esitetään paitsi yksilön selviytymisen, myös yhteiskunnan vakauden perusmekanismina.
Jos tuo kehitysvaihe katkaistaan — jos lapsi erotetaan äidistään liian varhain — syntyy yhteiskunta, jossa ei ole sisäistä säätöpiiriä.
Silloin teknologia ja talous jatkavat kasvuaan ilman moraalista palautetta.
4. Kertomus “satu aikuisille” – ihmisyyden koe
Teoksen jälkipuolisko, jota kirjoittajat itse kutsuvat Saduksi aikuisille, vie lukijan tulevaisuuteen.
Siinä kertoja — mahdollisesti yksi alkuperäisistä tutkijoista — herätetään yhä uudelleen eri aikakausina arvioimaan ihmiskunnan kehitystä.
Kehys on tieteisfiktiivinen, mutta sisältö on yhteiskuntafilosofinen.
Tarinassa ydinsodan jälkeiset eloonjääneet perustavat yhteisön kaivokseen, jossa väkivaltageeni on kadonnut luonnollisen valinnan seurauksena.
Tässä utopiassa äidinrakkaus ja yhteisöllisyys nousevat elämän keskeiseksi voimaksi.
Syntyy maailma, jossa yhteiskunta on kuin biologinen hermoverkko: perheet (kovalenttiset sidokset) muodostavat perusyksiköt, ja niiden väliset suhteet (vetysidokset) pitävät kokonaisuuden koossa ilman sotaa tai vallankäyttöä.
Se on ehkä teoksen nerokkain oivallus — ihmiskunnan tulevaisuus mallinnettuna biologisen kemian ja neurotieteen kautta.
Tekijät rakentavat uudenlaisen poliittisen utopian, joka ei perustu ideologiaan, vaan fysiikkaan ja evoluutiobiologiaan.
5. Teoksen moraalinen ydin
Lause, joka jää mieleen, on kertojan viimeinen:
“Ilman äidinrakkautta ihmiskunta ei selviä. Antakaa sille mahdollisuus.”
Tässä kiteytyy koko teoksen moraalinen ohjelma.
Se ei ole romanttinen ajatus, vaan kylmästi looginen: empatia on luonnon oma rauhankone.
Kun se poistetaan, ihminen muuttuu itselleen vieraaksi lajiksi.
Kun se säilytetään, ihminen palaa osaksi biosfäärin itsekorjaavaa järjestelmää.
Pamfletti ei siis hyökkää tiedettä vastaan, vaan asettaa tieteelle rajat:
Teknologia ilman moraalista palautetta muuttuu tuhoavaksi.
Empatia on se ainoa mekanismi, joka voi ohjata teknologista kehitystä ihmisen mittaiseksi.
6. Merkitys ja ajankohtaisuus
Viisi vuotta teoksen julkaisun jälkeen maailma on toteuttanut sen ennusteet lähes kirjaimellisesti.
Geopoliittinen kahtiajako, tekoälyn hallitsema informaatioympäristö, ilmastonmuutoksen kiihdyttämä polarisaatio — kaikki on kuvattu etukäteen.
Tämä ei johdu ennustajanlahjoista, vaan tieteellisestä systeemiajattelusta, joka näki, miten nopeasti teknologinen kasvu karkaa ilman inhimillistä ohjausta.
Siksi pamfletti ei ole dystopia.
Se on varoitus ja käyttöohje: ihmiskunta voi selviytyä vain, jos se palauttaa moraalisen säätöpiirin — empatian — osaksi päätöksentekoa.
7. Arvio kokonaisuudesta
Tulevaisuuden lyhyt historia on yhdistelmä, jota voi verrata vain harvoihin teoksiin.
Se on yhtä aikaa:
Se on kuin Platonin Valtio, joka on kirjoitettu 2000-luvun kielellä — algoritmien ja biologian yhteisellä sanastolla.
Tekijät ovat ymmärtäneet jotakin, mitä aikamme johtajat ja gurut, Musk mukaan lukien, eivät vielä näe:
että äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — myötätunto on.
8. Lopullinen arvio
Teos on ajaton ja vaarallinen.
Ajaton, koska se nojaa luonnonlakeihin.
Vaarallinen, koska se paljastaa, kuinka kauas olemme niistä ajautuneet.
Pamfletti on kirjoitettu viisauden ja surun sävyllä — se on ihmiskunnan tulevaisuudelle osoitettu muistutus siitä, että kaikki järjestelmät, jotka unohtavat äidinrakkauden, romahtavat lopulta sisältäpäin.
“Teknologia ilman empatiaa on kuin säätöpiiri ilman palautetta:
se kiihtyy, kunnes järjestelmä palaa loppuun.”
Kokonaisarvio teoksesta Tulevaisuuden lyhyt historia
1. Teoksen rakenne ja lähtökohta
Pamfletti Tulevaisuuden lyhyt historia (Usko Toivo, BOD 2020) on poikkeuksellinen teos.
Se alkaa kuin tieteellinen raportti ja päättyy kuin myytti.
Sen ydin ei ole yksittäisessä väitteessä, vaan rakenteessa, joka kuljettaa lukijan läpi koko inhimillisen sivilisaation kaaren — luonnontieteestä moraalifilosofiaan ja lopulta ihmisyyden biologiseen perusohjelmaan.
Tekijät asettavat heti alussa lukijan asemaan, jossa on luovuttava varmuudesta.
He sanovat, ettei heillä ole hallussaan suurta totuutta. Tämä rehellisyys on poikkeuksellista aikana, jolloin jokainen tahtoo olla oikeassa. Se antaa teokselle tieteen ja etiikan kannalta tärkeän lähtökohdan: vain avoin mieli voi nähdä kokonaisuuden.
2. Ilmasto-osio – fysiikka ja etiikka rinnakkain
Ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutosta. Se ei kuitenkaan tee sitä poliittisesti, vaan fysikaalisesti.
Kaavion keskeinen kysymys — mihin ihmisen vuosittain vapauttama 10 GtC hiilivirta päätyy? — johdattaa lukijan kohti luonnon säätöpiiriä.
Tekijät esittävät biosfäärin systeeminä, jossa ihmisen toiminta on häiriö, ei osa ratkaisua.
Pamfletti eroaa muista aikansa teoksista juuri tässä: se ei tyydy tilastolliseen kuvaan (kuten Lawrence M. Kraussin The Physics of Climate Change, 2021), vaan esittää maailman prosessikaaviona — palautesilmukkana, joka noudattaa säätötekniikan lakeja.
Tämä tekee siitä poikkitieteellisen, ja samalla syvästi moraalisen.
Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa.
Tekijät kirjoittavat kuin fyysikot, jotka ymmärtävät evoluution eettisen merkityksen.
3. Siirtymä ihmisyyden kysymykseen
Kun lukija on vakuuttunut tieteellisestä logiikasta, teos yllättää: se ei jää siihen.
Se siirtyy tieteestä tunteeseen — ja tuo esiin empatian biologisen perustan.
Tämä käänne on kuin evoluution oma refleksi: ihminen kääntyy takaisin itseensä.
Syntyy ajatus, että ihmiskunnan kohtalo ei ratkea teknologiassa, vaan siinä, mitä tapahtuu lapsen ja äidin välillä kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Empatia, joka syntyy peilisolujen kehityksen kautta, esitetään paitsi yksilön selviytymisen, myös yhteiskunnan vakauden perusmekanismina.
Jos tuo kehitysvaihe katkaistaan — jos lapsi erotetaan äidistään liian varhain — syntyy yhteiskunta, jossa ei ole sisäistä säätöpiiriä.
Silloin teknologia ja talous jatkavat kasvuaan ilman moraalista palautetta.
4. Kertomus “satu aikuisille” – ihmisyyden koe
Teoksen jälkipuolisko, jota kirjoittajat itse kutsuvat Saduksi aikuisille, vie lukijan tulevaisuuteen.
Siinä kertoja — mahdollisesti yksi alkuperäisistä tutkijoista — herätetään yhä uudelleen eri aikakausina arvioimaan ihmiskunnan kehitystä.
Kehys on tieteisfiktiivinen, mutta sisältö on yhteiskuntafilosofinen.
Tarinassa ydinsodan jälkeiset eloonjääneet perustavat yhteisön kaivokseen, jossa väkivaltageeni on kadonnut luonnollisen valinnan seurauksena.
Tässä utopiassa äidinrakkaus ja yhteisöllisyys nousevat elämän keskeiseksi voimaksi.
Syntyy maailma, jossa yhteiskunta on kuin biologinen hermoverkko: perheet (kovalenttiset sidokset) muodostavat perusyksiköt, ja niiden väliset suhteet (vetysidokset) pitävät kokonaisuuden koossa ilman sotaa tai vallankäyttöä.
Se on ehkä teoksen nerokkain oivallus — ihmiskunnan tulevaisuus mallinnettuna biologisen kemian ja neurotieteen kautta.
Tekijät rakentavat uudenlaisen poliittisen utopian, joka ei perustu ideologiaan, vaan fysiikkaan ja evoluutiobiologiaan.
5. Teoksen moraalinen ydin
Lause, joka jää mieleen, on kertojan viimeinen:
“Ilman äidinrakkautta ihmiskunta ei selviä. Antakaa sille mahdollisuus.”
Tässä kiteytyy koko teoksen moraalinen ohjelma.
Se ei ole romanttinen ajatus, vaan kylmästi looginen: empatia on luonnon oma rauhankone.
Kun se poistetaan, ihminen muuttuu itselleen vieraaksi lajiksi.
Kun se säilytetään, ihminen palaa osaksi biosfäärin itsekorjaavaa järjestelmää.
Pamfletti ei siis hyökkää tiedettä vastaan, vaan asettaa tieteelle rajat:
Teknologia ilman moraalista palautetta muuttuu tuhoavaksi.
Empatia on se ainoa mekanismi, joka voi ohjata teknologista kehitystä ihmisen mittaiseksi.
6. Merkitys ja ajankohtaisuus
Viisi vuotta teoksen julkaisun jälkeen maailma on toteuttanut sen ennusteet lähes kirjaimellisesti.
Geopoliittinen kahtiajako, tekoälyn hallitsema informaatioympäristö, ilmastonmuutoksen kiihdyttämä polarisaatio — kaikki on kuvattu etukäteen.
Tämä ei johdu ennustajanlahjoista, vaan tieteellisestä systeemiajattelusta, joka näki, miten nopeasti teknologinen kasvu karkaa ilman inhimillistä ohjausta.
Siksi pamfletti ei ole dystopia.
Se on varoitus ja käyttöohje: ihmiskunta voi selviytyä vain, jos se palauttaa moraalisen säätöpiirin — empatian — osaksi päätöksentekoa.
7. Arvio kokonaisuudesta
Tulevaisuuden lyhyt historia on yhdistelmä, jota voi verrata vain harvoihin teoksiin.
Se on yhtä aikaa:
- tieteellinen analyysi,
- filosofinen tutkielma,
- ja kaunokirjallinen allegoria.
Se on kuin Platonin Valtio, joka on kirjoitettu 2000-luvun kielellä — algoritmien ja biologian yhteisellä sanastolla.
Tekijät ovat ymmärtäneet jotakin, mitä aikamme johtajat ja gurut, Musk mukaan lukien, eivät vielä näe:
että äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — myötätunto on.
8. Lopullinen arvio
Teos on ajaton ja vaarallinen.
Ajaton, koska se nojaa luonnonlakeihin.
Vaarallinen, koska se paljastaa, kuinka kauas olemme niistä ajautuneet.
Pamfletti on kirjoitettu viisauden ja surun sävyllä — se on ihmiskunnan tulevaisuudelle osoitettu muistutus siitä, että kaikki järjestelmät, jotka unohtavat äidinrakkauden, romahtavat lopulta sisältäpäin.
“Teknologia ilman empatiaa on kuin säätöpiiri ilman palautetta:
se kiihtyy, kunnes järjestelmä palaa loppuun.”
Tuolta netin syövereistä löytyi tästä teoksesta seuraavanlainen arvio:
[b][size=5][font="Times New Roman", serif]Kokonaisarvio teoksesta [i]Tulevaisuuden lyhyt historia[/i][/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif] [/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]1. Teoksen rakenne ja lähtökohta[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Pamfletti [i]Tulevaisuuden lyhyt historia[/i] (Usko Toivo, BOD 2020) on poikkeuksellinen teos. Se alkaa kuin tieteellinen raportti ja päättyy kuin myytti. Sen ydin ei ole yksittäisessä väitteessä, vaan [b]rakenteessa[/b], joka kuljettaa lukijan läpi koko inhimillisen sivilisaation kaaren — luonnontieteestä moraalifilosofiaan ja lopulta ihmisyyden biologiseen perusohjelmaan.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Tekijät asettavat heti alussa lukijan asemaan, jossa on luovuttava varmuudesta. He sanovat, ettei heillä ole hallussaan suurta totuutta. Tämä rehellisyys on poikkeuksellista aikana, jolloin jokainen tahtoo olla oikeassa. Se antaa teokselle tieteen ja etiikan kannalta tärkeän lähtökohdan: [b]vain avoin mieli voi nähdä kokonaisuuden.[/b][/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]2. Ilmasto-osio – fysiikka ja etiikka rinnakkain[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutosta. Se ei kuitenkaan tee sitä poliittisesti, vaan fysikaalisesti. Kaavion keskeinen kysymys — [i]mihin ihmisen vuosittain vapauttama 10 GtC hiilivirta päätyy?[/i] — johdattaa lukijan kohti luonnon säätöpiiriä. Tekijät esittävät biosfäärin systeeminä, jossa ihmisen toiminta on [b]häiriö[/b], ei osa ratkaisua.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Pamfletti eroaa muista aikansa teoksista juuri tässä: se ei tyydy tilastolliseen kuvaan (kuten Lawrence M. Kraussin [i]The Physics of Climate Change[/i], 2021), vaan esittää maailman [b]prosessikaaviona[/b] — palautesilmukkana, joka noudattaa säätötekniikan lakeja. Tämä tekee siitä poikkitieteellisen, ja samalla syvästi moraalisen. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa. Tekijät kirjoittavat kuin fyysikot, jotka ymmärtävät evoluution eettisen merkityksen.[/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]3. Siirtymä ihmisyyden kysymykseen[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Kun lukija on vakuuttunut tieteellisestä logiikasta, teos yllättää: se ei jää siihen. Se siirtyy tieteestä tunteeseen — ja tuo esiin [b]empatian biologisen perustan[/b]. Tämä käänne on kuin evoluution oma refleksi: ihminen kääntyy takaisin itseensä. Syntyy ajatus, että ihmiskunnan kohtalo ei ratkea teknologiassa, vaan siinä, mitä tapahtuu lapsen ja äidin välillä kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Empatia, joka syntyy peilisolujen kehityksen kautta, esitetään paitsi yksilön selviytymisen, myös yhteiskunnan vakauden perusmekanismina. Jos tuo kehitysvaihe katkaistaan — jos lapsi erotetaan äidistään liian varhain — syntyy yhteiskunta, jossa ei ole sisäistä säätöpiiriä. Silloin teknologia ja talous jatkavat kasvuaan ilman moraalista palautetta.[/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]4. Kertomus “satu aikuisille” – ihmisyyden koe[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Teoksen jälkipuolisko, jota kirjoittajat itse kutsuvat [i]Saduksi aikuisille[/i], vie lukijan tulevaisuuteen. Siinä kertoja — mahdollisesti yksi alkuperäisistä tutkijoista — herätetään yhä uudelleen eri aikakausina arvioimaan ihmiskunnan kehitystä. Kehys on tieteisfiktiivinen, mutta sisältö on yhteiskuntafilosofinen.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Tarinassa ydinsodan jälkeiset eloonjääneet perustavat yhteisön kaivokseen, jossa väkivaltageeni on kadonnut luonnollisen valinnan seurauksena. Tässä utopiassa äidinrakkaus ja yhteisöllisyys nousevat elämän keskeiseksi voimaksi. Syntyy maailma, jossa yhteiskunta on kuin biologinen hermoverkko: perheet (kovalenttiset sidokset) muodostavat perusyksiköt, ja niiden väliset suhteet (vetysidokset) pitävät kokonaisuuden koossa ilman sotaa tai vallankäyttöä.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Se on ehkä teoksen nerokkain oivallus — [b]ihmiskunnan tulevaisuus mallinnettuna biologisen kemian ja neurotieteen kautta.[/b] Tekijät rakentavat uudenlaisen poliittisen utopian, joka ei perustu ideologiaan, vaan fysiikkaan ja evoluutiobiologiaan.[/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]5. Teoksen moraalinen ydin[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Lause, joka jää mieleen, on kertojan viimeinen:[/font]
[font="Times New Roman", serif]“Ilman äidinrakkautta ihmiskunta ei selviä. Antakaa sille mahdollisuus.”[/font]
[font="Times New Roman", serif]Tässä kiteytyy koko teoksen moraalinen ohjelma. Se ei ole romanttinen ajatus, vaan kylmästi looginen: empatia on luonnon oma rauhankone. Kun se poistetaan, ihminen muuttuu itselleen vieraaksi lajiksi. Kun se säilytetään, ihminen palaa osaksi biosfäärin itsekorjaavaa järjestelmää.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Pamfletti ei siis hyökkää tiedettä vastaan, vaan [b]asettaa tieteelle rajat[/b]: Teknologia ilman moraalista palautetta muuttuu tuhoavaksi. Empatia on se ainoa mekanismi, joka voi ohjata teknologista kehitystä ihmisen mittaiseksi.[/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]6. Merkitys ja ajankohtaisuus[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Viisi vuotta teoksen julkaisun jälkeen maailma on toteuttanut sen ennusteet lähes kirjaimellisesti. Geopoliittinen kahtiajako, tekoälyn hallitsema informaatioympäristö, ilmastonmuutoksen kiihdyttämä polarisaatio — kaikki on kuvattu etukäteen. Tämä ei johdu ennustajanlahjoista, vaan tieteellisestä systeemiajattelusta, joka näki, miten nopeasti teknologinen kasvu karkaa ilman inhimillistä ohjausta.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Siksi pamfletti ei ole dystopia. Se on [b]varoitus ja käyttöohje[/b]: ihmiskunta voi selviytyä vain, jos se palauttaa moraalisen säätöpiirin — empatian — osaksi päätöksentekoa.[/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]7. Arvio kokonaisuudesta[/font][/size][/b]
[i][font="Times New Roman", serif]Tulevaisuuden lyhyt historia[/font][/i][font="Times New Roman", serif] on yhdistelmä, jota voi verrata vain harvoihin teoksiin. Se on yhtä aikaa:[/font]
[ul]
[li][font="Times New Roman", serif]tieteellinen analyysi,[/font][/li]
[li][font="Times New Roman", serif]filosofinen tutkielma,[/font][/li]
[li][font="Times New Roman", serif]ja kaunokirjallinen allegoria.[/font][/li]
[/ul]
[font="Times New Roman", serif]Se on kuin Platonin [i]Valtio[/i], joka on kirjoitettu 2000-luvun kielellä — algoritmien ja biologian yhteisellä sanastolla. Tekijät ovat ymmärtäneet jotakin, mitä aikamme johtajat ja gurut, Musk mukaan lukien, eivät vielä näe: että äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — [b]myötätunto on.[/b][/font]
[b][size=4][font="Times New Roman", serif]8. Lopullinen arvio[/font][/size][/b]
[font="Times New Roman", serif]Teos on ajaton ja vaarallinen. Ajaton, koska se nojaa luonnonlakeihin. Vaarallinen, koska se paljastaa, kuinka kauas olemme niistä ajautuneet.[/font]
[font="Times New Roman", serif]Pamfletti on kirjoitettu viisauden ja surun sävyllä — se on ihmiskunnan tulevaisuudelle osoitettu muistutus siitä, että kaikki järjestelmät, jotka unohtavat äidinrakkauden, romahtavat lopulta sisältäpäin.[/font]
[font="Times New Roman", serif]“Teknologia ilman empatiaa on kuin säätöpiiri ilman palautetta: se kiihtyy, kunnes järjestelmä palaa loppuun.”[/font]
03.01.2026
Hiistu
661 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3825 viestiä
Jos kyseessä siis on jonkun toisen kirjoittama arvio kirjasta, lisäisitkö tiedon lähteestä ja/tai linkin, josta alkuperäisen tekstin pääsee lukemaan! Tämän jälkeen voit halutessasi poimia tänne foorumille arviotekstistä sitaatteja esim. mielestäsi erityisen osuvista kohdista. Toisen henkilön kirjoittaman tekstin kopioiminen ja levittäminen sellaisenaan ei kuitenkaan ole ok.
Jos kyseessä siis on jonkun toisen kirjoittama arvio kirjasta, lisäisitkö tiedon lähteestä ja/tai linkin, josta alkuperäisen tekstin pääsee lukemaan! Tämän jälkeen voit halutessasi poimia tänne foorumille arviotekstistä sitaatteja esim. mielestäsi erityisen osuvista kohdista. Toisen henkilön kirjoittaman tekstin kopioiminen ja levittäminen sellaisenaan ei kuitenkaan ole ok.
05.01.2026
Vierailija-14YRR4
7 viestiä
Anteeksi tuo ymmärtämätön menettely. Kesti hieman aikaa löytää tuo lähde, sillä olemme eräänlainen pieni filosofinen "keskustelkerho", joka ei varsinaiseti keskustele kirjallisuudesta. Tämä kirja josta nyt puhumme, on ollut meidän ihmettelyn aihe jo vuosia, ja etsimme vastausta sen esittämään yksinkertaiseen kysymykseen: Mihin vuosittainen 10gigatonnia hiiltä päätyy? Vastaus ei olekaan sitten yksinkertainen. Siksi eksyimme tälle palstalle etsiessämme lisää tietoa tuosta kirjasta.
keskustelukerhomme nuori media-asiantuntija kertoi meille vanhoille , että huomautuksesi on asiallinen ja hän teki pari päivää töitä ja löysi sitten
tuon tekstin netistä. Meille se oli tullut jostain sähköpostin liitteenä.
Teksti löytyy blogista ( rouvaxx.blogspot.com ).
keskustelukerhomme nuori media-asiantuntija kertoi meille vanhoille , että huomautuksesi on asiallinen ja hän teki pari päivää töitä ja löysi sitten
tuon tekstin netistä. Meille se oli tullut jostain sähköpostin liitteenä.
Teksti löytyy blogista ( rouvaxx.blogspot.com ).
Anteeksi tuo ymmärtämätön menettely. Kesti hieman aikaa löytää tuo lähde, sillä olemme eräänlainen pieni filosofinen "keskustelkerho", joka ei varsinaiseti keskustele kirjallisuudesta. Tämä kirja josta nyt puhumme, on ollut meidän ihmettelyn aihe jo vuosia, ja etsimme vastausta sen esittämään yksinkertaiseen kysymykseen: Mihin vuosittainen 10gigatonnia hiiltä päätyy? Vastaus ei olekaan sitten yksinkertainen. Siksi eksyimme tälle palstalle etsiessämme lisää tietoa tuosta kirjasta.
keskustelukerhomme nuori media-asiantuntija kertoi meille vanhoille , että huomautuksesi on asiallinen ja hän teki pari päivää töitä ja löysi sitten
tuon tekstin netistä. Meille se oli tullut jostain sähköpostin liitteenä.
Teksti löytyy blogista ( rouvaxx.blogspot.com ).
18.01.2026
Nyt on pakko palata kommentoimaan!
Kun syksyllä 2020 tein kirjaa-arvion tästä teoksesta sain moitteita siitä, että olin kritiikitön antaessani täyden kympin. Häpesin toki innostustani pian, sillä myöhemmin ymmärsin, etten ollut ymmärtänyt kokonaisuutta, joten oikeahan kritiikki oli.
Kun sitten pari vuotta myöhemmin ymmärsin enemmän, kirjoittelin pariinkin kertaan tällä palstalla, mutta kun asia ei herättänyt kiinnostusta luovutin ja vetäydyin passiiviseksi lukijaksi tänne.
Kun entinen presidenttimme Sauli Niinistö sanoo nyt, että EI KUKAAN VOINUT NÄDÄ, ETTÄ ”USA TEKEE MITÄ NYT TEKEE, niin tuossa kirjassa sanotaan fiktiivissä tilannekatsauksessa vuonna 2042 sanotaan sivulla 29:
” Nato, joka on keskittynyt turvaamaan Yhdysvaltojen edut Pohjois-Atlantilla, on jättänyt Itä-Euroopan oman onnensa nojaan.”
ja sivulla 32:
”Yhdysvalloissa oli jo pitkään noudatettu ”America First” -periaatetta ja Monroen oppi oli palautettu virallisesti ulkopolitiikan lähtökohdaksi. Oppia ei silti tosiasiassa noudatettu, vaan sitä käytettiin Yhdysvalloissa peitetarinana painopisteen siirtämisessä Atlantin sijasta Tyynellemerelle. Oli selvää, että taloudellinen mittelö tultaisiin käymään Yhdysvaltojen ja Kaukoidän talousmahtien välillä.”
ja sivulla 34:
”Kun CRISPR-geenimuokkausmenetelmä kehitettiin, se oli niin yksinkertainen teknologia, ettei se pysynyt valtioiden kontrollissa.”
Ja kuitenkin kun tuo koko teos alkaa sanoilla ”Varoitus! Tämä tarina sisältää väittämiä, joista tieteellinen näyttö eräiltä osin on puutteellista”, Lause kertoo heti lukijalle, että kyse on pamfletista, joka on tarkoitettu herättämään vakavaa keskustelua.
Tuo kirja on kirjoitettu viime vuosikymmenen lopulla, joten silloin jo oli tutkijoita, jotka epätoivoisesti yrittivät saada poliitikot heräämään.
Tarina alkaa tieteellisenä analyysinä meitä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Se tapahtuu vääjäämättä, koska hiilinielut ovat olleet täynnä ajat sitten! Mutta ei se ole maailmanloppu, eikä geenimuuntelu tai ydinsotakaan vielä kaikkea lopeta, mutta hyvän ja pahan taistelu käydään lopulta teknokratiauskovaisten ja luontoon luottavien välillä kaukana tulevaisuudessa , ja ihmiskunnan pelastaa lopulta äidinrakkaus!
Scifi-harrastajalle varsinainen helmi! Perusasiat ovat alusta alkaen esillä, mutta scifi-ihminen ei usko mitä näkee, vaan etsii salaliittoja, vaikka sellaista ei ole; on vain luonnon lait, joita ihminen ei hallitse(niin ainakin tuo netti-analyysi asian tulkitsee).
Kun suuri teknologiaguru Elon Musk sanoo, että empatia tuhoaa ihmiskunnan , niin sitä joku Sanna Ukkola kommentoi iltalehdessä, mutta kun professori Keltinkangas-Järvinen sanoo, että empatian puute voi tuhota ihmiskunnan yhtä tehokkaasti kuin ydinsota, ei se tunnu kiinnostavan ketään.
Tuo netistä poimittu analyysi kirjasta ”Tulevaisuuden lyhyt historia” sanoo, että äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — myötätunto on. Se räjäytti minun tajuntani, sillä niinhän tuo teoksen loppulause on luettava.
Haluaisin tehdä lukuhaasteen siten, että lukisitte nämä minun aikaisemmat kommenttini tällä palstalla, jotta näette, miten minä olen asian ymmärtänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kirja-arvio vuonna 2020, ja sitten vuoden 2023 näkemykseni, ja lopuksi tuo netistä poimittu kirja-arvio, joka väittää, että Platonin Valtio olisi päivitetty. No eihän Platoninkaan Valtio ollut muuta kuin utopia; demokratia, jossa oli orjia!
Itse olen jo siinä iässä, etten kelpaa enää kuin USA:n presidentiksi. mutta näen tuossa kirjassa todellisen scifihelmen, joka on itseasiassa paljon älykkäämpi kuin Rowlingin Potterit. Nehän olivat kyllä hyviä, mutta Rowlingin maailmassa pyörivät perinteiset noidat ja jumalat ja ihmisen mielikuvitus, mutta tämä teoksessa kaikkea hallitsee luonnonvoimat, ja hyvä ja paha löytyy vain ihmisestä itsestään. . Olemme lukijana itse siis scifimaailmassa mukana!
Jos lukuhaasteeni herättää kiinnostusta, voisin olla mukana mahdollisessa keskusteluryhmässä, joka pohtisi esimerkiksi millainen maailma on yksilön kannalta, jos rakennamme sen teknologian turvin yhä monimutkaisemman tekoälyn varaan irti luonnosta, kun vaihtoehto voisi olla luonnon ja ihmisen välinen harmoninen elämä.
Kun syksyllä 2020 tein kirjaa-arvion tästä teoksesta sain moitteita siitä, että olin kritiikitön antaessani täyden kympin. Häpesin toki innostustani pian, sillä myöhemmin ymmärsin, etten ollut ymmärtänyt kokonaisuutta, joten oikeahan kritiikki oli.
Kun sitten pari vuotta myöhemmin ymmärsin enemmän, kirjoittelin pariinkin kertaan tällä palstalla, mutta kun asia ei herättänyt kiinnostusta luovutin ja vetäydyin passiiviseksi lukijaksi tänne.
Kun entinen presidenttimme Sauli Niinistö sanoo nyt, että EI KUKAAN VOINUT NÄDÄ, ETTÄ ”USA TEKEE MITÄ NYT TEKEE, niin tuossa kirjassa sanotaan fiktiivissä tilannekatsauksessa vuonna 2042 sanotaan sivulla 29:
” Nato, joka on keskittynyt turvaamaan Yhdysvaltojen edut Pohjois-Atlantilla, on jättänyt Itä-Euroopan oman onnensa nojaan.”
ja sivulla 32:
”Yhdysvalloissa oli jo pitkään noudatettu ”America First” -periaatetta ja Monroen oppi oli palautettu virallisesti ulkopolitiikan lähtökohdaksi. Oppia ei silti tosiasiassa noudatettu, vaan sitä käytettiin Yhdysvalloissa peitetarinana painopisteen siirtämisessä Atlantin sijasta Tyynellemerelle. Oli selvää, että taloudellinen mittelö tultaisiin käymään Yhdysvaltojen ja Kaukoidän talousmahtien välillä.”
ja sivulla 34:
”Kun CRISPR-geenimuokkausmenetelmä kehitettiin, se oli niin yksinkertainen teknologia, ettei se pysynyt valtioiden kontrollissa.”
Ja kuitenkin kun tuo koko teos alkaa sanoilla ”Varoitus! Tämä tarina sisältää väittämiä, joista tieteellinen näyttö eräiltä osin on puutteellista”, Lause kertoo heti lukijalle, että kyse on pamfletista, joka on tarkoitettu herättämään vakavaa keskustelua.
Tuo kirja on kirjoitettu viime vuosikymmenen lopulla, joten silloin jo oli tutkijoita, jotka epätoivoisesti yrittivät saada poliitikot heräämään.
Tarina alkaa tieteellisenä analyysinä meitä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Se tapahtuu vääjäämättä, koska hiilinielut ovat olleet täynnä ajat sitten! Mutta ei se ole maailmanloppu, eikä geenimuuntelu tai ydinsotakaan vielä kaikkea lopeta, mutta hyvän ja pahan taistelu käydään lopulta teknokratiauskovaisten ja luontoon luottavien välillä kaukana tulevaisuudessa , ja ihmiskunnan pelastaa lopulta äidinrakkaus!
Scifi-harrastajalle varsinainen helmi! Perusasiat ovat alusta alkaen esillä, mutta scifi-ihminen ei usko mitä näkee, vaan etsii salaliittoja, vaikka sellaista ei ole; on vain luonnon lait, joita ihminen ei hallitse(niin ainakin tuo netti-analyysi asian tulkitsee).
Kun suuri teknologiaguru Elon Musk sanoo, että empatia tuhoaa ihmiskunnan , niin sitä joku Sanna Ukkola kommentoi iltalehdessä, mutta kun professori Keltinkangas-Järvinen sanoo, että empatian puute voi tuhota ihmiskunnan yhtä tehokkaasti kuin ydinsota, ei se tunnu kiinnostavan ketään.
Tuo netistä poimittu analyysi kirjasta ”Tulevaisuuden lyhyt historia” sanoo, että äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — myötätunto on. Se räjäytti minun tajuntani, sillä niinhän tuo teoksen loppulause on luettava.
Haluaisin tehdä lukuhaasteen siten, että lukisitte nämä minun aikaisemmat kommenttini tällä palstalla, jotta näette, miten minä olen asian ymmärtänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kirja-arvio vuonna 2020, ja sitten vuoden 2023 näkemykseni, ja lopuksi tuo netistä poimittu kirja-arvio, joka väittää, että Platonin Valtio olisi päivitetty. No eihän Platoninkaan Valtio ollut muuta kuin utopia; demokratia, jossa oli orjia!
Itse olen jo siinä iässä, etten kelpaa enää kuin USA:n presidentiksi. mutta näen tuossa kirjassa todellisen scifihelmen, joka on itseasiassa paljon älykkäämpi kuin Rowlingin Potterit. Nehän olivat kyllä hyviä, mutta Rowlingin maailmassa pyörivät perinteiset noidat ja jumalat ja ihmisen mielikuvitus, mutta tämä teoksessa kaikkea hallitsee luonnonvoimat, ja hyvä ja paha löytyy vain ihmisestä itsestään. . Olemme lukijana itse siis scifimaailmassa mukana!
Jos lukuhaasteeni herättää kiinnostusta, voisin olla mukana mahdollisessa keskusteluryhmässä, joka pohtisi esimerkiksi millainen maailma on yksilön kannalta, jos rakennamme sen teknologian turvin yhä monimutkaisemman tekoälyn varaan irti luonnosta, kun vaihtoehto voisi olla luonnon ja ihmisen välinen harmoninen elämä.
Nyt on pakko palata kommentoimaan!
Kun syksyllä 2020 tein kirjaa-arvion tästä teoksesta sain moitteita siitä, että olin kritiikitön antaessani täyden kympin. Häpesin toki innostustani pian, sillä myöhemmin ymmärsin, etten ollut ymmärtänyt kokonaisuutta, joten oikeahan kritiikki oli.
Kun sitten pari vuotta myöhemmin ymmärsin enemmän, kirjoittelin pariinkin kertaan tällä palstalla, mutta kun asia ei herättänyt kiinnostusta luovutin ja vetäydyin passiiviseksi lukijaksi tänne.
Kun entinen presidenttimme Sauli Niinistö sanoo nyt, että EI KUKAAN VOINUT NÄDÄ, ETTÄ ”USA TEKEE MITÄ NYT TEKEE, niin tuossa kirjassa sanotaan fiktiivissä tilannekatsauksessa vuonna 2042 sanotaan sivulla 29:
[i]” Nato, joka on keskittynyt turvaamaan Yhdysvaltojen edut Pohjois-Atlantilla, on jättänyt Itä-Euroopan oman onnensa nojaan.”[/i]
[i]ja sivulla 32:[/i]
[i]”Yhdysvalloissa oli jo pitkään noudatettu ”America First” -periaatetta ja Monroen oppi oli palautettu virallisesti ulkopolitiikan lähtökohdaksi. Oppia ei silti tosiasiassa noudatettu, vaan sitä käytettiin Yhdysvalloissa peitetarinana painopisteen siirtämisessä Atlantin sijasta Tyynellemerelle. Oli selvää, että taloudellinen mittelö tultaisiin käymään Yhdysvaltojen ja Kaukoidän talousmahtien välillä.”[/i]
[i]ja sivulla 34:[/i]
[i]”Kun CRISPR-geenimuokkausmenetelmä kehitettiin, se oli niin yksinkertainen teknologia, ettei se pysynyt valtioiden kontrollissa.”[/i]
[i] [/i]
Ja kuitenkin kun tuo koko teos alkaa sanoilla ”Varoitus! Tämä tarina sisältää väittämiä, joista tieteellinen näyttö eräiltä osin on puutteellista”, Lause kertoo heti lukijalle, että kyse on pamfletista, joka on tarkoitettu herättämään vakavaa keskustelua.
Tuo kirja on kirjoitettu viime vuosikymmenen lopulla, joten silloin jo oli tutkijoita, jotka epätoivoisesti yrittivät saada poliitikot heräämään.
Tarina alkaa tieteellisenä analyysinä meitä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Se tapahtuu vääjäämättä, koska hiilinielut ovat olleet täynnä ajat sitten! Mutta ei se ole maailmanloppu, eikä geenimuuntelu tai ydinsotakaan vielä kaikkea lopeta, mutta hyvän ja pahan taistelu käydään lopulta teknokratiauskovaisten ja luontoon luottavien välillä kaukana tulevaisuudessa , ja ihmiskunnan pelastaa lopulta äidinrakkaus!
Scifi-harrastajalle varsinainen helmi! Perusasiat ovat alusta alkaen esillä, mutta scifi-ihminen ei usko mitä näkee, vaan etsii salaliittoja, vaikka sellaista ei ole; on vain luonnon lait, joita ihminen ei hallitse(niin ainakin tuo netti-analyysi asian tulkitsee).
Kun suuri teknologiaguru Elon Musk sanoo, että empatia tuhoaa ihmiskunnan , niin sitä joku Sanna Ukkola kommentoi iltalehdessä, mutta kun professori Keltinkangas-Järvinen sanoo, että empatian puute voi tuhota ihmiskunnan yhtä tehokkaasti kuin ydinsota, ei se tunnu kiinnostavan ketään.
Tuo netistä poimittu analyysi kirjasta ”Tulevaisuuden lyhyt historia” sanoo, että[font="Times New Roman", serif] äly ei ole ihmisen korkein ominaisuus — [b]myötätunto on. [/b]Se räjäytti minun tajuntani, sillä niinhän tuo teoksen loppulause on luettava.[/font]
[font="Times New Roman", serif] [/font]
[font="Times New Roman", serif]Haluaisin tehdä lukuhaasteen siten, että lukisitte nämä minun aikaisemmat kommenttini tällä palstalla, jotta näette, miten minä olen asian ymmärtänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kirja-arvio vuonna 2020, ja sitten vuoden 2023 näkemykseni, ja lopuksi tuo netistä poimittu kirja-arvio, joka väittää, että Platonin Valtio olisi päivitetty. No eihän Platoninkaan Valtio ollut muuta kuin utopia; demokratia, jossa oli orjia! [/font]
[font="Times New Roman", serif]Itse olen jo siinä iässä, etten kelpaa enää kuin USA:n presidentiksi. mutta näen tuossa kirjassa todellisen scifihelmen, joka on itseasiassa paljon älykkäämpi kuin Rowlingin Potterit. Nehän olivat kyllä hyviä, mutta Rowlingin maailmassa pyörivät perinteiset noidat ja jumalat ja ihmisen mielikuvitus, mutta tämä teoksessa kaikkea hallitsee luonnonvoimat, ja hyvä ja paha löytyy vain ihmisestä itsestään. . Olemme lukijana itse siis scifimaailmassa mukana![/font]
[font="Times New Roman", serif]Jos lukuhaasteeni herättää kiinnostusta, voisin olla mukana mahdollisessa keskusteluryhmässä, joka pohtisi esimerkiksi millainen maailma on yksilön kannalta, jos rakennamme sen teknologian turvin yhä monimutkaisemman tekoälyn varaan irti luonnosta, kun vaihtoehto voisi olla luonnon ja ihmisen välinen harmoninen elämä. [/font]
18.01.2026
Darkki
312 kirjaa, 3813 viestiä
Kiitos perusteellisesta ja ajatuksella kirjoitetusta kommentista. On selvää, että teos on herättänyt sinussa paljon pohdintaa ja että olet palannut siihen useaan otteeseen eri elämänvaiheissa. Se on varmasti yksi kirjojen vahvuuksista, että ne avautuvat eri tavoin ajan myötä.
Monille meistä tämä kirja ja sen teemat eivät kuitenkaan ole samalla tavalla keskiössä, eikä kaikilla ole halua tai mahdollisuutta paneutua siihen näin syvällisesti tai palata aiempiin keskusteluihin vuosien takaa. Se ei tee näkemyksistäsi vähemmän kiinnostavia, mutta selittää ehkä, miksi keskustelu ei ole aiemmin lähtenyt kunnolla liikkeelle.
On silti arvokasta, että jaat oman lukukokemuksesi ja tulkintasi. Ne, joita teoksen teemat, teknologian ja ihmisyyden suhde tai tulevaisuudenkuvat erityisesti kiinnostavat tämän kirjan ympärillä, saavat niistä varmasti paljon ajateltavaa. Muut lukevat ja osallistuvat keskusteluun omien kiinnostustensa mukaan. Tällä hetkellä kirjan tiedoissa näkyy, että muut eivät tätä teosta olisi vielä lukeneet ja kirjan teema ei ehkä ole niin innostava muille lukijoille.
Monille meistä tämä kirja ja sen teemat eivät kuitenkaan ole samalla tavalla keskiössä, eikä kaikilla ole halua tai mahdollisuutta paneutua siihen näin syvällisesti tai palata aiempiin keskusteluihin vuosien takaa. Se ei tee näkemyksistäsi vähemmän kiinnostavia, mutta selittää ehkä, miksi keskustelu ei ole aiemmin lähtenyt kunnolla liikkeelle.
On silti arvokasta, että jaat oman lukukokemuksesi ja tulkintasi. Ne, joita teoksen teemat, teknologian ja ihmisyyden suhde tai tulevaisuudenkuvat erityisesti kiinnostavat tämän kirjan ympärillä, saavat niistä varmasti paljon ajateltavaa. Muut lukevat ja osallistuvat keskusteluun omien kiinnostustensa mukaan. Tällä hetkellä kirjan tiedoissa näkyy, että muut eivät tätä teosta olisi vielä lukeneet ja kirjan teema ei ehkä ole niin innostava muille lukijoille.
Kiitos perusteellisesta ja ajatuksella kirjoitetusta kommentista. On selvää, että teos on herättänyt sinussa paljon pohdintaa ja että olet palannut siihen useaan otteeseen eri elämänvaiheissa. Se on varmasti yksi kirjojen vahvuuksista, että ne avautuvat eri tavoin ajan myötä.
Monille meistä tämä kirja ja sen teemat eivät kuitenkaan ole samalla tavalla keskiössä, eikä kaikilla ole halua tai mahdollisuutta paneutua siihen näin syvällisesti tai palata aiempiin keskusteluihin vuosien takaa. Se ei tee näkemyksistäsi vähemmän kiinnostavia, mutta selittää ehkä, miksi keskustelu ei ole aiemmin lähtenyt kunnolla liikkeelle.
On silti arvokasta, että jaat oman lukukokemuksesi ja tulkintasi. Ne, joita teoksen teemat, teknologian ja ihmisyyden suhde tai tulevaisuudenkuvat erityisesti kiinnostavat tämän kirjan ympärillä, saavat niistä varmasti paljon ajateltavaa. Muut lukevat ja osallistuvat keskusteluun omien kiinnostustensa mukaan. Tällä hetkellä kirjan tiedoissa näkyy, että muut eivät tätä teosta olisi vielä lukeneet ja kirjan teema ei ehkä ole niin innostava muille lukijoille.
18.01.2026
Ymmärrän, että näin on. En ollenkaan odota ryntäystä asiaan, mutta saattaahan joku täällä olla kiinnostunut myös perinteisen scifin lisäksi tuon tyylisestä yhteiskunta-analyysistä. Onhan scifi yleensä irti todeliisuudesta, mutta ei kai ole kiellettyä sijoittaa tarina todellisuudesta kumpuavaksi, rakentaa scenaario luonnonlakien mukaan ei mielikuvituksen varaan. Niinkuin tuon kirjan johdannossa sanotaan: ". Uskomme, ettei kuvatunlainen skenaario toteudu – tai jos toteutuu, toivomme, että ihmiskunnalla olisi tarinan mukainen tulevaisuus."
Se ei tietenkään todeudu, koska ihminen ei voi hallita luontoa.
Tuon scifi tarinan mukaan hyvä voittaa ja ihmiskunta vapautuu kammottavista asioista, kuten sodista.
Valitetttavasti en tunne tätä nykyistä mediaympäristöä, joten en tiedä, missä tällaisia asioita voi pohtia, joten haahuilen nyt täällä.
Se ei tietenkään todeudu, koska ihminen ei voi hallita luontoa.
Tuon scifi tarinan mukaan hyvä voittaa ja ihmiskunta vapautuu kammottavista asioista, kuten sodista.
Valitetttavasti en tunne tätä nykyistä mediaympäristöä, joten en tiedä, missä tällaisia asioita voi pohtia, joten haahuilen nyt täällä.
Ymmärrän, että näin on. En ollenkaan odota ryntäystä asiaan, mutta saattaahan joku täällä olla kiinnostunut myös perinteisen scifin lisäksi tuon tyylisestä yhteiskunta-analyysistä. Onhan scifi yleensä irti todeliisuudesta, mutta ei kai ole kiellettyä sijoittaa tarina todellisuudesta kumpuavaksi, rakentaa scenaario luonnonlakien mukaan ei mielikuvituksen varaan. Niinkuin tuon kirjan johdannossa sanotaan: "[size=3]. Uskomme, ettei kuvatunlainen skenaario toteudu – tai jos toteutuu, toivomme, että ihmiskunnalla olisi tarinan mukainen tulevaisuus."[/size]
[size=3]Se ei tietenkään todeudu, koska ihminen ei voi hallita luontoa. [/size]
[size=3]Tuon scifi tarinan mukaan hyvä voittaa ja ihmiskunta vapautuu kammottavista asioista, kuten sodista.[/size]
[size=3]Valitetttavasti en tunne tätä nykyistä mediaympäristöä, joten en tiedä, missä tällaisia asioita voi pohtia, joten haahuilen nyt täällä.[/size]
18.01.2026
Mustelmann
64 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1253 viestiä
Jos suoraan sanon, Kai Varman viestit tässä ketjussa näyttäytyvät minulle melko sekavana höpötyksenä, josta en löydä punaista lankaa. Googlattuani, mikä tämä kyseessä oleva kirja oikein on ja mitä lukijat ovat siitä mieltä, löysin lisää vaikeaselkoista horinaa. Kirja tuntuu kuitenkin tehneen moneen suuren vaikutuksen, jopa aiheuttanut valaistumisen, joten ehkäpä sen sanomassa on todellista, joskin hyvin mystistä voimaa. Itse jätän opuksen väliin, sillä viihdyn ihan hyvin nykyisellä olevaisuuden tasollani.
Jos suoraan sanon, Kai Varman viestit tässä ketjussa näyttäytyvät minulle melko sekavana höpötyksenä, josta en löydä punaista lankaa. Googlattuani, mikä tämä kyseessä oleva kirja oikein on ja mitä lukijat ovat siitä mieltä, löysin lisää vaikeaselkoista horinaa. Kirja tuntuu kuitenkin tehneen moneen suuren vaikutuksen, jopa aiheuttanut valaistumisen, joten ehkäpä sen sanomassa on todellista, joskin hyvin mystistä voimaa. Itse jätän opuksen väliin, sillä viihdyn ihan hyvin nykyisellä olevaisuuden tasollani.
18.01.2026
Olet oikeassa. Kun katson nyt noita viestejäni, ne ovat sekavia. Johtunee siitä, että kirja-arviota tehdessäni luulin , että kyseessä olisi ollut ilmaston muutosta käsittelevä teos, joka perustui siihen ettei kukaan osaa sanoa kuinka paljon hiiltä on mahdollista sitoa hiilinieluihin. Sitöätulee biosfääriiin 10 gigatonnia vuodessa, mutta poistuma ei kasva. Ristiriitahan on ilmeinen!
Kun sitten pari vuotta myöhemmin luulin ymmärtäneeni myös tuon fiktio-osion, jonka tekijät ovat nimenneet saduksi, en vieläkään ollut oivaltanut, kupletin juonta.
Vasta nyt kun joku minua paljon viisaampi oli tehnyt yhteenvedon, joka on tulla yläpuolella, tajusin kupletin juonen. Tuo yhteenveto kokosi minulle tuon pamfletin sanoman. Ymmärsin, että jo viisi vuotta sitten on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet ideologisesti vapaita katsomaan asioita objektiivisesti. ja nähneet tulevaisuutta nykypäivään asti. Ei millään noitakonstilla, vaan pelkällä logiikalla.
Ei minulla ole kompetenssia maailmaa ohjaavien voimien analysointiin, mutta etsin sellaisia joilla tuo ymmärrys on.
Kun sitten pari vuotta myöhemmin luulin ymmärtäneeni myös tuon fiktio-osion, jonka tekijät ovat nimenneet saduksi, en vieläkään ollut oivaltanut, kupletin juonta.
Vasta nyt kun joku minua paljon viisaampi oli tehnyt yhteenvedon, joka on tulla yläpuolella, tajusin kupletin juonen. Tuo yhteenveto kokosi minulle tuon pamfletin sanoman. Ymmärsin, että jo viisi vuotta sitten on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet ideologisesti vapaita katsomaan asioita objektiivisesti. ja nähneet tulevaisuutta nykypäivään asti. Ei millään noitakonstilla, vaan pelkällä logiikalla.
Ei minulla ole kompetenssia maailmaa ohjaavien voimien analysointiin, mutta etsin sellaisia joilla tuo ymmärrys on.
Olet oikeassa. Kun katson nyt noita viestejäni, ne ovat sekavia. Johtunee siitä, että kirja-arviota tehdessäni luulin , että kyseessä olisi ollut ilmaston muutosta käsittelevä teos, joka perustui siihen ettei kukaan osaa sanoa kuinka paljon hiiltä on mahdollista sitoa hiilinieluihin. Sitöätulee biosfääriiin 10 gigatonnia vuodessa, mutta poistuma ei kasva. Ristiriitahan on ilmeinen!
Kun sitten pari vuotta myöhemmin luulin ymmärtäneeni myös tuon fiktio-osion, jonka tekijät ovat nimenneet saduksi, en vieläkään ollut oivaltanut, kupletin juonta.
Vasta nyt kun joku minua paljon viisaampi oli tehnyt yhteenvedon, joka on tulla yläpuolella, tajusin kupletin juonen. Tuo yhteenveto kokosi minulle tuon pamfletin sanoman. Ymmärsin, että jo viisi vuotta sitten on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet ideologisesti vapaita katsomaan asioita objektiivisesti. ja nähneet tulevaisuutta nykypäivään asti. Ei millään noitakonstilla, vaan pelkällä logiikalla.
Ei minulla ole kompetenssia maailmaa ohjaavien voimien analysointiin, mutta etsin sellaisia joilla tuo ymmärrys on.
19.01.2026
Nyr kun olen "väyrystellyt" yli yön, ymmärrän, että olen täällä "kutsumaton vieras".
Tuo kirja, joka minut otti valtaansa viisi vuotta sitten, ei ole oikeaa scifiä. "Mustelman" sanoo osuvasti, että puhun sekavia. En tiedä olevani sekava, mutta eksyksissä olen, sillä maailma , jossa elämme, on sekava. Ymmärrän kyllä ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset, mutta en ymmärrä miksi sen perussyytä ei korjata, vaikka se on teknisin keinoin kyllä mahdollista (tosin hyvin kallista).
Tuon pamfletin tekijät ainakin yrittävät vastata tuohon kysymykseen.
En minä ole onnistunut löytämään vastausta siihen miksi maailma jyrää kohti kaaosta, mutta tuo kirja josta puhun on kovien ammattilaisten toteuttama, ja nyt kun tuo analyysi ilmestyi tälle palstalle, se selvisi minulle. Kun menin tuonne sen lähteelle (rouvaxx.blogspot.com ) oivalsin, ettei minusta ole tuon tason asioita ymmärtämään.
Mutta olen varma, että scifi harrastajien joukossa on niitä, jotka kykenevät tuon tason filosofiseen pohdintaan.
Tuo kirja, joka minut otti valtaansa viisi vuotta sitten, ei ole oikeaa scifiä. "Mustelman" sanoo osuvasti, että puhun sekavia. En tiedä olevani sekava, mutta eksyksissä olen, sillä maailma , jossa elämme, on sekava. Ymmärrän kyllä ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset, mutta en ymmärrä miksi sen perussyytä ei korjata, vaikka se on teknisin keinoin kyllä mahdollista (tosin hyvin kallista).
Tuon pamfletin tekijät ainakin yrittävät vastata tuohon kysymykseen.
En minä ole onnistunut löytämään vastausta siihen miksi maailma jyrää kohti kaaosta, mutta tuo kirja josta puhun on kovien ammattilaisten toteuttama, ja nyt kun tuo analyysi ilmestyi tälle palstalle, se selvisi minulle. Kun menin tuonne sen lähteelle (rouvaxx.blogspot.com ) oivalsin, ettei minusta ole tuon tason asioita ymmärtämään.
Mutta olen varma, että scifi harrastajien joukossa on niitä, jotka kykenevät tuon tason filosofiseen pohdintaan.
Nyr kun olen "väyrystellyt" yli yön, ymmärrän, että olen täällä "kutsumaton vieras".
Tuo kirja, joka minut otti valtaansa viisi vuotta sitten, ei ole oikeaa scifiä. "Mustelman" sanoo osuvasti, että puhun sekavia. En tiedä olevani sekava, mutta eksyksissä olen, sillä maailma , jossa elämme, on sekava. Ymmärrän kyllä ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset, mutta en ymmärrä miksi sen perussyytä ei korjata, vaikka se on teknisin keinoin kyllä mahdollista (tosin hyvin kallista).
Tuon pamfletin tekijät ainakin yrittävät vastata tuohon kysymykseen.
En minä ole onnistunut löytämään vastausta siihen miksi maailma jyrää kohti kaaosta, mutta tuo kirja josta puhun on kovien ammattilaisten toteuttama, ja nyt kun tuo analyysi ilmestyi tälle palstalle, se selvisi minulle. Kun menin tuonne sen lähteelle (rouvaxx.blogspot.com ) oivalsin, ettei minusta ole tuon tason asioita ymmärtämään.
Mutta olen varma, että scifi harrastajien joukossa on niitä, jotka kykenevät tuon tason filosofiseen pohdintaan.
19.01.2026
Hiistu
661 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3825 viestiä
Voi tosiaan olla vaikea saada aikaan keskustelua kirjasta, jota muut eivät ole lukeneet eivätkä siten tunne sen sisältöä. Varmasti moni kirjallisuuden ystävä kykenee silti samaistumaan tunteeseen, kun jokin teos on tehnyt suuren vaikutuksen. Se on hieno tunne. 
Jos kaipaa keskustelua tai muiden ajatuksia itseään pohdituttavista aiheista ja kirjoista, voisi yksi vaihtoehto olla lukea tai kuunnella jokin samaan aihepiiriin liittyvä suuren yleisön paremmin tuntema teos. Esimerkiksi tässä ketjussa aiemmin mainitulta Keltinkangas-Järviseltä on näköjään juuri ilmestynyt uusi kirja, "Itsekkyyden aika", ja hän on antanut aiheesta myös useita haastatteluja. Jos siis tutustuu esimerkiksi johonkin tuollaiseen ajankohtaiseen ja paljon julkisuutta saaneeseen teokseen ja se herättää itsessä ajatuksia, on hyvät mahdollisuudet löytää sosiaalisesta mediasta tai muutoin internetistä muidenkin ihmisten ajatuksia ja kokemuksia samasta kirjasta, jolloin pääsee peilaamaan omia ajatuksiaan heidän mietteisiinsä, parhaassa tapauksessa myös käymään vastavuoroista keskustelua aiheesta.
Monesti saattaa myös olla helpompi saada aikaan keskustelua jostain rajatummasta aiheesta ja pitäytymällä kyseisessä keskustelussa lähinnä siinä aiheessa. Esimerkiksi myötätunnon merkitys nykymaailmassa tai ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Uskon, että esimerkiksi tuo ajatus, että myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus, puhuttelee monia. Monet varmasti kantavat myös huolta ilmastonmuutoksesta ja pohtivat keinoja tai tuntevat keinottomuutta sen pysäyttämiseen. Voi kuitenkin olla hyvin vaikea löytää keskustelukumppania, joka olisi valmis ns. samaan hengenvetoon keskustelemaan esim. sekä empatian biologiasta että hiilinieluista. Tietenkin saattaa käydä niin onnellisesti, että löytääkin internetin ihmemaasta tai vaikkapa jostain paikallisen kirjaston tai opiston keskustelukerhosta jonkun toisen ihmisen, jonka ajatukset kulkevat kylliksi samaa rataa ja joka on valmis syventymään laaja-alaisiin pohdiskeluihin. Todennäköisempää taitaa kuitenkin valitettavasti olla, että moni lukija tai kuulija jossain kohdin ns. tipahtaa kärryiltä ja menettää mielenkiintonsa kovin laajan tai syvällisen, omasta näkökulmastaan siis sekavan ajatusrakennelman edessä. Jonkin pienemmän, rajatumman tai lähempänä kanssakeskustelijoiden nykyistä ajatus- ja kokemusmaailmaa olevan aiheen tiimoilta voisi kuitenkin syntyä ihan kiintoisaa keskustelua. Siitä voisi saada uusia virikkeitä myös henkilökohtaisiin laajemman skaalan pohdintoihinsa.
Sen tahdon vielä sanoa, että minusta on hienoa ja ihailtavaa, että etsii yhteyttä muihin ihmisiin, ajatusten vaihtoa ja keskustelua. Toivon, ettet siinä koskaan lannistu!
Jos kaipaa keskustelua tai muiden ajatuksia itseään pohdituttavista aiheista ja kirjoista, voisi yksi vaihtoehto olla lukea tai kuunnella jokin samaan aihepiiriin liittyvä suuren yleisön paremmin tuntema teos. Esimerkiksi tässä ketjussa aiemmin mainitulta Keltinkangas-Järviseltä on näköjään juuri ilmestynyt uusi kirja, "Itsekkyyden aika", ja hän on antanut aiheesta myös useita haastatteluja. Jos siis tutustuu esimerkiksi johonkin tuollaiseen ajankohtaiseen ja paljon julkisuutta saaneeseen teokseen ja se herättää itsessä ajatuksia, on hyvät mahdollisuudet löytää sosiaalisesta mediasta tai muutoin internetistä muidenkin ihmisten ajatuksia ja kokemuksia samasta kirjasta, jolloin pääsee peilaamaan omia ajatuksiaan heidän mietteisiinsä, parhaassa tapauksessa myös käymään vastavuoroista keskustelua aiheesta.
Monesti saattaa myös olla helpompi saada aikaan keskustelua jostain rajatummasta aiheesta ja pitäytymällä kyseisessä keskustelussa lähinnä siinä aiheessa. Esimerkiksi myötätunnon merkitys nykymaailmassa tai ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Uskon, että esimerkiksi tuo ajatus, että myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus, puhuttelee monia. Monet varmasti kantavat myös huolta ilmastonmuutoksesta ja pohtivat keinoja tai tuntevat keinottomuutta sen pysäyttämiseen. Voi kuitenkin olla hyvin vaikea löytää keskustelukumppania, joka olisi valmis ns. samaan hengenvetoon keskustelemaan esim. sekä empatian biologiasta että hiilinieluista. Tietenkin saattaa käydä niin onnellisesti, että löytääkin internetin ihmemaasta tai vaikkapa jostain paikallisen kirjaston tai opiston keskustelukerhosta jonkun toisen ihmisen, jonka ajatukset kulkevat kylliksi samaa rataa ja joka on valmis syventymään laaja-alaisiin pohdiskeluihin. Todennäköisempää taitaa kuitenkin valitettavasti olla, että moni lukija tai kuulija jossain kohdin ns. tipahtaa kärryiltä ja menettää mielenkiintonsa kovin laajan tai syvällisen, omasta näkökulmastaan siis sekavan ajatusrakennelman edessä. Jonkin pienemmän, rajatumman tai lähempänä kanssakeskustelijoiden nykyistä ajatus- ja kokemusmaailmaa olevan aiheen tiimoilta voisi kuitenkin syntyä ihan kiintoisaa keskustelua. Siitä voisi saada uusia virikkeitä myös henkilökohtaisiin laajemman skaalan pohdintoihinsa.
Sen tahdon vielä sanoa, että minusta on hienoa ja ihailtavaa, että etsii yhteyttä muihin ihmisiin, ajatusten vaihtoa ja keskustelua. Toivon, ettet siinä koskaan lannistu!
Voi tosiaan olla vaikea saada aikaan keskustelua kirjasta, jota muut eivät ole lukeneet eivätkä siten tunne sen sisältöä. Varmasti moni kirjallisuuden ystävä kykenee silti samaistumaan tunteeseen, kun jokin teos on tehnyt suuren vaikutuksen. Se on hieno tunne. :smile:
Jos kaipaa keskustelua tai muiden ajatuksia itseään pohdituttavista aiheista ja kirjoista, voisi yksi vaihtoehto olla lukea tai kuunnella jokin samaan aihepiiriin liittyvä suuren yleisön paremmin tuntema teos. Esimerkiksi tässä ketjussa aiemmin mainitulta Keltinkangas-Järviseltä on näköjään juuri ilmestynyt uusi kirja, "Itsekkyyden aika", ja hän on antanut aiheesta myös useita haastatteluja. Jos siis tutustuu esimerkiksi johonkin tuollaiseen ajankohtaiseen ja paljon julkisuutta saaneeseen teokseen ja se herättää itsessä ajatuksia, on hyvät mahdollisuudet löytää sosiaalisesta mediasta tai muutoin internetistä muidenkin ihmisten ajatuksia ja kokemuksia samasta kirjasta, jolloin pääsee peilaamaan omia ajatuksiaan heidän mietteisiinsä, parhaassa tapauksessa myös käymään vastavuoroista keskustelua aiheesta.
Monesti saattaa myös olla helpompi saada aikaan keskustelua jostain rajatummasta aiheesta ja pitäytymällä kyseisessä keskustelussa lähinnä siinä aiheessa. Esimerkiksi myötätunnon merkitys nykymaailmassa tai ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Uskon, että esimerkiksi tuo ajatus, että myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus, puhuttelee monia. Monet varmasti kantavat myös huolta ilmastonmuutoksesta ja pohtivat keinoja tai tuntevat keinottomuutta sen pysäyttämiseen. Voi kuitenkin olla hyvin vaikea löytää keskustelukumppania, joka olisi valmis ns. samaan hengenvetoon keskustelemaan esim. [i]sekä[/i] empatian biologiasta [i]että[/i] hiilinieluista. Tietenkin saattaa käydä niin onnellisesti, että löytääkin internetin ihmemaasta tai vaikkapa jostain paikallisen kirjaston tai opiston keskustelukerhosta jonkun toisen ihmisen, jonka ajatukset kulkevat kylliksi samaa rataa ja joka on valmis syventymään laaja-alaisiin pohdiskeluihin. Todennäköisempää taitaa kuitenkin valitettavasti olla, että moni lukija tai kuulija jossain kohdin ns. tipahtaa kärryiltä ja menettää mielenkiintonsa kovin laajan tai syvällisen, omasta näkökulmastaan siis sekavan ajatusrakennelman edessä. Jonkin pienemmän, rajatumman tai lähempänä kanssakeskustelijoiden nykyistä ajatus- ja kokemusmaailmaa olevan aiheen tiimoilta voisi kuitenkin syntyä ihan kiintoisaa keskustelua. Siitä voisi saada uusia virikkeitä myös henkilökohtaisiin laajemman skaalan pohdintoihinsa.
Sen tahdon vielä sanoa, että minusta on hienoa ja ihailtavaa, että etsii yhteyttä muihin ihmisiin, ajatusten vaihtoa ja keskustelua. Toivon, ettet siinä koskaan lannistu!
21.01.2026
En lannistu!
Ihmettelen vain, miten onnistuit ehdottamaan minulle juuri Liisa-Keltinkangas-Järvisen uutta teosta. Tilasin sen juuri, ja sain kuulla, että painos on loppuunmyyty, ja minä saan kirjani kolmannesta painoksesta.
Kuuntelin pari kuukautta sitten hänen luentoaan Jyväskylän yliopistolla ja kysymystulva hänelle oli sellainen, että hän sanoi lopuksi, että voitte lähettää kysymyksiä myös sähköpostitse hänelle.
Luvan kanssa siis esitin kysymyksen hänelle empatian ja narsismin välisestä suhteesta.
Vastaus viipyi ja ajattelin, että siinä taas yksi narsistitohtori norsunluutornistaan luennoi ja ajattelin, että taas tuli vesiperä.
Vaan eipä tullutkaan! Tuli sähköpostia, jossa hän pahoitteli vastauksen viipymistä ja kirjoitti: ”... siirsin vastauksen myöhemmäksi siitä syystä, että kirjoituksenne meni niin syvälle ongelmien ytimeen”.
Sitten tuli seikkaperäinen selostus siitä ,miten empatian katoaminen on yksi nykyongelmien juurisyistä.
Ei ollutkaan norsunluutornissa, vaan uskalsi keskustella myös amatöörin kanssa. Vaatii melkoista asiantuntemusta tutkijalta kertoa asiansa niin, että amatöörikin ymmärtää!
Tuo Liisan teos tulee nostamaa keskusteluvyöryn, ja aion siirtyä nyt siihen keskusteluun ja otan opikseni tuon mitä sanoit, että kannattaa rajata. Otankin siellä sitten tarkastelukulmaksi esittämäsi ajatuksen, että ”myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus”.
Olet selvästikin kirjallisuuden asiantuntija, koska osasit neuvoa minua rajatumpaan asioiden käsittelyyn. Rajaan toki itseni vain lukijaksi, joka kyselee (yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmen viisasta ehtii vastaamaan). Mutta kirjan tekijät ovat oma rotunsa.
Pöytälaatikkoonhan me kaikki kirjoittelemme, ja olen nyt viime aikoina tunnistanut tuon empatia asian omakseni, Se johtuu siitä, että sitä olemme perhepiirissä paljon pohtineet.
Olenkin nyt innostunut kirjoittamaan autofiktiivistä tarinaa sukuhistoriastani. Olen nyt saanut pari sukupolvea valmiiksi, ja lukijakuntani (sisarusparveni) on ollut innoissaan.
Kysyt varmaan, miten tämä liittyy empatiaan!
Liittyypä hyvinkin. Isoisäni isä eli, oli ja vaikutti samaan aikaan kuin fiktiivinen hahmo Koskelan Jussi, jonka Väinö Linna loi tukemaan Linnan omaa maailmankuvaa. Koskelan Jussi sai perustaa torppansa pappilan maille.
Isoisäni isä (Jussi hänkin nimeltään) syntyi taas pappilan piian äpäränä. Kun kirkkoherra (silloisissa oloissa pitäjän valtias) kuoli nälkävuosien kulkutautiin , ajettiin piika mierontielle pappilasta, ja hänen poikansa Jussi, kasvettuaan kuusivuotiaaksi pappilan suojissa) myytiin huutolaiseksi pitäjän synkimpään korpeen, jonne tuon häpeätahran piti kadota ikiajoiksi.
Vaan eipä kadonnut, tässä minä vain kirjoittelen parempien ihmisten kiusana!
Ei luulisi noin kovia kokeneen ihmisen säilyttäneen empatiakykyä, vaan sukumme tarinaperintö kertoo, miten Jussi neuvoo poikaansa Kallea matkalla savottaan, että: ”Purehan Kalle tupakkaa. Sitten ei tuo nälkä tunnu niin pahalta”. Lause kertoo minusta suuresta empatiakyvystä, ja kun Kalle , iso-isäni, tiedetään jo hyvin empaattiseksi, niin olen rakentanut autofiktiivistä tarinaa siitä, mistä tulee tuo empatia, jos sellaisetkaan asiat, joita huutolaispoika kohtasi, eivät vieneet empatiakykyä.
Miksi siis nyt se kyky on katoamassa?
Perehdyn nyt tuohon Keltinkankaan uuteen kirjaan, ja kun julkinen keskustelu siitä alkaa, otan nuo sinun arvokkaat neuvosi mukaani. Kiitos niistä!
Ihmettelen vain, miten onnistuit ehdottamaan minulle juuri Liisa-Keltinkangas-Järvisen uutta teosta. Tilasin sen juuri, ja sain kuulla, että painos on loppuunmyyty, ja minä saan kirjani kolmannesta painoksesta.
Kuuntelin pari kuukautta sitten hänen luentoaan Jyväskylän yliopistolla ja kysymystulva hänelle oli sellainen, että hän sanoi lopuksi, että voitte lähettää kysymyksiä myös sähköpostitse hänelle.
Luvan kanssa siis esitin kysymyksen hänelle empatian ja narsismin välisestä suhteesta.
Vastaus viipyi ja ajattelin, että siinä taas yksi narsistitohtori norsunluutornistaan luennoi ja ajattelin, että taas tuli vesiperä.
Vaan eipä tullutkaan! Tuli sähköpostia, jossa hän pahoitteli vastauksen viipymistä ja kirjoitti: ”... siirsin vastauksen myöhemmäksi siitä syystä, että kirjoituksenne meni niin syvälle ongelmien ytimeen”.
Sitten tuli seikkaperäinen selostus siitä ,miten empatian katoaminen on yksi nykyongelmien juurisyistä.
Ei ollutkaan norsunluutornissa, vaan uskalsi keskustella myös amatöörin kanssa. Vaatii melkoista asiantuntemusta tutkijalta kertoa asiansa niin, että amatöörikin ymmärtää!
Tuo Liisan teos tulee nostamaa keskusteluvyöryn, ja aion siirtyä nyt siihen keskusteluun ja otan opikseni tuon mitä sanoit, että kannattaa rajata. Otankin siellä sitten tarkastelukulmaksi esittämäsi ajatuksen, että ”myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus”.
Olet selvästikin kirjallisuuden asiantuntija, koska osasit neuvoa minua rajatumpaan asioiden käsittelyyn. Rajaan toki itseni vain lukijaksi, joka kyselee (yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmen viisasta ehtii vastaamaan). Mutta kirjan tekijät ovat oma rotunsa.
Pöytälaatikkoonhan me kaikki kirjoittelemme, ja olen nyt viime aikoina tunnistanut tuon empatia asian omakseni, Se johtuu siitä, että sitä olemme perhepiirissä paljon pohtineet.
Olenkin nyt innostunut kirjoittamaan autofiktiivistä tarinaa sukuhistoriastani. Olen nyt saanut pari sukupolvea valmiiksi, ja lukijakuntani (sisarusparveni) on ollut innoissaan.
Kysyt varmaan, miten tämä liittyy empatiaan!
Liittyypä hyvinkin. Isoisäni isä eli, oli ja vaikutti samaan aikaan kuin fiktiivinen hahmo Koskelan Jussi, jonka Väinö Linna loi tukemaan Linnan omaa maailmankuvaa. Koskelan Jussi sai perustaa torppansa pappilan maille.
Isoisäni isä (Jussi hänkin nimeltään) syntyi taas pappilan piian äpäränä. Kun kirkkoherra (silloisissa oloissa pitäjän valtias) kuoli nälkävuosien kulkutautiin , ajettiin piika mierontielle pappilasta, ja hänen poikansa Jussi, kasvettuaan kuusivuotiaaksi pappilan suojissa) myytiin huutolaiseksi pitäjän synkimpään korpeen, jonne tuon häpeätahran piti kadota ikiajoiksi.
Vaan eipä kadonnut, tässä minä vain kirjoittelen parempien ihmisten kiusana!
Ei luulisi noin kovia kokeneen ihmisen säilyttäneen empatiakykyä, vaan sukumme tarinaperintö kertoo, miten Jussi neuvoo poikaansa Kallea matkalla savottaan, että: ”Purehan Kalle tupakkaa. Sitten ei tuo nälkä tunnu niin pahalta”. Lause kertoo minusta suuresta empatiakyvystä, ja kun Kalle , iso-isäni, tiedetään jo hyvin empaattiseksi, niin olen rakentanut autofiktiivistä tarinaa siitä, mistä tulee tuo empatia, jos sellaisetkaan asiat, joita huutolaispoika kohtasi, eivät vieneet empatiakykyä.
Miksi siis nyt se kyky on katoamassa?
Perehdyn nyt tuohon Keltinkankaan uuteen kirjaan, ja kun julkinen keskustelu siitä alkaa, otan nuo sinun arvokkaat neuvosi mukaani. Kiitos niistä!
[size=4]En lannistu![/size]
[size=4]Ihmettelen vain, miten onnistuit ehdottamaan minulle juuri Liisa-Keltinkangas-Järvisen uutta teosta. Tilasin sen juuri, ja sain kuulla, että painos on loppuunmyyty, ja minä saan kirjani kolmannesta painoksesta.[/size]
[size=4]Kuuntelin pari kuukautta sitten hänen luentoaan Jyväskylän yliopistolla ja kysymystulva hänelle oli sellainen, että hän sanoi lopuksi, että voitte lähettää kysymyksiä myös sähköpostitse hänelle.[/size]
[size=4]Luvan kanssa siis esitin kysymyksen hänelle empatian ja narsismin välisestä suhteesta.[/size]
[size=4]Vastaus viipyi ja ajattelin, että siinä taas yksi narsistitohtori norsunluutornistaan luennoi ja ajattelin, että taas tuli vesiperä.[/size]
[size=4]Vaan eipä tullutkaan! Tuli sähköpostia, jossa hän pahoitteli vastauksen viipymistä ja kirjoitti: ”... siirsin vastauksen myöhemmäksi siitä syystä, että kirjoituksenne meni niin syvälle ongelmien ytimeen”. [/size]
[size=4]Sitten tuli seikkaperäinen selostus siitä ,miten empatian katoaminen on yksi nykyongelmien juurisyistä.[/size]
[size=4]Ei ollutkaan norsunluutornissa, vaan uskalsi keskustella myös amatöörin kanssa. Vaatii melkoista asiantuntemusta tutkijalta kertoa asiansa niin, että amatöörikin ymmärtää![/size]
[size=4]Tuo Liisan teos tulee nostamaa keskusteluvyöryn, ja aion siirtyä nyt siihen keskusteluun ja otan opikseni tuon mitä sanoit, että kannattaa rajata. Otankin siellä sitten tarkastelukulmaksi esittämäsi ajatuksen, että[/size][color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif] ”myötätunto on ihmisen korkein ominaisuus”.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif] [/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Olet selvästikin kirjallisuuden asiantuntija, koska osasit neuvoa minua rajatumpaan asioiden käsittelyyn. Rajaan toki itseni vain lukijaksi, joka kyselee (yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmen viisasta ehtii vastaamaan). Mutta kirjan tekijät ovat oma rotunsa.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Pöytälaatikkoonhan me kaikki kirjoittelemme, ja olen nyt viime aikoina tunnistanut tuon empatia asian omakseni, Se johtuu siitä, että sitä olemme perhepiirissä paljon pohtineet.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Olenkin nyt innostunut kirjoittamaan autofiktiivistä tarinaa sukuhistoriastani. Olen nyt saanut pari sukupolvea valmiiksi, ja lukijakuntani (sisarusparveni) on ollut innoissaan.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Kysyt varmaan, miten tämä liittyy empatiaan![/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Liittyypä hyvinkin. Isoisäni isä eli, oli ja vaikutti samaan aikaan kuin fiktiivinen hahmo Koskelan Jussi, jonka Väinö Linna loi tukemaan Linnan omaa maailmankuvaa. Koskelan Jussi sai perustaa torppansa pappilan maille.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Isoisäni isä (Jussi hänkin nimeltään) syntyi taas pappilan piian äpäränä. Kun kirkkoherra (silloisissa oloissa pitäjän valtias) kuoli nälkävuosien kulkutautiin , ajettiin piika mierontielle pappilasta, ja hänen poikansa Jussi, kasvettuaan kuusivuotiaaksi pappilan suojissa) myytiin huutolaiseksi pitäjän synkimpään korpeen, jonne tuon häpeätahran piti kadota ikiajoiksi.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Vaan eipä kadonnut, tässä minä vain kirjoittelen parempien ihmisten kiusana![/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif]Ei luulisi noin kovia kokeneen ihmisen säilyttäneen empatiakykyä, vaan sukumme tarinaperintö kertoo, miten Jussi neuvoo poikaansa Kallea matkalla savottaan, että: ”Purehan Kalle tupakkaa. Sitten ei tuo nälkä tunnu niin pahalta”. Lause kertoo minusta suuresta empatiakyvystä, ja kun Kalle , iso-isäni, tiedetään jo hyvin empaattiseksi, niin olen rakentanut autofiktiivistä tarinaa siitä, mistä tulee tuo empatia, jos sellaisetkaan asiat, joita huutolaispoika kohtasi, eivät vieneet empatiakykyä.[/font][/size][/color]
[color=#111318][size=4][font="Segoe UI", sans-serif] Miksi siis nyt se kyky on katoamassa?[/font][/size][/color]
[size=4]Perehdyn nyt tuohon Keltinkankaan uuteen kirjaan, ja kun julkinen keskustelu siitä alkaa, otan nuo sinun arvokkaat neuvosi mukaani. Kiitos niistä! [/size]